Vanhat blogimerkinnät | osa 4

Mä kävin eilen taas pitkästä aikaa lenkillä. Oli kyllä taas jotenkin niin hienoa, niin hienoa että. Mä vaan jäin miettimään, että kun siitä kerta tulee niin hyvä fiilis, niin miksi ei voi käydä useammin? Tää on hyvin jännä ongelma mun pään sisällä. Otin tosiaan juoksuaskeliakin ja huomasin, että se meni paljon paremmin kun viime vuonna. Jaksoin tehä semmosia pidempiä juoksupyrähdyksiä ja se lisäs sitä hienoa fiilistä.

En kyllä ehkä ymmärrä, että mikä sitä juoksukykyä on parantanut, kun en ole viime vuoden jälkeen sitä harrastanut.. Ehkä toi kun oon saanut itelleni ton uudenlaisen ruokarytmin? Ehkä multa on sen ansiosta pudonnut muutama kilo, jonka jälkeen on sitten helpompi juosta? En tiedä. Ja koska tää ei vieläkään ole mulle laihdutusprojekti, niin en mene vaa'alle, en. Musta on hienompi huomata, että jos se paino putoo, niin kaiken muun kautta. Jotkut vaatteet mitä käytän harvemmin istuu jo paremmin päälle ja näin.

En tullut kyllä nyt paasaamaan tästä, vaan mun oli tarkotus lähtee taas avaamaan vähän noita vanhoja blogimerkintöjä, niinkuin otsikoinnista näkee. Välillä vaan kun lähtee kirjottaa jostain mieltä askarruttavasta, niin usein sitä tekstiä saattaa tulla enempikin. No, nyt kaivellaan taas vähän vanhoja!

11. Toukokuuta 2009 – Äitienpäivä-merkintä

Tätä mä vähän aristelin.. Mä muistin hyvin, että mitä tää pitää sisällään.. No, nyt sen pariin päästiin ja pakko se on tämäkin läpi käydä.

Ollaan käyty katsomassa mammaa ja pappaa. Mä en oo vissiin vieläkään ihan täysin käsitellyt sitä, että nyt mamma ja pappa on oikeesti poissa.. Kyyneleiksihän tämä nyt sitten taas meni. Oon kylläkin pyrkinyt sellaiseen ajatusmalliin, että kun kuitenkin kaikki täältä joskus lähtee, niin pitäisi pyrkiä onnellisuuteen. Ja mulla on mammasta ja papasta vaan onnellisia muistoja, joten ei pidä olla surullinen. Ikävä saa olla, ja onkin, mutta surullinen ei ole hyvä olla. Näin tää elämä vaan menee eteenpäin.

Kuitenkin.. Huh.. Oon siis tuolloin innostunut tutkimaan siellä paikkoja. Paikkoja, joissa pienempänä tykkäsin itse leikkiä. Nyt en oo uskaltanut siellä käydä, en sen jälkeen kun mamma sieltä poistui. Mua pelottaa se, että mä hajoan jotenkin ihan täysin kun nään sen paikan ilman isovanhempia..

Tää oli nyt jotenkin tosi huono alottaa tällä merkinnällä, koska tästä ei meinaa tulla mitään. Mut kai nää asiatkin on hyvä käsitellä joskus jotenkin kunnolla. Koitetaan jatkaa seuraavaan, ja käydään tätä asiaa ehkä joskus toiste läpi..

14. Toukokuuta 2009 – Pojoing

Alkoholipäivitys taas. Tai oikeestaan pohdintoja, mutta tässä tapauksessa pohdin, että missä ja miten paljon sitä joisi. Oon mä vaan ollut aikamoinen tyypperö. Mutta jotenkin kyllä muistan hyvin ton kirjotushetken fiilikset; mulla oli edellisenä viikonloppuna kivaa, joten halusin toistaa sen, joten olin innoissani.

Monta kertaa noihin aikoihin olisin halunnut viettää jonkun menneen päivän uudelleen. Ja siis oikeestaan vaan sen takia, että oli niin pirun kivaa. Oli uutta ja hienoa, muka. Jotenkin se tuntu joka kerta siltä, että se oli uutta ja hienoa. Vaikka sitä joka viikonloppu harrasti noihin aikoihin. Uusi seura, uusi paikka ja kaikki vaikutti aina siihen, että tuntui niin mahtavalta.

Joskus ajattelinkin, että ei mulla ollut mitään riippuvuutta alkoholiin, vaan siihen fiilikseen minkä se tuo. Nykyään siis tiedän, että nimenomaan oli riippuvuus alkoholiin. Ei paha, koska osasin rajottaa sitä, mutta silti, se oli melkein joka viikonloppuista. Väitin myös, että "kaikki tekee näin, joten miksen minä?"

15. Toukokuuta 2009 – Pasila!

Oi niitä aikoja kun Pasila-sarja oli uusi ja hieno asia. Nykyään se on vaan hieno asia. Mulla on vieläkin noi dvd:t, mutta uskoisin niiden olevan hieman kelvottomassa kunnossa jo. Oli paha tapa jättää ne levyt aina johonkin lojumaan.

Ja tosta merkinnästä mulle nousee vahvasti Hyvinkään Anttila mieleen. Se oli hieno paikka. Mulla oli semmonen tapa, että kun tuet napsahti tilille, niin menin Anttilasta hakemaan 20 eurolla dvd-leffoja ja/tai -sarjoja. Niitä sai yleensä ihan kivan määrän, koska Anttilassa oli yleensä hyvät alennukset niistä. Oli jotain 3,99 € ja 5,99 € ja 9,99 € tarjouslappuja, jotka aina piti haalia.

Sit juoksin äkkiä kotiin katsomaan, että mitä olin haalinut. Voisin kuvitella, että mulla on vieläkin ne kaikki dvd:t tuolla meidän arkkupöydän uumenissa. Pitäis joku kerta vähän vilkuilla niitäkin, eikä aina vaan Netflixiä..

17. Toukokuuta 2009 – Sunnuntaipäivitys

Ja miten yllättävää, Tekko on kirjoittanut siitä, että pitäisi jättää alkoholi! Edeltävä lauantai oli muuten ollut kiva ilta, sen mä muistan jotenkin. Oltiin yhen uuden/vanhan kaverin luona juomassa ja muistaakseni katsottiin Euroviisuja? Jotenkin mulla on semmonen muistikuva, tai sit voi olla, että se oli joku toinen ilta.

Tota sängystä läpi menemistä en pahemmin muista.. Ja nyt kun rupesin miettimään, niin kirjoitankohan nyt jostain ihan muusta kun mitä tuo merkintä käsittelee? Noita ihmeellisiä iltoja kun oli noihin aikoihin paljon. Just se, että vaan lähti kaikkeen mukaan oli se, mikä teki siitä kuitenkin tosi hienoa.

Siellä on ollut kaikki tavarat rikki ja rahat loppu. Hieno ilta ollut siis varmasti.

19. Toukokuuta 2009 – Työnteko - pelkkää koheltamista

Ilmeisesti siis olen vaan pahottanut mieleni siitä, että sormiini on tullut työpaikalta viiltoja. Ja joo, puhun työpaikasta tuolla, koska se oli paljon mukavamman kuulosta silloin. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut "työttömien paja".

Mulla on nykyään vieläkin tapa koheltaa, ja mulla on lähes aina jossain joku vekki. En kohella tarkoituksenomaisesti, mutta olen kai vaan jotenkin altis semmoselle. Aina jostain vuotaa verta kun teen jotain. (Ja tässä kohtaa voidaan muistella vähän ajatusvääristymiä; väärät yleistykset.)

Okei, ei se tässä nykyisessä hommassa ole enää ollut niinkään läsnä. Kohellan sitten vapaa-ajalla, kuten tänään. Tai no, sekään ei ollut mun syy.. Tai ei ainakaan ollut tarkoitus. Mulla siis tippui liukuovikaapista se liukuovi pottuvarpaan päälle.. Ja nyt vähän pelottaa, että en ehkä pääsekään taas illalla lenkille..

Semmoset merkinnät sieltä tänään. Oli kyllä jotenkin tosi vaikea jatkaa ton ensimmäisen jälkeen, mutta onneksi pieni tauko siinä välissä auttoi. Ja siis ehkä te ette voi uskoa, mutta mä kirjotan noi "taas itken" jutut ihan vaan sen takia, että mä en joskus voinut itkeä. Mä söin lääkkeitä, jotka jotenkin esti tuntemasta ääripäitä. Nyt musta on jotenkin tosi hieno itkeä ja sen takia se on hieno myös kirjottaa ylös. 

Ja siis en mä täällä niinkun mitään lätäkköä kasvata, vaan lähinnä vuodatan n. 10-20 kyyneltä ja tunnen jotain tosi vahvaa sillä hetkellä. Itkeminen on hieno asia, koska se oikeesti tuntuu auttavan jotenkin. Tulee jotain ulos niiden kyynelten mukana, jotain mikä ei muuten pääsisi pois.

Joo, eikai siitä sen enempää. Laitetaanko taas vähän cliffhangeria tähän? No saa laittaa! Ensi kerralla mm. "Naapurisopua", "Ohjaajat ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään" ja niinkin jännittävä otsikko kuin "Hyvää kesäkuuta!" Näitä ja paria muuta, jäämme siis innolla odottamaan!

Terveisin,

Tekko