Ensimmäinen päivä alkoi kello 9 aikaan etsien esimiestä. Joka löytyikin itseasiassa aika nopeesti. Sitten pistettiin avainlätkät ja vaatteet kuntoon, jonka jälkeen työvaatteisiin pukeutuminen ja työn alkaminen.
Sen suurempia ihmettelemättä Hesburgeriin vaan ja töitä tekemään. Kyllä mulle aina kerrottiin mitä mun pitää tehdä, mutta täytyy kyllä sanoa, että jossain vaiheessa iso osa tiedosta meni hieman ohi. Mä olisin toivonut semmosta kevyttä alkua, jossa saan tutustua taloon ja sen tapoihin. Vaan tiedättekö oliko mulla hirveen rauhallinen alku? Ei oikeestaan. Ei toi ehkä sieltä pahimmasta päästä ollut, mutta tämmöselle märkäkorvalle kyllä melkein jo liikaa.
Eikä siinä kiireessä siis mitään väärää tai pahaa ole, mutta mulla ei vaan kaikki tieto jää sillein päähän. Mä painoin menemään sen minkä kerkesin, mutta se tieto mitä mulle siinä samalla syötettiin piti mun kysyä moneen kertaan vielä uudestaan – ja täytyy varmasti vielä huomennakin useaan otteeseen tiedustella samoja juttuja.
Aikaisemmin aina työssäoppimisjaksojen alkaessa mä oon asennoitunut sillein, että "mä olen kumminkin jo aika paljon opiskellut tätä, että mä olen jo ammattilainen. Senkun annatte työtehtävän ja minä teen."
Nyt mä yritän olla vähän toisenlainen oppija. Mä päätin, että mä lähen sinne asenteella aloittelija, koska sitähän mä todellisuudessa olen. Mä en voi, eikä mun varmaan pidäkään tietää kaikkea sitä mitä siellä tehdään. Jakson jälkeen mä ehkä tiedän. Nyt pitää vaan jaksaa kysellä ja oppia tekemällä.
Hmm, mä toivon myös, että ne siellä työpaikalla ymmärtää mun olevan harjoittelija. Tänään mut laitettiin aikalailla tekemään kaikki perushampparit, ja niitähän meni.. Mä sain hyvän koulutuksen muutamaan eniten menevään hampurilaiseen, mutta sen vauhdin takia mä en ehkä osais sanoa mitä niihin tulee ja missä järjestyksessä. Ja toisaalta, eikai sitä voi multa olettaakaan ensimmäisen päivän jälkeen. Mä olen se hidas oppija, joka varmaan vielä ensimmäisen viikonkin jälkeen katsoo kokoaika listalta, että mitä tulee ja mihinkin väliin. Mä en ehkä toisaalta siis ole se ideaalein pikaruokatyöntekijä.
Vähän siinä kun välillä katsoi kun joku muu teki, niin huomasi sen vauhdin olevan hieman toinen mitä itellä. Se oli ehkä oikeesti just se tahti mitä on aina ajatellut, että pikaruokaa tehdään. Ei siinä mietitty, siinä tehtiin. Ehkä mä itsekin joku päivä saavutan sen pisteen, että en jokaisen aineksen kohdalla lappua katso. Nyt alkuun mun vaan pitää niin tehdä, ja mun pitää myös uskaltaa antaa itseni niin tehdä. Mä olen aloittelija, mun ei tarvitse vielä osata.
Haluutteko tietää mikä oli silti ehkä vaikeinta tässä päivässä? No, tiedättehän te jotka pikaruokaravintoloissa syötte, että ne burgerit kääritään semmosiin kääreisiin? No, se kääreen laittaminen oli se päivän hankalin osuus. Ne muut työntekijät vaan pyöräyttää sen niin nopeesti, että mä en edes tajunnut koskaan miten ne sen tekee.. Ammattilainen ottaa burgerin ja kääreen, humps, ja paketti on valmis. Minä otan burgerin ja kääreen, hmm, hump- hmm, ei näin, hmm, hump-, no toi ei nyt mennyt, hmm, humps, vihdoin paketti on jotenkin valmis.
Mutta jos joku on tätä blogia jo pidempään seurannut, niin tietää mun ongelmat aina joululahjojenkin kanssa. Mä olen oikeesti, valehtelematta yhtään, maailman huonoin pakettien käärijä. Mä joka vuos sitä harjottelen ja ihan videotutoriaalien kanssa, mutta ei, ei se koskaan muutu sen paremmaksi.
Noiden burgereiden kääriminen kääreisiin on sikäli helpompaa, että niihin ei tule teippejä ja muutenkaan ei tarvii saada mitenkään priimaa.. Mutta noissa on sitten jotkut ihan omat ongelmansa, joita en kyllä oppinut ensimmäisenä päivänä selättämään. Mun pitää vielä paljon katsoa kun joku toinen pyöräyttää niitä, jotta joskus nään miten ne sen tekee.. Se on vaan oikeesti semmonen pyöräytys ja valmis, eikä siinä vaan yksinkertaisesti kerkeä näkemään sitä prosessia. Mun pitää varmaan pyytää jotain näyttämään se hidastetusti..
Yksi, kaksi tai kolme samaa burgeria jos tilataan, tai tehdään valmiiksi, niin silloin mä osaan ja se on ihan kivaakin. Tänään oli kuitenkin tilanteita, että mulla oli kahta eri burgeria, esim. 3 kpl ja 2 kpl. Se meni jotenkin, mutta en mä osannut niitä silleen tavallaan samaan aikaan valmistaa, vaan tein toiset ensin ja sitten vasta toiset.
Ja mitä tapahtuu sitten kun joku sanoo, että "ei suolakurkkua"? Paketti leviää. Tänään tein jossain vaiheessa kolmea kerroshampparia, joista yhteen ei tullut suolakurkkua. Tälleen se kuulostaa maailman yksinkertaisimmalta asialta; jätä vain kurkku pois. Mutta ei, ei meikäläisen aivot toimi niin, aivot menee solmuun. "Siis mitä mä teen?" Kolme samallaista, mutta yhdestä puuttuu jotain?
Se on siis helppoa saavuttaa semmonen tehdas-moodi, mutta jos sinne tulee sitten jotain poikkeuksia, niin tehdas-moodi hajoaa ja mikään ei enää onnistu. Mutta tämäkin on varmasti vain aloittelijan ongelma, toivon kovasti. Kyllä ne ammattilaiset ainakin siinä ympärillä painoi menemään kaikkia burgereita samaan aikaan, ilman suolakurkkua tai sen kanssa ja vaikka mitä. Ei niillä mennyt pakka sekaisin, vaan ne teki sitä mitä pyydettiin, ja ihan mahdottomalla vauhdilla vielä.
Kyllä tää on taas tiedättekö semmonen paikka meikäläiselle, että arvostus nousee pikaruokatyöntekijöitä kohtaan. Kaikkea työtä kannattaa ainakin näköjään käydä kokeilemassa, jotta tietää mitä siinä oikeesti tehdään ja onko se helppoa vai ei. Toi on varmasti helppoa muutaman vuoden päästä, mutta sitä ennen täytyy käydä pitkä ja kivinen oppipolku. Vaikka kyse on "vaan pikaruokatyöntekijästä", niin silti se homma ei ole ihan semmosta mitä sen on aina ajatellut olevan.
Hmm, olikohan tässä kaikki mitä mä halusin teille kirjottaa? Ehkä? No, jos ei ole, niin tulen kirjottelemaan joskus lisää. Teidän ei kuitenkaan tarvitse alkaa pelkäämään sitä mitä tein nuorisoteatteri-aikana, kun siis kirjottelin viikottain työkuulumisia. Mä en luultavasti tule tästä kirjottelemaan tän enempää, ellen sitten viimeisen työpäivän jälkeen jotain, mutta enpä tiedä.
No, katellaan.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)