Ennen kun saatte kuvan, että vedän tupakkia taas päivittäin, niin ei, en vedä. Toi savuttomuuspätkä vaan sai päätteensä viime jouluna. Poltin koko joulun pikkusikareita, koska.. No, eikai sille koskaan ole mitään ns. hyväksyttävää syytä. Toi viimeisin joulu vaan oli suhteellisen, sanoisinko, rankkaa aikaa.
Silloin joskus aikoinaan mä alotin tupakoinnin semmosen suhteellisen suuren stressin keskellä, mä ajattelin, että "kai tää nyt sitten helpottaa oloa". Kai se siihen jotenkin auttoi, koska siitä sitten tapa tuli. Ei mun elämä yhtään sen stressittömämpää tupakoivana ollut, joten ei se sitten pitkässä juoksussa mitään auta – päinvastoin; tärvelee vaan itsensä, eikä siitä oikein mitään saa..
Joulukuu 2020 oli meiän suvulle luultavasti tähänastisen elämän rankinta aikaa. Silloinkin kai sitä sitten jotenkin ajatteli, että kai siitä tupruttelusta voisi olla muka jotain apua.. Eihän siitä ollut, ei olisi mitenkään voinut olla. En tiedä mitä edes ajattelin.. Silloin kuitenkin poltin ja päätin savuttomuuskauteni, joka tosiaan kesti sen päälle kaksi vuotta (23.8.2018 – 24.12.2020). Savuttelusta ei kuitenkaan tullut tapa. Nyt anteeksi, koputan puuta. Tai tavallaan kai sitä voisi tavaksi sanoa, jos on sallinut itselleen tupakan jos toisenkin suuren stressin keskellä? Mutta ei siis sellainen elämää hallitseva tapa.
Musta tuli kai jonkinlainen, hmm, stressi-viihdekäyttäjä. En ole polttanut selvinpäin, enkä aio niin tehdäkään. Olen tupakoinut vaan, jos mulla on ollut jollain tavalla niin kamala olo, että on ollut pakko lähteä juomaan ja nollaamaan. Enkä silloinkaan kyllä osta tupakkatuotteita, mutta jos satun juomaan jonkun kanssa, jolla on tupakkaa, niin olen aika huolettomasti pyytänyt saada itsekin.
Ja siis jos mä lähden hyvillä mielin juomaan, semmosta normaalia viihdettä, niin en mä silloinkaan koe tarvetta tupakalle.
Mä en tavallaan näe tässä itse nyt mitään ongelmaa. Onko nämä niitä kuuluisia viimeisiä sanoja? Toivottavasti ei. Mä olen aikalailla tilanteen herra, joten en koe tarvetta puuttua tähän nyt sen enempää. Mä pyrin pysyttelemään tupakasta irti, mutta en mä siitä enää niin hirveetä stressiä koe. Ja ehkä tavallaan mä olen tämmöstä suhdetta tupakkatuotteisiin aina toivonutkin; että ne ei ole täysin kiellettyjä, mutta en mä niitä silleen mitenkään tarvitse. Mä valitsen mieluummin vaihtoehdon "mieluummin ei" kun "ei todellakaan".
Mikä mua tässä eniten harmittaa on toi sovelluksen nollaantuminen.. Tai siis jo ennen kun se nollaantui, niin mua harmitti se, että en voinut sanoa enää olleeni niin ja näin monta päivää ilman tupakkaa.. Se oli mulle ehkä se isoin auttava asia aikanaan tupakoinnin lopettamisessa; sain seurata lukuja. Oli mahtavaa kun tupakattomat päivät vaan lisääntyi ja rahaa (muka) säästyi. Nyt mä en kuitenkaan aloita tuota laskuria alusta, vaan mä poistan ton sovelluksen..
Jatkan elämää tästä siten kun se nyt ikinä jatkuukaan. Enkai voi sen enempää luvata?
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)