Turkinpippurijuustokakku

Äsken multa loppui paasto ja sitä hetkeä olinkin jo kerennyt odottelemaan. Aamupalapuuron jälkeen naaman edessä oli turkinpippurijuustokakku, jonka olen itse kehitellyt. Tai no, kehitellyt ja kehitellyt, oikeestaan muokannut vaan toisesta reseptistä.

Ensimmäisen lusikallisen jälkeen en ollut vielä vakuuttunut, mutta toinen vei jo kielen mennessään, on se vaan niin maistuvaista! Eiran mielipidekin oli positiivinen, joten miksi en jakaisi reseptiä myös täällä? Pistetään niin sanotusti hyvä kiertämään.

Ja kuten eilen jo mainitsin, niin en voi ottaa tästä kakusta kunniaa täysin itselleni. Mulla oli erittäin hyvä pohja, josta lähteä kehittelemään. Pohjana siis edelleen toimii Valion glögijuustokakku, mutta siitä ei ole jäljellä oikeastaan kun mittasuhteet. Nekin vain kutistetussa mittakaavassa, mutta kuitenkin.

Ja tällä reseptillä, jonka tulen tässä merkinnässä kertomaan, täytetään vain semmonen 18 cm irtopohjavuoka. Jokainen voi siitä sitten lähteä mittayksiköitä taas kasvattamaan jos tahtoo kakkua enempi. Suosittelen ehkä kuitenkin kokeilemaan pienellä ja noudattamaan tarkasti mun ohjetta, jotta saatte mahdollisimman autenttisen maun. Aloitetaanko?

Tarvitset:

Pohja:

99g Domino Mini Tyrkisk Peber-keksejä

40g voita

Täyte:

3 liivatelehteä

1,5 dl kuohukermaa

300g vanilja tuorejuustoa

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

+ vielä 2 rkl kuohukermaa

Kiille:

2 liivatelehteä

2 dl vettä

75g Tyrkisk Peber-karkkeja

1 rkl sokeria

Alotetaan ihan vaan murskaamalla keksit. Se käy suhteellisen helposti siten, että laittaa ne johonkin kulhoon ja puristelee ne siellä pienen pieneks. Se vei hyvän tovin aikaa, mutta mä halusin siitä ainakin tarpeeksi hienoa. Sitten sinne laitetaan huoneenlämpöinen voi. Mä en ite tykkää sulatetun voin käytöstä, joten mä suosittelen huoneenlämpöstä, joka sitten vaan jotenkin nypytetään sinne sekaan. Eli voi keksien päälle ja käsittelee sitä siellä kaikin mahdollisin keinoin, niin hyvä tulee. 

Sit laitetaan pieneen (18 cm) irtopohjavuokaan kelmu pohjan päälle. Meinasin ensin laittaa leivinpaperin, mutta toikin ajoi asiansa. Tämän jälkeen kehikko kiinni ja pohjamassaa tunkemaan sinne pohjalle. Sekin leviää ihan kivasti sinne ajan kanssa. Paksummista kohdista lähtee aina vähän silleen työntämään tyhjiä kohtia kohden.. Kyllä te tiedätte miten pohja tehdään.

Tän jälkeen käydään käsiksi täytteeseen, joka tässä mun versiossa on ihan perinteinen vaniljatuorejuustohässäkkä. Liivatelehdet ihan ensimmäisenä runsaaseen kylmään veteen likoomaan, jotta ne tulee siinä sitten muun ohessa valmiiksi.

Vatkataan kuohukerma vaahdoksi. Tässä kohtaa mun on mainittava se, että mä saattaisin ehkä seuraavalla kerralla käyttää hieman enemmän kuohukermaa, jotta lopullinen massa olis hieman juoksevampaa. Lisätään vaahdotetun kuohukerman sekaan vaniljasokeri.

Mitataan tuorejuusto toiseen astiaan. Sit laitetaan pari ruokalusikallista kuohukermaa johonkin mikroa kestävään mukiin ja lämmitetään sitä hetki – tää on siis ihan vaan liivatelehtiä varten. Otetaan liivatelehdet vedestä ja rutistellaan ne kuiviksi, jonka jälkeen upotetaan ne siihen kermaan, joka hetki sitten tuli mikrosta. Liivatelehtien tulisi sulaa välittömästi sinne sekaan.

Tämän jälkeen sitä liivatelehtikuohukermaa kaadetaan norona sinne tuorejuuston sekaan, samalla sekoittaen jos pystyy. Vaatii meillä ainakin kaksi ihmistä. Jos ei pysty samaan aikaan sekoittamaan ja kaatamaan, niin kai sen voi kaataa sinne osissa hiljalleen. Sitten jos tahtoo, niin sitä voi makeuttaa tolla parilla ruokalusikallisella sokeria.

Nyt sulla on kulhollinen tuorejuustohässäkkää ja toisessa kulhossa sulla on kermavaahto. Nyt alat tästä kermavaahtokulhosta nostelemaan sitä kermavaahtoa hieman kerrallaan sinne tuorejuustohässäkän sekaan, välissä aina sekoittaen. Niiden pitäisi mennä kivasti sekaisin, ja jos olet noudattanut tätä ohjetta, niin sen pitäisi olla semmosta hieman tanakkaa tahnaa, jota on aika vaikea levittää – siksi suosittelen lisää kuohukermaa. Se kuitenkin nyt levitetään parhaan kykynsä mukaan siihen pohjan päälle, nuolija on hyvä apuväline tässä kohtaa.

Nyt tämä hässäkkä laitetaan jääkaappiin. Otetaan turkinpippurit (oman maun mukaan, mutta 75g on aika hyvä) ja vesi tehosekoittimen astiaan, ja pistetään tehosekoittimella se mahdollisimman hyvin sekaisin. Tämäkin asia voidaan laittaa nyt jääkaappiin. Nyt sulla on aikaa tehdä vaikka mitä, koska seuraavan kerran työstämistä jatketaan noin neljän tunnin kuluttua.

Neljän tunnin kuluttua: Laitetaan liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen. Sitten otetaan turkinpippuriliemi jääkaapista ja kaadetaan se kattilaan. Otetaan siitä noin desi kuitenkin vielä erilliseen kulhoon, koska toinen puoli siitä liemestä kuumennetaan liivatelehtiä varten. Mä kuumensin sitä noin desiä siinä vaan silleen, että se kiehahti, lisäsin sokeria ja rutistetut liivatelehdet ja kaadoin sen sen kylmän nesteen sekaan liruna. Tämä seos kaadetaan sitten siihen kakun päälle.

Nyt sulla on jähmettymistä vaille valmis turkinpippurikakku à la Tekko. Suosittelen odottelemaan seuraavaan päivään, koska ainakaan mulla toi turkinpippurikiille ei suostunut samana päivänä jähmettymään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä sulla on tämmönen. Toki voi olla, että jos olet parempi tekemään, niin sulla on jotenkin vielä esteettisempi versio, mutta eihän tää mikään missikisa ollutkaan. Sitä paksua tuorejuustohässäkkää oli vaikea levittää silleen, että olisin saanut siitä kilpailukykyisen ulkonäkönsä puolesta. Joten; kokeilkaa lisätä sitä kuohukermaa.

Mitä mä tosta mausta osaan kertoa vielä, niin toi vaan siis toimii. Vaniljatäyte on sopivan neutraali tota turkinpippuria varten ja turkinpippuri laimenee just sopivasti ton vaniljatäytteen ansiosta. Eli kaikki täydentää toisiaan. Kyllä tää multa helposti saisi 5 tähteä.

Ja koska toi kuva on vähän epäonnistuneen oloinen, niin annan teille vielä toisen.

Siinä samaa, mutta pienempänä palana. Tommonen määrä kyllä hyvin miellytti omat makuhermot näin aamupäivätuimaan. Tosin.. Ehdotin kyllä Eiralle, että otetaan vielä lisää.. Eira ei vaan jaksanut, joten mäkin päätin jättää ajatuksen vielä hautumaan. En kyllä usko, että tosta tarvii paljoa roskiin heittää, koska mä syön ton vaikka väkisin – oli se sen verran hyvää!

Toivottavasti tää mun tapani kirjoittaa reseptejä ei ole liian epäselvä, koska mä haluaisin oikeesti, että ihmiset kokeilee tätä. Tää vaan yksinkertaisesti toimii, enkä sen takia halua jättää tätä vain omaan tietoisuuteeni. Olkaa hyvät, saa leipoa!

Terveisin,

Tekko