Ikävä sua ❤

Hmm, kai kaiken voi kiteyttää niin, että mulla on vaan kauhea ikävä. Palapelistä puuttuu palanen, jota ei mikään voi korvata. Tähän mennessä asiaa on pyöritelty ja kieritelty päässä vaikka millä mitalla, mutta ilmeisesti vieläkin se lopullinen ymmärrys puuttuu.

Mä huomaan edelleen toisinaan olevani siellä maailmassa, jossa mä nään ne onnelliset hetket kirkkaasti. Sen jälkeen mun mielessä on vaan "no, onneks se kohta tulee takasin." Niin, no, eipä ole tulossa. Mä en ymmärrä miksi mun mieli yrittää syöttää mulle sitä, että Arto on vaan lomalla jossain ja kyllä se sieltä palaa, että kohta me taas nähdään.. Aika paljon olisin valmis maksamaan jos vielä olisi mahdollisuus nähdä ja voitais vielä keskustella, edes kerran.. 

Mulla oli semmonenkin kausi tässä, että aina kun mä rupesin nukuttamaan Maxia yöunille, niin silloin iski aina ihan järkyttävä tuska. Mä näin mun vanhemmat mun paikalla, nukuttamassa Artoa yöunille.. Sen pyörittely päässä sattuu ihan uskomattomasti, mutta se palasi aina samassa hetkessä yhtä kipeenä. Miten paljon se voikaan varmasti sattua kun menettää oman lapsen, ei sitä toivo kenellekään.


Oon mä kyllä nauranutkin, edelleen. Arto oli ihminen, jonka kanssa sai yleensä aina nauraa. Niin paljon läppiä ja hetkiä, joista tulee vaan hyvät fiilikset.

Mutta Arto oli myös ihminen, joka kantoi mua mun teini-iän läpi aikuisuuteen. Semmonen tuki ja turva mitä ei välttämättä vanhemmilta saanut, semmonen veljellinen esimerkki miten pitäisi elää.. "Tee näin ja näin kun sulle käy noin". Hölmöjä ne ohjeet yleensä oli, mutta se oli Arton tapa.

Aina mun päähän tulee jostain mieleen lause "älä ärsyynny", joka oli Arton mielestä luultavasti tärkein ohje mitä se koskaan iskältä sai. Jos joku ärsyttää, niin älä ärsyynny. Se on semmonen lause, että voisin sen melkein tatuoida ihooni. Sen merkitys on niin suuri ja siinä itää oikeesti tosi hyvä sanoma ja asenne. Sitä mä oon pyrkinyt noudattamaan, vaikka eihän kaikkia ärtymyksiään vaan voi padota, vaan joskus on pakko päästää myös jotain ulos.


Nyt mun elämästä puuttuu myös semmoset lentävät lauseet. Arto kopioi niitä tosi paljon elokuvista ja sarjoista ja levitti niitä sitten oikein isolla toistolla eteenpäin. Näistä hyvänä esimerkkinä toimii "liikahta varpas", jonka se lainasi Uuno Turhapurolta. Se lause sai uuden elämän meiän suvussa ja se oli jossain vaiheessa ainut tapa lähteä liikkeelle.

Kukaan tuntemani henkilö ei omaa sitä semmosta taitoa, että voi lainata jostain lauseen ja lanseerata sen omakseen. Tai, no, siis.. Semmoseksi lentäväksi lauseeksi, josta tietää, että kuka sen on pistänyt taas liikkelle. Arto myös kopioi niihin hyvin sitä tunnetilaa, ja sen takia ne oli vaan niin loistavia.. Toinen esimerkki mikä tulee mieleen on Poliisin Poika-elokuvasta lausahdus "mie menin piiloon", jota Arto hoki aina kun esimerkiksi piilotti kasvonsa repun tai jonkun taakse.. Huh. Siinä oli se sama hilpeys aina.


Uskomattoman aukon jätit, se täytyy sanoa vielä kertaalleen. Tää aika on tuntunut jotenkin normaalia hitaammalta ja pimeemmältä nyt, mutta ehkäpä tämä tästä.. 

Mä oon ruvennut kyllä myös virheellisesti ajattelemaan, että mun oma elämänikin loppuu jostain syystä nyt kymmenen vuoden sisään. Aina kun Arton kanssa juteltiin meiän vaikeuksista, niin pystyttiin ne aikalailla jakamaan. Jos toista sattui johonkin, niin ei huolta, toistakin oli joskus sattunut siihen ja se meni kyllä ajan kanssa ohi. Niitä oli niin paljon, esim. paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, että kai se jäi sitten jotenkin päähän, että jos sinä nyt kerta lähdit, niin kai minäkin kohta. 

En mä siis suunnittele mitään, älkää sitä luulko. Mulla on syyni vielä olla täällä, joista nyt isoimpana Max, jonka elämää haluan nähdä ja seurata niin pitkälle kun mulle mahdollisuus annetaan.

"Keskity sinä nyt vaan tohon uuteen tulokkaaseen, äläkä musta huoli, kyllähän se nyt mut korvaa.." Jos olisit muotoillut ton jotenkin toisin, niin se olisi voinut olla oikein hyvä lausahdus. Vaikka kyllä tostakin sut tunteneena voi sen sun perimmäisen ajatuksen löytää. Kaikki aina sun edelle, silleenhän sä elit. Ja mä olen noudattanut sun ohjetta ja keskittynyt uuteen tulokkaaseen, se pitää ylhäällä ja kantaa vaikeidenkin aikojen läpi. Korvaamaan Max ei sua kuitenkaan tänne tullut, Max tuli olemaan mitä mainioin Max, ja sinä olit mitä mainioin Arto. Olisin halunnut, että tekin olisitte voineet tutustua..

Huh.. Muistot elää ikuisesti, ei ne koskaan katoa. Sut oli tosi siisti tuntea, etkä sä koskaan unohdu broidi. ❤

Terveisin,
Vesa-Matti