7. maaliskuuta 2020

MON: Viisi viikkoa takana

Taas voidaan niputtaa yksi viikko. Aattelin, että kirjotan jotain tyyliin "meneepä nää viikot nopeesti", mutta se olisi valhe. Viikot menee todella hitaasti, koska ei vaan yksinkertaisesti enää meinaa keksiä mitään tekemistä kotona. Töitäkään ei ole ilmennyt, vaikka hakemuksia on laitettu.

Pätkäpaaston/dieetin osalta voitaisiin kai sanoa, että on ollut hyvä viikko. Jos ei otettaisi huomioon viime viikonlopun jälkeen takaisin tullutta painoa.. Mulla tuntuu olevan jokaisessa viikossa vähintään yksi kupru, aina.. Se pitäisi saada nyt jotenkin karsittua pois.

Viikon tuloksista pitää ottaa la-su välinen paino pois, koska en silloin kerennyt painoa punnitsemaan ennen syömisen aloittamista. Päästiin siis laivalta vasta myöhään sunnuntai-iltapäivällä, joten siinä kohtaa oli enää ihan turha yrittää aamupainoa ottaa. Mutta muut tulokset löytyy kyllä, ja ne ovat seuraavanlaiset: su-ma +1,4 kg, ma-ti -0,2 kg, ti-ke -0,7 kg, ke-to -0,8 kg, to-pe -0,1 kg ja pe-la -0,1 kg.

Ja kokonaistulos näille viidelle viikolle (1.2.-7.3.) olisi semmoinen kuin 7,5 kiloa vähemmän Tekkoa. Kokonaistulokseen mä olen hyvin tyytyväinen kyllä!


Jos joltain on mennyt ohi mun viimeisin blogimerkintä, jossa oli muutama pienempi aihe, joista ei olisi ehkä saanut omaa blogimerkintäänsä, niin siellä mainitsin siitä kuinka mahdun nykyään paremmin omiin vaatteisiini.

Ja ne tilanteet kun huomaa jonkun kauan vaatekaapin pohjalla lojuneen vaatteen vaan sujahtavan päälle.. Ne on hienoja ja motivoivia. Mulla on vielä mun vaatteiden osalta yksi tavoite, johon haluan päästä. Tätä varten mun täytyy laittaa ihan kuva:


Tässä olen minä, kesällä 2016, Porvoossa Eiran kanssa syömässä jonkinlaisessa lauttaravintolassa. Toi paita on mulla vieläkin kaapissa, mutta musta tuntuu, ettei se ole koskaan näyttänyt mun päällä noin hyvältä kun se näyttää tossa kuvassa. Tällä hetkellä se on vielä hieman pinkeä, mutta sen takia se onkin ns. tavoitepaita.

Toi paita ei ole enää noin siisti kylläkään mitä se on tossa, koska siihen jonain kesänä pääsi pihkaa, mutta heti kun mä mahdun siihen ja se näyttää mun päällä taas noin hyvältä, niin mä voin luopua siitä (ellei jollain ole jotain kikkaa millä saa kuivan pihkan pois vaatteesta?).

Tossa kuvassa mä olin luultavasti kapeimmillani mitä oon aikuisiällä ikinä ollut. Olisipa osannut jotenkin jäädä siihen, tai ehkä pudottaa vielä siitäkin hieman painoa.. Se oli kiva kesä, koska jaksoi tehdä paljon enemmän ja viihtyi vähän paremmin omassa kropassaan ja vaatteissaan.

Luulen, että muutaman kilon kun vielä saa pois, niin uskaltaa taas kokeilla tota paitaa. En tosin usko, että vielä silloin ollaan noinkaan kapeena, mutta ainakin lähempänä sitä kun alkupainoa.


Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ehkä vaatteet on ollu mulle se yks isoimmista motivaattoreista ihan lähtökohtaisestikin. Mä haluaisin näyttää hyvältä vaatteissa (ja ilman vaatteita toki, mutta siitä ei nyt puhuta). Oon ajatellut, että jos kesällä kehtaan kulkea ilman jotain turvavaatetta paikkaan kun paikkaan, niin olen onnistunut painonpudotuksessa.

Ja puhutaan me vähän kuitenkin siitä vaatteettomuudestakin, koska mä haluaisin myös kesällä uida. Mä en ole sitä oikein kehdannut tehdä, vaikka olen kuinka yrittänyt motivoida itseäni sillä, että "ihmiset on kaikki erilaisia ja silti ihan ok.". Hyväksyn muut helposti minkä näköisinä ja kokoisina tahansa, mutta aattelen silti, että itse aiheuttaisin vaan ihmisille huonovointisuutta pelkissä uimashortseissa. Sellaiset ne mun aivot on.

Joskus alkuun kirjotin, että ei mua ole koskaan haitannut mun ylipaino, joka on kyllä osa totuutta. Ei se mua haittaa silloin kun pystyn olla ajattelematta sitä. Jos en ajattele sitä, ei se ole mikään ongelma. Heti kun tarvitsee ajatella ilman paitaa näyttäytymistä, niin heti se kyllä siinä vaiheessa häiritsee.


Mutta siis, mulla on nyt selkeitä motivaattoreita tässä, joten miksi tämä nyt epäonnistuisi? Vuonna 2016 se epäonnistui, koska tuli talvi ja olin vähän huono keksimään talviurheilulajeja, mutta nyt mulla on talven varallekin suunnitelma. Tää ei enää epäonnistu! Nyt mennään kohti semmosta vähän parempaa elämää ja jäädään sinne.

Ja tässä kai tän viikon puinnit. Tulihan siihen nyt ihan mukavasti lisäsisältöä, eikä ole vaan pelkkä tuloksien ilmottaminen tämä merkintä. Ja sain tästä kirjottamisesta taas jonkinlaista lisäpuhtia, ja sen takia mä näitä siis lähinnä kirjotankin! Pysyy ajatus selkeänä.

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)