1. Alustus ja MON-kuukausiraportti

Nyt mulla on tässä hyvä sauma vähän kirjotella. Päivä on kaikenkaikkiaan ollut aika mahdoton, mutta nyt Eira otti vauvan mukaansa ja lähti liikenteeseen. Täytynee taas koputtaa puuta, koska aion sanoa seuraavaksi, että onneksi näitä mahdottomalta tuntuvia päiviä on ollut suhteellisen vähän. Ei se vauva yleensä kokoaikaa nurise ja narise, niin kuin se on tänään tehnyt.. Syytä ollaan yritetty selvittää, mutta kaikkien keinojenkaan jälkeen ei olla tyytyväisiä, ja siksi kutsun tätä mahdottomaksi päiväksi.

En oo oikeestaan kerennyt edes miettimään, että mitä tämä ensimmäinen luukku nyt tulee pitämään sisällään, mutta eikai se nyt niin justiinsa ole.. Tutkin hieman noita mun edellisten vuosien kalentereita, tai oikeestaan niiden aloitusluukkuja, ja ei niissä yleensäkään ole ollut mitään järkeä. Ne on toimineet vaan jonkinlaisena.. Hmm, alustuksena. Joten olkoon tämäkin sellainen.

Itseasiassa.. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin voisin alustaa tämän joulukalenterin tässä ensin ja sitten vielä kirjoittaa loppuun semmosena pienenä lisänä kuukausiraportin koskien Minulla on nälkä-sarjaa. Sekin pitää tässä kuussa jotenkin hoitaa, ja jos sen hoitaisi tässä samalla, niin olisi se pois jaloista pyörimästä.


Lukuisista kommentinkinuamisyrityksistä huolimatta mä en ole saanut tätä kalenteria varten ainuttakaan vinkkiä, että mitä te haluaisitte mahdollisesti lukea. Eli kaikki on taas mun itse päätettävä.. No, se ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, vai kuka se oli?

Mä oon alustavasti ajatellut, että tää joulukalenteri vois tulla pitämään sisällään edes yhden uuden itsekehittelemäni juustokakun, mahdollisesti nyt vihdoinkin sen jo kauan sitten pyydetyn piparkakkutalon ja.. No, ehkä jotain kysymys/vastaus-osastoa ja oisko jotain testailuja? En vielä ihan tarkalleen tiedä. Nää on oikeestaan ennenkin tullut aikalailla siten, että oon keksinyt idean just ennen kun alan kirjottamaan, joten ei oteta siitä nyt sen suurempaa stressiä. Kokkailuaiheiset merkinnät yleensä kyllä keksitään joko edeltävänä päivänä tai sitten samana, mutta silleen, että on ollut aikaa miettiä ja toteuttaa – tämän kerroin lähinnä siksi, että jos haluatte mun kokkailevan jotain tiettyä, niin kertokaa ajoissa. Tosin, ette te kerro, ette edes myöhässä. Huomaatteko jo kuinka katkera taas olen?

Oon tässä kirjottelun lomassa yrittänyt vähän vilkuilla samalla noita mun edellisten vuosien joulukalenteri-blogiputkia, mutta ei niistä oikein irtoa parilla silmäyksellä mitään. Oon nimittäin nimennyt ne todella kehnosti.. Yleensä ne kantaa nimeä "ensimmäinen luukku", "joulukuun ensimmäinen" tai jotain vastaavaa. Tälleen jälkeenpäin ajateltuna – en tiedä miksi vasta nyt – mutta olisi ollut järkevää otsikoida ne jotenkin liittymään siihen mitä se luukku pitää sisällään.. Nyt pitää avata koko luukku, jotta voi tietää mitä siellä oikein on.. Se ei ole näin jälkeenpäin ajateltuna kovin fiksua.

Tänä vuonna siis muutosta ainakin siihen, jotta voin mahdollisesti ensi vuonna katsoa nopeasti, että mitä sitä on edellisvuonna tullut kirjoitettua.. Hassua, "Ensi vuonna" kirjoitetaan erikseen, mutta "edellisvuonna" on yhdyssana..

Hmm.. Oonkohan mä todellisuudessa alustanut tätä kalenteria nyt mitenkään? Ehkä? Fiilis on kuitenkin nyt se, että en tässä ala turhaan enää enempiä jaarittelemaan, vaan siirryn seuraavaksi purkamaan kuukausiraporttia. On meinaan sen saralla kerrottavaa!

Alotetaan vaikka kertomalla semmonen asia, että nyt se on tapahtunut. Ai mikäkö, te kysytte? No, mä olen saavuttanut yhden tärkeän etapin tässä mun projektissa. Aion paljastaa tänään teille kaiken; alkupainosta tähän nykyiseen.

Ja koska tässä ei ole ihan hirveesti mitään jaariteltavaa, vaan paino on tullut alas aikalailla ihan itsestään, niin turha kai tätä on hirveesti venytellä.. Muutoksia ei nimittäin ole tehty suuntaan, eikä toiseen, kaikki on edelleen niinkuin ne oli kuukausi sitten. Paitsi paino. Paino ei ole ottanut mitään omia lepotaukoja, mikä on sinällään suuri ihme, joten olen ollut aika tyytyväinen tuloksiin tässä viime ajat. Vaikka plussapäiviäkin on ollut.

Tuloksiin!

31.10.-7.11. – Painoa oli tullut takaisinpäin +0,2 kg.

7.-14.11. – Ja nyt sitä oli lähtenyt -1,2 kg.

14.-21.11. – Painoa oli taas lähtenyt, jopa -0,6 kg.

21.-28.11. – Oli jälleen vaan lähtenyt, nyt -0,9 kg.

Eli jos en ihan väärin laske, niin tässä kuussa painoa oli lähtenyt taas ihan runsaasti, semmonen 2,5 kg. Ajatelkaa, vain lisäämällä puuro aamu- ja iltapalaksi, niin saadaan näin hyviä tuloksia.. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla. Toki tärkeää on myös syödä säännöllisesti, sitä ei voi toitottaa tarpeeksi.

Nyt kun ollaan saatu nämä tulokset kerrottua, niin voidaan alkaa kasvattamaan teidän jännitystä hieman. Koska siis, pakkohan teidän on lukea tää koko juttu, eikä vaan tuloksia.

En tiedä kuinka monelle tulee yllätyksenä semmonen asia, että mä olen ollut ehkä yläasteelta asti ylipainoinen. Jos ei ihan yläasteelta, niin ammattikoulusta viimeistään. Ei se siitä sen jälkeen ole oikein mihinkään lähtenyt, vaan ylipaino tuli jäädäkseen. Mä en tosin oo ite koskaan nähnyt itteeni mitenkään ihan valtavana, mutta olen sitä kuitenkin ollut. Ja siis jos mä en ihan väärin muista, niin jopa mun armeijasta saamissani c-papereissa sanottiin, että yksi syy on.. Ei varmaan sairaalloinen, mutta jonkinasteinen ylipaino siinä muistaakseni luki. En sitä ole koskaan tätä aikaisemmin missään kertonut, koska se hävetti mua silloin. Sanoin kaikille vaan, että paniikkihäiriön takia pelkästään.

Oon ollut silti ihan tyytyväinen itteeni, joten miksi mun olis tarvinnut stressata mun painoani? Tai no, en aina, mutta pääosin. Kaikilla varmaan on kausia kun näkee ittensä jotenkin ihan hirveenä, mutta oon käsittänyt niiden kuuluvan elämään.

Tuli kuitenkin vuosi 2016 ja sain jostain kipinän alottaa laihdutusprojektin. En edes oikeestaan muista mistä se silloin tuli.. Olisko ollut niin, että rupesin aikani kuluksi vaan liikkumaan enemmän ja paino putosi siinä samalla, ja keksin sitten, että tää on nyt projekti? Ehkä se meni jotakuinkin noin. Silloin mä sain pudotettua semmosen noin 20 kiloa itseltäni pois ja olin enemmän kuin tyytyväinen. Se paino vaan tippui niin lyhyessä ajassa, että sen pitämistä pois olisi pitänyt ylläpitää hyvin tarkasti.. Se epäonnistui kuitenkin, koska tuli talvi ja tekosyyt. Sitten mä annoin vaan asian olla ja elin itseni kanssa taas ilman sen suurempia ongelmia.

Nyt sitten tämä uusin projekti, hmm, siihen mua ehkä eniten inspiroi joku YouTube-video. Tai videot. Joku hahmo jota siellä tilaan, oli pitänyt noin vuoden tauon tubettamisesta ja tehdessään pitkästä aikaa uuden videon, kertoi selvästi hoikistuneena aloittaneensa pätkäpaaston. Siihen aikaan kuulin pätkäpaastosta paljon muualtakin, joten ajattelin, että miksi ei? Jos se tuottaa noin hyvin tulosta vuodessa, niin kyllähän se nyt kannattaa kokeilla.

Nää vuoden 2020 projektin tuottamat tulokset on siis oikeestaan kaikki, hyvin pitkälti, vain ja ainoastaan pätkäpaaston ansiota. 8 tuntia aikaa syödä ja 16 tuntia paastoa. Se on mun kaava, jolla mä tuun menemään nyt luultavasti niin pitkälle kun.. No, niin pitkälle kun tulen menemään. En näe mitään tarvetta aloittaa mitään yösyömisiä tai tämmösiä, vaan paasto on oikeestaan osa mua, joten näillä mennään.

Nyt tämän hirveän pitkältä tuntuneen sepustuksen jälkeen sanon, että vuonna 2016 mun aloituspaino oli 125 kg. Kyllä, ihan kamala määrä 179 senttiselle ukkelille. Mä en ihan tarkalleen muista, mutta uskaltaisin tosiaan väittää, että alimmillani olin silloin 105-kiloinen.

Sitten tuli melkein neljä vuotta kun en tehnyt mitään itseni eteen. Olla möllötin. Ja ihan kuin huomaamatta mun paino kapusi niinkin hurjiin lukemiin kuin 127,3 kg. Te varmaan arvaatte jo tämän painon, jonka olen nyt saavuttanut, ja joka on varmasti tärkein etappi tässä matkalla? Kyllä, mä lupasin vuonna 2016 äitille, että "jos joskus pääsen alle 100 kilon, niin mä ajan mun parran pois". Nyt mä olen alle 100-kiloinen!

Ensimmäisen kerran pääsin "neuvolassa punnittavien" joukkooon 24.11. Painoin tuona päivänä 99,9 kiloa. Mä vaan katoin sitä vaakaa ja olin, että "mitä piippiä?" Haltioissani kerroin siitä Eirallekin, ja olin kokoaika hyvin epäuskoinen. Ensimmäistä kertaa, öö, reippaasti yli kymmeneen vuoteen, mun painoni oli kaksinumeroinen luku.

Tässä kohtaa aloin kehittelemään uusia sääntöjä parranajamisen esteeksi. Ajattelin, että heti kun iltapaino on sen alle 100 kiloa, niin sitten voidaan.. Mutta todellisuudessa mä haluan olla sanojeni mittainen mies ja leikkaankin partani pois ristiäisten jälkeen, 6.12.2020. Oli aamu- tai iltapainoni silloin mitä vaan, mä olen kumminkin käynyt jo painossa, johon tässä tähdättiin.

Ja, hmm.. No, olen siis tähän mennessä pudottanut -27,7 kiloa, eli tällä hetkellä painan 99,6 kg. Aika paljonhan se vieläkin on, mutta en mä tähän ole jäämässäkään. Toivon lähinnä, että nyt kun olen tämän kaikkien luettavaksi kirjoittanut, niin motivaationi projektia kohtaan vain kasvaisi. Ja kun olen yrittänyt tässä jonkinlaista tavoitepainoa miettiä, niin mä näkisin itseni tuolla noin 90 kilon paikkeilla. Saatte ajatella, että sekin on liikaa tosiaan 179 senttiselle hahmolle, mutta mä koen sen painon semmosena, että siellä mä voisin olla täysin tyytyväinen kehooni – siellä mä viimeinkin voisin uskaltaa hankkia itselleni istuvampia vaatteita.

Tästä merkinnästä tuli nyt jokseenkin, hmm.. Tosi tämmönen, että mietin nyt uskallanko painaa "julkaise"-nappia.. Tää on ollut jotenkin aina niin semmonen aihe, että vaikka olen ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni, niin vaakalukema on aina ollut semmonen mitä en ole halunnut kenellekään kertoa. Se tuntuu aina jotenkin pahalta. Nyt se lukee täällä ja tämän merkinnän voi lukea kuka vaan.. Toisaalta.. Tämä on hemmetin iso saavutus itselle, joten antaa palaa, julkaistaan! Nyt loppuu sen vaakalukeman häpeily, että päästään asiassa eteenpäin.

Ja näihin sanoihin voinkin päättää ensimmäisen luukun. Kaikenlainen kommentointi on hyvinkin tervetullutta, edelleen! Aina saa kommentoida, ja tulen sitä varmaan jokaisessa luukussa tänäkin vuonna toitottamaan, koska.. No, niin.. Haluaisin joskus tietää, että mitä mieltä lukijat on mun ulosannistani tai mistään mikä tätä blogia koskee. Ja niitä aiheideoita tuleviin luukkuihin ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan.

Terveisin,

Tekko