Mä oon tässä tutkinut paikkoja kyllä, yrittänyt löytää sähköpostiosotteita ja puhelinnumeroita.. Sähköpostia ei suositella työssäoppimispaikan etsimisessä ja puhelimet on mulle jostain syystä vielä vaikeempia kun oikea keskustelu oikean ihmisen kanssa. Ja ei tämä oikea keskustelu oikean ihmisen kanssakaan mitään maailman helpointa ole vieläkään. Ehkäpä sitä silti joku paikka jostain vielä ilmestyy.
Koulun keittiöllä ollaan tosiaan tää viikko oltu ja mä voin sanoa, että tää on ollut ihan huippua! Mä en ois uskonut, että kivuista huolimatta mä haluan joskus herätä ja päästä tekemään jotain. Eihän tämä taas vaan ole jotain alkuinnostusta? Ja te kysytte, mistä kivuista, vai? No, ensimmäisen keittiöpäivän jälkeen mulla meni selkä siitä seisomisesta. Toisena päivänä se paheni ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa, että särkylääkettä aamulla vaan ja hamburgereita paistamaan – todellisuudessa mun burgerivuoro on vasta huomenna, ja oon nyt paistellut lähinnä kebabia, kanaa ja kalaa.
Mä oon alkuun aina semmonen, että mä jumitan tosi paljon. Esimerkki: opettaja ottaa kiehuvasta rasvasta kanaa ja mä seison reikäkauhan kanssa siinä vieressä ja katson sitä kanaa. Opettaja odottaa hetken, mutta toteaa sitten: "sä voisit laittaa sen reikäkauhan tohon kanan alle.." aa, joo, tosiaan! Se ei käynyt mulla mielessäkään, mutta en mä edes kyseenalaistanut sitä, että opettaja haluaa seisoa sen kanan kanssa siinä.. No, nämä on näitä. Vaan sit kun mä oikeesti opin ja näen miten asiat tehdään, niin kyllä mä sitten käynnistyn ja se turha pälyily jää vähemmälle. Ensimmäiset päivät on aina henkisiä koettelemuksia kun mulle joudutaan yksinkertaisimmistakin asioista sanomaan, ja mä sit jään niitä pyörittelemään päähäni; "miten en muka voinut tajuta.."
Nää pari ns. ihan oikeeta työpäivää on ollut tosi mukavia. Homma on luistanut ja ruokaa on lähtenyt keittiöstä hyvällä vauhdilla. Aluksi meille puhuttiin, että kannattaa varautua yhteen tai kahteen asiakkaaseen, mutta ekana päivänä keittiöstä taisi lähteä melkein 30 tilausta. Siinä oli asennoiduttu jo pariin asiakkaaseen, mutta kun kiire tuli niin piti vaan päästä tilanteen herraksi – ja onneksi se kaiketi onnistuikin. Ruokaa meni ja kehujakin tuli, silloin on ihmisen hyvä olla.
Mä oon oppinut itsestäni tässä nyt sen, että vaikka mä olen aina ollut vähän liukuhihnatyötä vastaan, niin tosta hommasta mä pidän. Ehkä se on se, että jos se liukuhihnatyö on semmoselta alalta, mistä itse tykkää, niin voi oppia tykkäämään myös siitä liukuhihnatyylistä. Tai kai sekin on vähän miten sen liukuhihnatyön määrittelee.. Mä en tykkäisi keittiössäkään olla osa semmosta ketjua, että toinen alottaa tekemään ruokaa, mun pitäisi jatkaa siitä ja laittaa se vielä jollekin eteenpäin. Mä haluan tehdä annoksia alusta loppuun itse. Ja nyt mä oon onneksi niin saanut tehdäkin, mutta kun päivässä työntää ulos samaa tuotetta kokoaika, niin kyllä se täyttää jonkinlaisen liukuhihnatyön kriteerit. Mutta se on ollut mukavaa! Ihme kyllä. En mä tiedä mitä mä selitän.
Nyt homma on joo ollut pikaruokapainotteista, koska kurssi sattuu käsittelemään pikaruokaa. Ja työssäoppimispaikkakin pitäisi olla pikaruokapaikasta. Ja jos te olette mun blogia yhtään pidempään seuranneet, niin te myös tiedätte, että mä olen ollut jo pitkän tovin aika pikaruokavastainen ihminen. Mä joskus aikoinaan lopetin burgeripaikoissa käymisen, koska mä en saanut niistä mitään. Koin, ja koen ne vieläkin vaan turhina kaloreina. Jos mä haluan hampurilaisen, niin mä teen itse ruisleivästä moninkerroin terveellisemmän ja maistuvamman..
Kyllä mä nyt silti uskon, että mä osaan asennoitua pikaruokaravintolatyötä kohtaa siten, että nyt tehdään, vaikka käsiteltävät aineet ei mun mittapuulla täytä ravitsevan ruoan kriteerejä. Ei mun niitä itse tarvitse syödä. Eikä mun tarvitse siitä niille ihmisille paasata: "kannattais tehdä itse".. Ehkä niillä on kiire ja ne haluaa täyttää mahansa hetkellisesti, ei ole mun asiani.
Öö, mä en tiedä oliko mulla joku pointti tässä nyt.. Siis, hmm.. Kyllä mä varmasti pärjään pikaruokaravintolassa, se se pointti kai oli. En mä sentään mikään aktivisti ole, että jos nään vaikka burgerin, niin mun täytyy päästä se tallomaan tai muuta, ei. Mun ei tarvitse kun toteuttaa sitä mitä se firma haluaa mun toteuttavan ja that's it.
Miksiköhän mä paasaan tästä, että kyllä mä varmasti pärjään tommosessa paikassa? Onkohan se jotenkin kuitenkin vielä kyseenalaista jossain tuolla syvällä sisimmässä? No, se selviää jos paikka löytyy ja meikäläinen pääsee tehtailemaan pikaruoka-annoksia.
Hmm.. Tosiaan, mä varmaan kirjotin tästä aikaisemminkin, mutta nyt käyn vaan tämän kolme kuukautta tota koulua ja sitten mä jätän kokkiopinnot toistaiseksi siihen. Ja ihan puhtaasti vaan siitä syystä, että korona. Mä haluan oppia alalta normaaleja käytäntöjä ja tapoja, käydä työssäoppimassa oikeissa paikoissa ja muuta. Tämmösenä aikana nää hommat on vähän erilaisia. Toki varmaan tämmöset poikkeusolotkin olisi hyvä oppia, mutta mun tähtäimessä tosiaan on olla joskus kokki, joka valmistaa ruokaa ravintolassa istuville asiakkaille.
Ja mua häiritsee myös hyvin paljon maskit. Niitä suositellaan ja mä haluan itse suosituksia noudattaa, mutta niillä on seuraamuksensa. Ensimmäisen keittiöpäivän jälkeen mulla oli ihan tajuttoman kipeä pää, koska en ollut saanut koko päivänä kunnolla happea. Toki mulla oli silloin kangasmaski, mutta silti. Nää pari muuta päivää on ollut ihan okei, kertakäyttömaskien voimalla, mutta silti tarvitsee aina välillä mennä syrjään, ottaa maski pois ja hengittää oikeaa ilmaa. Voimia oikeesti niille, jotka työskentelee täyttä päivää maskien kanssa, mä en vaan ehkä itse pysty.
Mutta niin.. Nyt opiskellaan tää pätkä, sitten tehdään tovi taas jotain muuta ja jos se korona siitä joskus helpottaa, niin ehdottomasti oppisopimuksella johonkin keittiöön oppimaan. Tämmösen suunnitelman mä olen itselleni tehnyt.
Oliskohan mulla vielä jotain.. Eikai. Ja olihan sitä tekstiä taas tässäkin, eikö? Mä toki haluaisin kirjotella vielä vaikka mistä, koska ainakin pari asiaa on mun päässäni pyörinyt, mutta en mä halua tähän sotkea enää muita aiheita. Katsotaan, josko ne tulisi ulos jonain muuna ajankohtana.
Eli.. Ei lisättävää. Eipäs! Joopas! Mun piti pariin kohtaan jo ennen tätä lisätä, että mä oon ollut aika uuvuksissa aina koulupäivän jälkeen. Mä oon parina edeltävänä yönä nukkunut semmosia 10-tuntisia yöunia.. Se on aika poikkeuksellista, koska oon tottunut nukkumaan 5-7 tuntia yössä. Ehkä yleensä se noin 6. Ehkäpä sillä on siis väliä, että lojuuko päivät sohvalla vai tekeekö jotain oikeeta..
Nyt, ei muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)