Pysy tässä nyt sitten kärryillä

Mulla pitäis ehdottomasti olla aina vapaat kädet ja mahdollisuus kirjottaa mun ajatuksiani ylös inspiraation tullessa. Taas kerran meinaan kävi niin, että olin mielessäni kirjottanut jostain aiheesta lähes valmiin blogimerkinnän, mutta en mä enää muista edes koko aihetta.

Me kuitenkin eilen Maxin kanssa lähettiin pienelle kävelylle, ei se ollut lopulta kun melkein 6 kilometriä. Siinä alkumatkasta mä mielessäni pyörittelin jotain aihetta ja käsittelin sitä monesta eri näkökulmasta. Se alkoi vaikuttaa hyvältä, mutta kun en saanut edes sitä aihetta mihinkään siinä hetkessä ylös, niin se oli sitten sillä taputeltu. Se oli kuitenkin muistaakseni hyvä ja mielenkiintoinen aihe, mutta kun se on ainut mitä siitä enää muistan niin ei sillä enää mitään tee.

Ajattelin, että jos mä alkaisin kirjottelemaan jotain, niin jossain vaiheessa se lamppu taas syttyisi ja muistaisin sen aiheen. Toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut, mutta enhän mä tässä vielä kauaa ole naputellutkaan. 


Sitä aihetta odotellessa, vaikka en sen usko nyt enää palaavankaan, niin jutellaan jostain muusta. Jutellaanko ehkä vaikka siitä, että miten hyviä noi mun vuosikoosteet on? Niitä on nyt toistaiseksi vasta kolmelta vuodelta, 2018, 2019 ja 2020. Eilen lueskelin taas tota vuoden 2020 koostetta ja se palautti jotenkin niin hyvin kaikkia asioita siltä vuodelta mieleen.

Rupesin taas ihan vakavissani miettimään paluuta siihen pätkäpaastoon, koska vuonna 2020 se oli tuonut niin paljon onnistumisen tunnetta elämään. Sitä ehkä kaipaisi nytkin. Tässä on vaan jotenkin ollut palapeli niin levällään, että on ollut todella vaikeeta tarttua mihinkään. Stressiä aiheesta jos toisesta. Musta ois jotenkin tosi kivaa saada silleen jotain uutta energiaa tähän tekemiseen, että pystyisi taas tarttumaan asioihin ja lakkaisi vaan vellomasta tässä ajan mukana. Mutta kai te tiedätte sen kun asiat johtaa toisiin ja sitten saavutetaan se tietynlainen saamattomuus?

Eilen mä sen taas jopa tajusin, että kaikkihan se lähtee musta itsestä. Ei mun tarvitsis kun potkaista se pallo liikkeelle ja asioita alkaisi tapahtumaan. Mutta sitten tulee taas se synkkyys, joka on tätä aikaa hyvin vahvasti tässä vaivannut. Haluaisi, että muilla on asiat ensin paremmin kun hyvin ja vasta sitten voisi alkaa keskittymään omiin asioihin. Yliajattelu, se se kai taas vaan on.

Ja muutenkin syksy on täällä, masentava marraskuu alkaa olemaan ovella. Marraskuu on vissiin ihan tutkitusti semmosta aikaa ihmisille, että se saa ne voimaan pahoin. Se vaikuttaa myös muhun. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa, koska vain silleen sitä osaa sitten pitää päänsä vähän paremmin pinnalla. Ja vaikka kuinka osaisi pitää päänsä pinnalla, niin synkkiä ajatuksia tulee silti paljon helpommin kun muina ajankohtina. Ei siis silleen synkkiä, että mitä jos vaikka tekis itelleen tässä jotain.. Mutta semmosta kaikenlaista elämän läpikäymistä, semmosia asioita pyörittelee, mistä kukaan ei voi tietää tässä vaiheessa vielä..


Mutta niistä koosteista vielä, että niitä on kyllä tosi mukava tehdä. Harmi, että niitä voi tehdä vain kerran vuodessa.. Vaikka toisaalta ihan hyvä, että niitä voi tehdä vain kerran vuodessa, koska ne on ihan omanlaisensa työmaa. Joutuu käymään paljon asioita läpi, lukemaan omia tekstejään monta tuntia ja vielä kirjaamaan pääkohtia ylös. Se on hauskaa, mutta se vie myös tosi paljon aikaa. Ja se palkitsevin hetki on se kun se on valmis ja saa sen julkaistua; koko vuosi yhdessa paketissa! Ja se on hienoa, että vaikka täällä muuten pyörii lukijoita 7-14, niin koosteet saa ajansaatossa jopa 39, 40 tai jopa 213 silmäparia osakseen (noi luvut on siis revitty koosteiden katselukerroista). Jengi ei jaksa lukea mun yksittäisiä postauksia, mutta kun niputan koko vuoden, niin se onneksi edes jaksetaan lukea. Se on ihan jees!

Mä jopa ihan pikkusen yllätyin tosta vuoden 2019 koosteesta.. Miten siinä on 213 katselukertaa? Jotain mä olen siinä ilmeisesti tehnyt oikein. Joillekin toi 213 on varmasti ihan arkipäivää jokaisessa mahdollisessa postauksessaan, eikä varmaan edes riitä, mutta mulle toi on iso luku. Todella iso luku. Mun eniten katselukertoja saanut postaus, "Usko Eevertti Luttinen voittaa!", on saanut ajansaatossa 589 vilkaisua. Ja huvittavinta siinä on se, että se ei pidä sisällään juurikaan mitään mun omaa. Mä kirjottelin vaan ylös sen yhden Uskon rallattelun sanat ja väänsin sananmuunnokset siihen alle. Tein vain työn toisten puolesta.

Hmm, tämä on hyvin mielenkiintoinen merkintä mikä syntyy tällä hetkellä. Ilman ajatusta kun lähtee tekemään, niin asiat johtaa toiseen ja joku aihe saattaa alkaa kantamaan johonkin suuntaan. Näin syntyy yleensä hyvin vaikeaa tekstiä seurata, mutta ainakin syntyy jotain. Ja vaikka kirjottelin sillä ajatuksella, että kirjotellaan kunnes se aihe tulee mieleen, niin se aihe ei edelleenkään ole palannut mieleen. Miten se olisi voinutkaan, koska mun ajatukset harhailee kokoaika jossain ihan muualla? Kuten sanottu, asia johtaa toiseen ja sitten mä lähden kaivamaan kaikkea turhaa tietoa esille. Kuten nyt nämä katselukerrat..


Palataan vielä kerran noihin koosteisiin ja katotaan mihin suuntaan tämä teksti sitten lähtee. Toki nyt teen tämän tiedostaen, joten voi olla, että tämä ei lähde tästä mihinkään suuntaan enää. Hmm.. Niin, tiedättekö miten mukava mun on itse lukea noita koosteita näin jälkikäteen? On meinaan mukava! Ei tarvitse hypellä merkinnästä toiseen, vaan voi kaikki vuoden ns. kohokohdat katsoa yhdestä merkinnästä. Ja olen joihinkin, ainakin tohon vuoden 2020 koosteeseen lisännyt vielä linkkejä mielenkiintoisimpiin merkintöihin. Että jos tahtoo käydä joitain yksittäisiä mielenkiintoisimpia merkintöjä siltä vuodelta vielä läpi, niin ne merkinnät on sitten merkattu sinne silleen kivasti.

Mä oon yleensä tosi huono muistamaan mitä milloinkin tapahtui. Päivämäärät ei edelleenkään pysy mulla hallussa. Mä yritin jossain vaiheessa hirveesti opiskella niitä ihmisten syntymäpäiviä, koska ne olisi vaan niin kiva muistaa ja osata ulkoa. Mä muistin ne ehkä viikon tai maksimissaan kuukauden kun rallattelin niitä päässäni. Niitä piti itselleen kokoaika ajatuksissaan toistaa, jotta sain ne pysymään muistini sopukoissa. Vaan en tiedä mitä tapahtui sitten kun lakkasin rallattelemasta niitä mielessäni.. Kaikki vaan kaikkosi. No ei kaikki, mutta iso osa. Mä luulen, että ne on nyt vähän paremmin sillein hollilla, että jos joku joskus kysyy jonkun synttäripäivää, niin tiedän edes vähän sinne päin. Paremmin siis kun aiemmin.

On se silti aika törkeen tuntuista varmasti ihmisistä, että en muista niiden syntymäpäiviä. Tai ainakin kun ajattelee omalle kohdalle.. No en tiiä, en osaa ajatella sitä silleen, koska jos mä en itsekkään muista toisten niin en voi olettaa, että muut muistaisi mun. Siksi en voi tuomita ketään. Mutta joku joka muistaa kaikki syntymäpäivät, vanhat puhelinnumeronsa ja muuta, niin kyllä se niille on varmasti pettymys jos joku ei muista yhtä päivämäärää.

Mutta kai se on edes tärkeetä, että mä olen yrittänyt lyödä niitä päivämääriä tonne päähäni? Se, että ne ei jää sinne.. En tiedä, en ymmärrä. Mä siis jos oikein kaivelen, niin mä saan mieleeni semmosia päivämääriä, mitä en heti osaa yhdistää ihmiseen. Mutta jos kaivelen vähän lisää, niin saatan osata yhdistää päivämäärän ja ihmisen. Päivämäärien kanssa mun aivot on kun pelaisi palapeliä, josta palat on piilotettu ympäriinsä. Ne pitää kaivaa esille ja sitten osata yhdistää toisiinsa. Ehkä toi on osuvin kuvaus.

Ehkä pitäisi vaan muistaa aina välillä jumpata noita aivoja noiden päivämäärien suhteen. Mä kun en edelleenkään osaa laittaa kalenteriin edes vappua tai pääsiäistä, vaikka niitä on nuoruudessa tullut aina jollain tavalla juhlittua. "Ai mitä, onko nyt vappu vai? No, juhlitaan sitä sit!"


Mä en tiedä, tästä tuli ihan kivan mittainen blogimerkintä, mutta ei tällä ehkä taas mitään punaista narua ole. Eikö punaisen narun puuttuminen ollut semmonen ilmaus, että asialla ei oikein ole päätä eikä häntää? Vai punainen lanka? Vai muistanko tämänkin nyt jotenkin ihan väärin? Ihan sama. Tässä merkinnässä ei silti ollut punaista narua, lankaa tai luikeroa. Tämä oli ihan puhtaasti yhden aiheen kaivamista muistisopukoista, mutta se kaivelukin unohtui täysin kun tilalle ilmaantui aihe jos toinenkin toisaalta.

Ihan kivaa oli silti taas kirjoitella, kaikesta sekoilusta huolimatta. Rupean nyt miettimään tähän otsikkoa, jonka te jo tässä kohtaa kyllä tiedätte, mutta minä en. Tai kun mä tän oikoluen julkaistuani tämän, niin siinä vaiheessa mäkin tiedän sen otsikon jo ennen tätä kohtaa, missä mietin tähän otsikkoa.. Nyt alkaa menemään niin sekavaksi, että nyt ei mulla muuta!

Terveisin,
Vesa-Matti

2009-2021 logot ja bannerit

Nyt tulee taas tämmönen postaus minkä todennäköisesti lukee vaan ne ihmiset, jotka käy täällä sivulla välillä katsomassa, että onko tullut mitään uutta. En siis ehkä aio mainostaa tätä Facebookissa tai missään, koska.. No, tää on vähän tämmönen mikä ei kiinnosta ketään muuta kun mua. Ellei tästä tule jotenkin tosi mielenkiintoinen ja kattava, mutta en usko.

Eli tutkitaan tänään vähän mun blogin logojen ja bannerien historiaa. Ja mennään ihan suoraan asiaan; katotaan siispä mitä kaikkea mä löydän tän blogin kuva-arkistosta.

Mä yritin ensin miettiä, että mikähän mahtoi olla mun blogin kautta aikain ensimmäinen logo, mutta en vaan saanut päähäni.. Sitten tosiaan avasin tän blogin kuva-arkiston ja tämä seuraava kuva tuli siellä vastaan:

Tää on kai siis se ihan ensimmäinen. Mutta ei huono! Pienellä ehostuksella voisin hyvin vieläkin tuota käyttää. Muistan kyllä vieläkin mimmonen suunnittelutyö tossa oli.. En vaan ollut silloin vielä niin taitava näissä hommissa kun mitä kuvittelen tänä päivänä olevani. Tosiaan, logon T-kirjain tulee siitä, että tää oli ennen Terveisin Tekko ja T-kirjain oli muistaakseni aika usein logoissa esillä. Loogista.

Näihin ensimmäisiin bannereihin mä en ole tällä hetkellä kovinkaan tyytyväinen.. Ajatella, että mä olen käyttänyt tota joskus.. Muistan toki tämänkin historian. Mä tutkiskelin paljon mimmosia blogeja muut ihmiset pitää ja hain niistä inspiraatiota. Silloin joskus vuonna 2009 aika paljon käytettiin omaa naamaa ja siihen blogin nimi. Mutta se mitä mä en muista niin on se, että miksi tossa lukee "Tekko's blog!"  Tää ei oo koskaan ollut sen niminen. Vai oliko.. Ei mun mielestä kyllä, mä oon aika varma, että Terveisin Tekko -ajatus tuli mulla silloin kyllä hetimiten. Mutta ei, en arvosta tota banneria enää.

Nopeasti ton ensimmäisen bannerin jälkeen on tullut uusi. Kertoo siis jotain siitä, että en ole ollut siihen silloinkaan tyytyväinen, mutta sitä on vaan pitänyt kokeilla. Tämä on jo selvästi parempi. Oon yrittänyt löytää jonkun väriteeman selvästi tänne ja se on ollut jotain sinisen suuntaan. Muistan kun tohon aikaan kävin paljon foorumeilla ja niissä usein oli semmosia grafiikkaoppaita, joista ammensin omiin töihinkin jotain. Tuo vaaleampi yläreuna-asia-mikälie on foorumiohjeiden syytä. Työ on hyvin hillitty ja miellyttää kyllä tavallaan silmää, vaikka siellä toi oma pärstä näkyykin.

Tää näyttää ehkä vähän joltain muistolaatalta tai joltain.

Voi ei, voi ei.. Tämänkin mä tavallaan muistan. Tässä niitä foorumeilta luettuja oppaita on kyllä käytetty niin paljon, että ei tosikaan. Olen leikannut itseni jostain kuvasta irti ja liimannut pohjaan käyttäen mitä ihmeellisempiä taikatemppuja. Huomaa, että oon opetellut tässä kohtaa vähän noita drop shadoweja, eli siis noita varjoja. Mutta ei, tämä oli kyllä huonompaan suuntaan.

Ja heti perään taas uutta banneria. Teema on selvästi lähtenyt vaihtumaan. Tässä muuten näkyy uusi logohahmotelmakin. En muista pääsikö toi koskaan edes ihan "oikeaksi" logoksi asti, mutta ainakin banneriin se pääsi esille. Ja muistaakseni jotenkin myös blogin taustakuvaksi. Nykypäivänä, no, en osaa olla tyytyväinen tohon. Näyttää jopa vähän siltä, että ollaan menty hieman taaksepäin taidoissa.

Ja banneri vaihtuu taas. Hirveesti en näköjään oo logoja tohon aikaan vaihtanut, vaan oon ilmeisesti ollut logooni tyytyväinen. Banneri sen sijaan on vaihtunut usein, ehkä turhankin usein. Tää on selvästi ollut taas joku kokeilu. Joku mökkikuva taustalle, siihen sumennus ja jotain efektejä + siihen päälle teksti. No, ihan ok, mutta en käyttäisi nykyään.

No, nyt en taas löydä sanoja. Oon selvästi halunnut mennä hillitympään suuntaan, mutta oma naama on pitänyt saada jotenkin banneriin näkymään. Tunnistan sieltä muutamia kuvia, vaikka ne on hyvin pahasti efekteillä sotkettu. Toi teksti tossa alakulmassa on aika kiva, mutta ehkä jopa liian yksinkertainen.

Sitten päästään mielenkiintoiseen jutskaan. Mä vissiin yritin tota logoksi, mutta ei se sopinut semmoiseksi. Se on, hmm, nimmari. Tekko -hahmon nimikirjoitus. Jos pitäisi jotain tosta kuvan koosta päätellä, niin toi on saattanut joskus kävästä sivun bannerina. Sen on täytynyt olla vain hetkellistä, koska en mä usko, että olisin koskaan voinut olla tyytyväinen noin pelkistettyyn banneriin.

Mä alan olemaan nyt sitä mieltä, että tämä blogin kuva-arkisto on tallentanut kaikki mun kokeilutkin tänne. Tai siis, varmasti onkin, jos olen niitä tänne kokeillut. Tässä bannerissa pidän kyllä ideasta ja väriteemasta. Hillittyä, mutta silti siinä on jotain.. No, jotain. Ei paljon, mutta jotain. Ei pääsisi nykypäivänä edes kokeiluun, koska olen sen verran kriittisempi nykyään.

 

Sitten tulee banneri, jossa yhdistyy toi nimmari ja uusi hyvin väliaikainen logo. Toi possu oli hetken aikaa mun, hmm, alter ego (toinen minä). Pohja possun naamaan tulee ihan suoraan siitä lastenohjelmasta, öö.. Looney Tunes? Se sen nimi taisi englanniksi ainakin olla. Ja possun nimi taisi olla Putte Possu. Hahmottelin sille mulle ominaisia piirteitä; keesi, parta ja tupakka suuhun. Näin syntyi Tekko Possu. Mun mielestä se ei täällä blogin puolella, tai oikeastaan muuallakaan, kauaa mulla ollut käytössä. Ihan kiva yritys, mutta ei.

Toiseen banneriinkin se kyllä pääsi mukaan, mutta tästä mä en taas osaa sanoa enempää.. Tää on joku graffiti-tyylinen, mutta mitkä noi kädet on? En tiedä. Tekko Possun pää korvasi O-kirjaimen, ja se on ihan nerokas oivallus kyllä. Hienosti menneisyyden Vesa-Matti, tai Tekko, mikä olitkaan silloin. Tässä en vaan hirveesti pidä siitä, että oon noi varjot jotenkin onnistunut sotkemaan. Ja muutenkin, tekstikin on liian.. No, kökkö.

Sitten on kokeiltu taas jotain uutta. Hmm, musta tuntuu, että oon ollut aika vekkuli vaihtamaan tätä banneria. Oon ilmeisesti aina vaan Gimpissä kokeillut jotain uutta ja tykästynyt siihen niin paljon, että siitä on pitänyt tehdä väliaikainen banneri tänne. Nyt ne on tallessa täällä onneksi ja pääsen niitä nyt teille esittelemään. Tää banneri on ihan kiva, mutta ihan liian yksinkertainen. Toi toinen K-kirjain väärinpäin tossa oli ihan kiva kokeilu, mutta ei sekään lopulta menestynyt mun ajatusmaailmassa.

Tän täytyy olla yks hienoimpia. Vaikka oon monesta sanonut, että liian yksinkertainen, niin tässä se vaan jotenkin toimii. Tää on hyvin yksinkertainen, mutta värimaailma on silti jotenkin tosi silmää miellyttävä. Tykkään myös siitä miten noi tekstit on aseteltu. Tämä on hieno! Mä en muista inspiroiko mua mahdollisesti tähän joku Salatut Elämät -logo? Vai olikohan tää vaan ihan puhtaasti kokeilua..

Tämän mä taas muistan oikein hyvin. Koska Tekko -nimessä on viisi kirjainta, niin siihen saa hienosti upotettua tommosen illuusion. Vai voiko tota illuusioksi kutsua? No, tommosen kuitenkin. E ja toinen K tavallaan ei ole siellä, mutta ne on siellä. Aika hauska, mutta muuten en kyllä tuosta bannerista pidä juuri yhtään. Siinä on liikaa jotain, tai kaikkea. Teksti hyvä, kaikki muu ei.

Tässä se ihan ensimmäinen logo on tullut takaisin. Tämä on tämmöisenään joskus toiminut mun blogin bannerina, mutta täytyy sanoa, että ei menisi nykypäivänä mun seulasta läpi. Siinä on liian pienellä alueella liikaa kaikkea ja sitten on paljon tyhjää. En ymmärrä, että miksi jossain vaiheessa aina halusin ton Terveisin -osan kaunokirjoituksella, vaikka loogisempaa olisi kirjoittaa toi nimi kaunolla.. No, ne oli niitä aikoja. Eikä tässä kai minkään täydy kauhean loogista ollakaan, sen kun vaan tekee.

Tää alkaa olemaan jo suhteellisen tuore (jos vuonna 2015 tehtyä voi tuoreeksi sanoa..). Jokunen vuosi tarvitsee mennä takaperin ja käytin tätä pyörreteemaa joulukalenterissakin. Tohon tekstiin oon tässä jotenkin super-tyytyväinen. Vaikka toi Tekko -osan teksti menee noin pitkälle ohi ton Terveisin -osan lopusta, niin tähän se jotenkin sopii. Mun on hyvin vaikeeta tehdä tommosia kuvia, koska haluan aina jonkinlaista symmetriaa.. Voiko tässä käyttää sanaa symmetria? Ei? Mikä on oikea sana? Siis se, että haluan tekstien olevan aina tasattu johonkin, eikä ne saa mennä toisistaan yli. Vaikka joskus selvästi pitäisi antaa vaan mennä ja rikkoa omia rajotteitaan, koska tämä banneri on hieno. Tämä värien ilotulitus tässä on nykyiselle meikäläiselle ihan liikaa, mutta muuten siis oikein käypä banneri.

Tässä oli muistaakseni uusi logo-ajatus. Blogin nimestä sai hienosti taiteiltua T-kirjaimen ja sitähän piti sitten heti lähteä kokeilemaan. Tämäkin ajatus jäi tähän yhteen kuvaan. Kierreteema taustalla jatkui. Tää on ihan kiva, mutta ei silti toiminut.

Näköjään tuli logokriisi, koska heti perään uutta logo-ideaa. Tää on itseasiassa tosi hieno. Minkähän takia en lähtenyt totakaan kehittämään sen pidemmälle? Timantti, jonka sisällä on T-kirjain.. No, onhan se aika "leimi", eli tylsä. Yksinkertaisuudessaan kyllä tosi hieno logo, uskokaa tai älkää. Tämäkin on kuitenkin ollut ihan bannerina täällä, että.. No, en ymmärrä miten tämä on tämmöisenään tänne ikinä sopinut.

Edit: Tutkin asiaa, ja tämä on vuodelta 2016. Joten ei välttämättä ollutkaan logokriisiä, olin vaan pitkään tyytyväinen siihen edelliseen.

Tämä ei voi olla tämän naaman ensiesiintyminen.. Vai voiko? Piti ihan tutkia ja siis tämä logo on nähnyt päivänvalonsa loppuvuodesta 2016.. Ja mä olin jotenkin ihan varma, että tämä on yksi mun blogini vanhimpia logoja.. No, eipä ollut. Ehkä se on ollut niin hyvä, että olen ajatellut sen olleen täällä aina. Tää oli meinaan semmonen logo, että tästä mä todella tykkäsin. Tykkään vieläkin, mutta ne niin paljoa, että siitä logoksi enää olisi. Palana historiaa oikein hyvä.

Tässä on blogaajan banneri; kahvitahra ja näppäimistö. Tästä mä jossain vaiheessa todella pidin! Jossain versiossa korvasin ton O-kirjaimen vielä tolla naama-logolla ja sitten tämä mielenräjäyttävä kokonaisuus. Voisin periaatteessa kuvitella käyttäväni vieläkin tätä ideaa, joten voi olla, että se joskus tekee paluun jossain muodossa.

Edit: Tämä on vuodelta 2017.

Pari vuotta naama-logon ilmestyttyä mä halusin sen jo uudistaa. Tämä uusi naama syntyi 2018. Enemmän minulle olennaisia tunnusmerkkejä, ja värit tietenkin. Oli tästä olemassa myös musta versio, mutta mä tykkään ehkä ite eniten tästä värillisestä. Tää on siis naama-logo 2.0 ja tää on vieläkin nähtävissä täällä mun blogissani. Tavallaan tää ei enää ole logo, vaan tämä on nykyään enemmänkin mun alter egoni, maskotti tai mitä ikinä.

Tässä sitten naama-logo 2.0 ensimmäisessä bannerissaan. Se on ihan kiva, mutta siitä puuttuu paljon jotain. Liian valmis fontti tossa tekstissä, eikä mitään vaihtelevuutta muutenkaan. Tekisin niin monta asiaa nykypäivänä toisella tavalla tässä, että sen takia en voi olla täysin tyytyväinen. Mutta kuten sanottu; palana historiaa oikein hyvä.

Tuolla kuva-arkistossa on vaikka kuinka monta variaatiota tästä bannerista. Tää jouluinen on sen verran erilainen muihin verrattuna, että se pääsee tänne edustamaan. Jos aikoisin tunkea noi kaikki variaatiot tuolta tähän esittelyyn, niin mulla menis tässä loppu päivä. Kaivan sieltä muutamat erottuvimmat vielä, mutta sitten ei mennä niihin sen enempää.

Noihan nyt on käytännössä tota samaa perhettä ja ne erottui tuolta kymmenien ja vielä kymmenien joukosta edukseen. Toki siellä oli siis paljon semmosia, että olen vaan kokeillut käytännössä yhtä ja samaa, mutta eri työvaiheissa. Naama-logo 2.0 :n parhaimmat.

Tämän mä jouduin kaivamaan Facebookin puolelta, koska tätä ideaa en ilmeisesti koskaan tänne blogin puolelle tuonut. Tämä on kyllä hieno, niin ihmettelen vaan, että miksi tätä en koskaan käyttänyt? Käytössä siis Facebookissa vuonna 2019.

Tää on ollut joku mielenkiintoinen kokeilu tuolla välissä.. En edes muistanut tämmöstä. Ei tää siis ole kovin kauaa voinut täällä olla, jos ollenkaan. Ehkä oon vaan kokeillut, että miltä näyttää ja palannut takaisin vanhaan. On tässä silleen potentiaalia, mutta emmä tiedä.. Ei tää mikään hirveen mahtava ole. Uudestaan kun tekis ja vähän selkeyttäisi niin varmasti olisi oikein hyvä, ehkä.

Tää ei varmasti edes kuuluisi tähän.. En muista tämmöstä ollenkaan ja tämä on aivan kamala! Tai siis, löydän sen idean mitä olen hakenut, mutta olen epäonnistunut siinä kyllä taitavasti. Isoin virhe lienee tossa alareunassa.. Kuvassa on joku hehku mikä katkeaa täysin yllättäen. Ei, ei.. En voi kovinkaan ylpeä tästä olla, mutta sekin on ilmeisesti pala historiaa.

Tässä on seuraava logo-idea. Katsoin sitä äsken ja mietin, että mikä ihmeen TJ? Mutta muistan tämän hyvin, koska tästä ei ole kauaa. Se on pieni t ja iso T, mutta.. No, Tykkäsin ajatuksesta enemmän kun siitä miten sain sen toteutettua. Toi logo oli semmonen mitä piirtelin aluksi ihan paperille. Silleen se taisi syntyäkin. Joku lasku oli jäänyt tietokonepöydän reunalle ja rupesin siihen hahmottelemaan asioita ja niin syntyi uusi logo. Tosin, ei sekään kovin pitkään päivänvaloa nähnyt.

Sitten aletaan olemaan jo todella lähellä tämän merkinnän loppua, koska tämä on nyt toiseksi viimeisin väkerrys. Tähän mä olen todella tyytyväinen! Blogin nimi vaihtui ja pakkohan se oli rakentaa täysin uusi teemakin. Ja logo syntyi siinä sivutuotteena, mutta se se vasta hieno onkin.

Siitä itseasiassa hauska fakta: kun sain ton valmiiksi ja vähän esiteltyä sitä ihmisille, kävi ilmi, että Alan Walker -niminen artisti käyttää lähes samanlaista logoa, mutta sillä toi on vaan toisinpäin. Eli A ja W, kun mulla ne on V ja M. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että mä en matkinut ketään. Toki se on voinut tulla jostain alitajunnasta, mutta muuten tämä on kyllä täysin sattumaa.

Mä löysin vielä tuolta kuva-arkiston lopusta läjän näitä logoja mitä oon täällä käyttänyt tai yrittänyt käyttää. Tää on tää ihan ensimmäinen logo, mutta siinä on extrana toi blogin nimikin vielä. Ja kaikenlaista hehkua.. Tykkään kyllä.

Tästä kauhean timanttisesta logosta löysin vielä tämmöisenkin version. Eihän se oli yhtään sama kun tuo ylempi, mutta samaa teemaa jatkaa. Ylempään olen tyytyväinen, mutta tää alempi näyttää vähän pikaisesti väännetyltä parannusajatukselta, joka ei ole onnistunut. Sitä on kuitenkin sitten työstetty pidemmälle, koska siihen on lisätty väriä ja hehkua, mutta ei ne sitä pelasta.

Kyllästyin siihen turkoosi-magenta-väriteemaan, joten päätin vähän keventää meininkiä. Mä oikeasti googlettelin neutraaleja värejä ja yhdistelin niitä ja tämä värimaailma siitä syntyi. Puhekupla-ajatus tuli jostain.. En nyt muista mistä, mutta se oli semmonen lähes suora varkaus joltain toiselta blogaajalta tai joltain. Tai siis ideavarkaus. Se näytti kivalta, joten halusin käyttää sitä itsekkin.

Sitten ollaankin nykyhetkessä. Mä rupesin eilen miettimään sitä yhdennäköisyyttä sen Alan Walkerin logon kanssa ja otin oman logoni takaisin työpöydälle. Piirtelin aikani erilaisia muotoja kunnes sen keksin; otin sydämen ja leikkasin sen puoliksi, jotka taas yhdistin tuota vanhaa logoa kunnioittaen toisiinsa. Siitä tuli mahtava! Siinä on samalla V ja M, eli Vesa-Matti ja siinä on samalla pienempi kuin ja kolme, eli sydän! Onhan se nyt aika nerokas, vaikka itse sanonkin. Ja tätä ei voi Alan Walker multa viedä, koska muuten sillä on logossaan pylly, hähää.. Tai ainakin mun mielestä jos ton M-kirjaimen kääntää toisinpäin niin siitä tulee vähän takapuolta muistuttava kapistus.

Tässä on vielä tämä versio tästä mitä käytän Facebookin puolella. Mä jotenkin tykkään tästä vaan tosi paljon. Ehkä nyt ei tarvitse vähään aikaan vaihtaa? Voi olla iso vale, koska mä olen oikeesti näissä logo- ja varsinkin banneriasioissa hyvin nopeasti kyllästyvää sorttia.


Noin, nyt on tehty matka mun blogin kosmeettiseen/graafiseen puoleen. Toivottavasti ensimmäisistä kuvista uusimpiin tultaessa huomaa jonkinlaista kehitystä. Ainakin omaan silmään tämä viimeisin näyttää eniten ammattilaisen tekemältä. Köh, kutsuin itseäni juuri ammattilaiseksi..

Ja nyt ei mulla kaiketi muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti

---

BONUS:
Mun oli aivan pakko tarttua tohon blogini ensimmäiseen logoon ja tehdä se uudestaan. Tämä olkoon siis lisänä tähän, koska ei tämä ole pala tämän blogin historiaa. Tämä on vaan.. No, tää on tätä mun tämmöstä hifistelyä.

Kyllä mä väitän, että mä olen tullut taitojeni kanssa hieman ylöspäin.

Pahaa oloa ulos

Laitoin Maxin justiinsa nukkumaan. Ajattelin ottaa hetken omaa aikaa ja kirjoitella. Päätin viedä sen oikein niin pitkälle, että keitin itselleni oikein vielä kupin kahviakin. Tyhjä sivu naaman edessä ja kupillinen kahvia, se on se, mimmosena mä nään blogaajat. Toki se tyhjä sivu alkaa siitä sitten täyttymään, toivon mukaan, mutta lähtökohta on tämä.


Mä oon pyöritellyt paljon mielessäni yhtä, hmm, pelkoa. Oon saattanut joskus aikaisemminkin tänne kirjottaa siitä, että mä pelkään jollain tavalla puheluita. En sen takia, että olen huono puhumaan.

Vaan suru-uutiset tuodaan, kaikki muu haetaan. – Paperi T

Pelko puheluita kohtaan syntyi kun Eira aikoinaan sai puhelun, jossa kerrottiin läheisen ihmisen poismenosta. Oli suhteellisen normaali ilta, mutta se muuttui suruntäyteiseksi yhden puhelun jälkeen.

Siitä asti lähes jokainen kerta kun puhelin on jossain pärähtänyt soimaan, niin mulla pyörähtää mielessä ajatus: "kuka nyt?" tai jotain vastaavaa. Se ei ole hirveen kiva, koska Eiralla esimerkiksi soi puhelin lähes päivittäin. No okei, on se pikkusen nykyään jo laantunut, ehkä juuri siksi, että Eiralla soi puhelin niin usein. Se on ollut semmoista siedätyshoitoa.


Viime joulukuussa sitten kävi se mitä eniten koko elämässäni pelkäsin. Oma läheinen nukkui pois. Meillä oli keskustelu kokoaika käynnissä Facebookin messengerissä, koska tilanne tavallaan oli kokoaika päällä ja kaikki mitä milloinkin tapahtui tiedotettiin meille muille sitä kautta.

Sitten tuli se viesti, että enää ei ole kipuja.. Paniikkikohtaus ja kivikasvoisuus. Siitä hetkestä lähtien alkoi jonkinlainen pelko viestintäsovelluksia kohtaan. Aina kun mun puhelimeen ilmestyy viesti yhteen tiettyyn ryhmään, niin mulla jättää sydän lyönnin välistä. Okei, jostain syystä se on pahin silloin kun se viesti on tullut yön aikana ja aamulla huomaan viestin tulleen. Oon nukkunut ohi jostain mistä ei todella olisi pitänyt nukkua ohi, ajattelen.

Onneksi toikin pelko on pikkusen jo hellittänyt, koska siellä ryhmässä on nykyään viestitelty tosi paljon. Mukavistakin asioista. Se ei ole semmonen suru-uutisten jakamiskanava, vaan se on enemmän kaikkea muuta.


Eipä mennyt tuosta montaakaan kuukautta eteenpäin kun uusia pelkotiloja alkoi syntymään. Aina kun kyselin kuulumisia, vastaus säikäytti. Syntyi pelko kysellä kuulumisia, koska ei tahtonut kuulla huonoja uutisia. Eikai kukaan halua?

Olisi kyllä tahtonut pysyä kokoaika tilanteen päällä, mutta ei uskaltanut. Sitten piti tännekin kirjoittaa siitä itseään niskasta kiinni ottamisesta ja se tavallaan onnistuikin sitten. Soitin, kyselin kuulumisia. Soitin uudestaan ja kyselin kuulumisia. Puhelut on vaikeita edelleen, mutta haluan silti jatkaa. 

Tilanne alkaa olemaan hieman eri nyt, onneksi. Asioita on saatu paremmalle mallille ja voi jo hiljalleen ajatella, että elämä alkaa voittamaan. Synkkyys häviää ja aika ei ehkä enää etene niin hitaasti. Koko tämä aika, viime joulukuusta tähän päivään asti, tuntuu jälkeenpäin ajateltuna tosi hitaalta. Paljon synkkää, mutta Max on pitänyt sen synkkyyden sikäli pois, että ei ole kokoaika tarvinnut olla siellä synkkyydessä.


Mä en halua elämään mitään negatiivista nyt. En pitkään, pitkään aikaan. Se vaikuttaa hyvin paljon siihen mitä mä itse jaksan ja en jaksa tehdä. Mulla on tavallaan jäänyt omasta hyvinvoinnista huolehtiminen täysin taka-alalle. Mulle on ollut tärkeetä, että kaikki muut voi hyvin. Vaikka samalla, en mä ole osannut sitä mitenkään näyttää tai edes tehdä asian eteen paljon mitään. Sitten oon vaan pyrkinyt siihen, että pyöritetään tätä arkea tässä. Mä olen paljon tuhlannut aikaani vaan räpeltämällä puhelinta, tavallaan siksi, ettei tarvitsisi olla tässä hetkessä. Sama kun joskus kun olen ollut masentunut; se näyttää ulkopuolisen silmään siltä, että mä vaan nautin olostani sohvalla maatessani ja puhelinta räpeltäessäni. Ei se näy helposti ulospäin musta jos mulla on jotenkin paha olla. Pitää muka olla jotenkin (yli)vahva ja olla näyttämättä pahaa oloaan ulos.

Mä en ehkä vieläkään ole osannut purkaa kaikkea sitä surua ja pahaa oloa ulos mitä elämä tässä on nyt eteen tuonut. Edelleen mä elättelen toiveita siitä, että tässä on nyt meikäläiselle tehty vaan hieman isompi pila. Mä en tiedä pitäisikö sitä harkita jonkinlaista ammattiapua? Vaikka tuleehan tää tällein hiljalleen itsekseenkin ulos ja käsittelen asiat sitten vaan vähän hitaammin, kun vaan saan aikaa sille.


Eilen viimeksi mulle iski ihan suunnaton ikävä. Mä mietin ja se sai mut kiroilemaan ääneen. Se tuli ihan vahingossa ulos. Mä olisin kovasti toivonut, että olisit täällä näkemässä kuinka mä olen isä. Isäksi tulemisesta me juteltiin joskus paljon ja sen takia mulle olis ollut tärkeetä.. Pfft.. Olis ollut tärkeetä, että sä olisit kerennyt näkemään tän, kuinka onnellinen mä olen tosta pienestä pojasta. Ehkä sä jossain näätkin, toivottavasti, ja oot ylpeä. 

"Keskity sinä nyt vaan tohon uuteen tulokkaaseen, äläkä musta huoli, kyllähän se nyt mut korvaa.." Hmm, vaikka tossa lopussa on toi sun perus hölmöily, niin ehkä mä silti olen onnellinen, että sä sanoit ton ensimmäisen osan lauseesta. Ehkä se pakotti ja pakottaa mut jatkamaan kävi miten kävi. Max kerkesi syntyä ja sä kerkesit antaa vielä yhden elämänohjeen siihen liittyen. Se merkitsee mulle paljon. Mä olen keskittynyt ja aion keskittyä meidän tulokkaaseen, joka kohta täyttää jo vuoden.


Huh, tämmönen merkintä sitten. Kirjotin tätä aikalailla hetkessä, että jos siellä on kohtia mitkä ei kuulosta järkeviltä tai lauseita, jotka ei sovi sinne, niin se johtuu ihan vaan siitä. Mä en suunnitellut, enkä jälkeenpäin mitään pyyhkinyt. Halusin tän nyt näin aitona ulos.

Nyt ei mulla muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti

Leevi and the Leavings fanipoika

Kuukausi on taas kerran kerennyt jo vaihtumaan ja meikäläinen sai viime kuussa vain kaksi merkintää ulos. Siihen on kyllä syynsä, vaikka ei mun edes tarvitsisi sellaisia miettiä, koska harrastushan tämä vain on ja oman elämän taltioimista. 

Pintaremontit on tullut pääpiirteittäin päätökseensä, mutta työnsarkaa löytyy vielä. Eikä mua huvita alkaa tätä kämppää vielä esittelemään, koska listoja ei olla saatu vielä paikoilleen. Näyttää niin keskeneräiseltä ilman viimeistelyä. Eli kun joskus saadaan viimeisteltyä tämä koti, niin lupaan jonkinlaisen esittelykierroksen. Kuvia ja tekstiä siis luvassa tulevaisuudessa, mutta ajankohtaa en tosiaan osaa vielä määrittää. Hmm, kirjoittaminen on taas hieman ruosteessa, koska teksti tuntuu jaarittelevalta.

Mulla on vaan tässä ollut stressiä, joka on rokottanut oman osansa yöunistakin, joten se on rokottanut tosi paljon myös blogista. Tää remontti itsessään oli/on tosiaan aika stressaavaa, mutta sitten siellä taustalla on vielä muutakin. Tuntuu tosi typerältä kirjottaa, että stressiä on, mutta ei voi oikein avata niitä syitä. Jos syy olisi puhtaasti vain minua itseäni koskeva niin voisin siitä täällä avautua, mutta stressaan ihan toisten ihmisten puolesta. Ymmärrätte varmaan.


Mä en tiedä onko se juurikin tämä stressi vai mikä, mutta mä olen alkanut syventymään Leevi and the Leavingsiin entistä enemmän. Pitää yrittää keskittyä johonkin asiaan, jotta saa negatiiviset ajatukset pois.

Mä olen siis nyt kuunnellut tosi paljon Leevi and the Leavingsin musiikkia, lukenut aihetta käsittelevää kirjaa ja siihen päälle vielä kuunnellut semmosta, hmm, kuunnelmaa? Ja tätä kuunnelmaa olen kuunnellut nyt jo kolmatta kertaa, joten sen täytyy olla hyvä. Ja se onkin.

Mä ostin tosiaan kirjan: Gösta Sundqvist: Leevi and the Leavingsin dynamo. Mulla ei oikein muuten ole aikaa lukea, joten olen ottanut sen vessaluettavaksi. Toki se on niin mielenkiintoinen kirja, että vessakäynnit aina venyy lähinnä lukemisen takia, mutta en tiedä onko se niin justiinsa.. En ole kirjassa vielä ihan mahdottoman pitkällä, mutta mielenkiintoisia asioita on tullut jo vastaan. Mä ehkä olisin toivonut, että siinä kirjassa olisi avattu vähän vielä enemmän biisien taustoja ja tarinoita, mutta eipä niistä oikein tiennyt kukaan muu kuin Gösta – ja Gösta ei ollut enää elossa kirjan tekovaiheessa.

Ja tosiaan, jotta ei liian vähän informaatiota aiheesta tulisi kerralla, niin olen kuunnellut sen kuunnelman jo ainakin kolme kertaa. Se on vaan ihan loistava. Itkisitkö onnesta? Tarina Gösta Sundqvistista löytyy toistaiseksi vielä ainakin tuolta Yle Areenasta (täältä tarkalleen). Se kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa jos Leevi and the Leavingsista tykkää. Gösta Sunqvistin roolissa esiintyy Antti Tuomas Heikkinen ja mun mielestä se sopii siihen todella hyvin. Jopa sen lauluosuudet siinä toimii, vaikka ei se ihan Göstan tasolle pääse. Lähelle kuitenkin.

Mä en oo koskaan ikinä ennen tätä hurahtanut mihinkään näin. Sitä mä olen tässä itsekseni ihmetellytkin. Oonhan mä tiennyt Leevi and the Leavingsin olemassaolosta varmaan koko ikäni ja fanittanutkin niiden tuotantoa pitkän pätkän elämästäni, mutta mistä tämmönen hurahtaminen nyt yhtäkkiä tuli? Miksi haluan tietää aiheesta kaiken? Onko tämä joku kriisi? Vai oliko se toi kuunnelma mikä potkaisi tiedonjanon käyntiin? Ehkä, en tiedä. Mutta ei tässä varmasti mitään pahaakaan ole.

Tää hurahtaminen sai mut myös katsomaan semmosen elokuvan kun Love Records - Anna mulle Lovee. Katsoin sitä lähinnä siinä toivossa, että olisin nähnyt kuka siinä näyttelee Göstan roolia, mutta eihän koko elokuvassa ollut ainuttakaan kohtausta Leevi and the Leavingsista. Pöh, olipa surkea! No ei oikeesti, oli tosi hyvä elokuva. Eikä se edes ollut ensimmäinen kerta kun mä sen leffan katson, mutta hyvin se kesti toisen katselukerran pitkän ajan jälkeen.

Ja jos en ihan väärin ole kuullut ja ymmärtänyt, niin Göstasta ja/tai Leevi and the Leavingsista olisi tekeillä elokuva! Mä olen suuri Rentun Ruusu -elokuvan fani ja tykkään paljon myös muista tommosista elämänkerrallisista elokuvista, joten ette voi edes uskoa kuinka paljon mä kyseistä leffaa odotan! Oon kuitenkin jo kuunnelman kuunnellut monesti, kirjan alottanut mukavasti ja musiikkia kuunnellut koko elämäni, joten kyllähän nyt elokuvakin pitää vielä nähdä! Saisi tulla jo.. Tai no okei, saavat tehdä sen kunnolla ensin ja vasta sitten se saa tulla. En halua huonoa elokuvaa siitä, en.


No, tulihan nyt taas jonkinlainen blogimerkintä. En voi luvata, että kirjottelisin nyt mitenkään aktiivisemmin, mutta aina se on kuitenkin ajatus ja tarkoitus. Parin kuukauden teema on nyt kuitenkin ollut se, että kirjoitan suhteellisen alkukuusta kuulumiset ja toinen merkintä vielä kuun lopulla. Siinä kaikki.

Joulukalenteria, eli blogiputkeakin pitäisi varmaan alkaa jo suunnittelemaan.. Vaikka se ei viime joulukuussa onnistunut, niin joka vuosi mä sitä pyrin yrittämään, koska se kuuluu tähän juttuun nykyään.

No, enpä keksi tähän hätään enempää kirjotettavaa. Eli nyt ei mulla muuta!

Terveisin,
Vesa-Matti