Mutta tässä sitä nyt ollaan. Kirjottaminen on ollut niin paljon mielessä, että pakkohan se oli nyt vaan raahautua tänne vaatehuoneeseen (jossa siis tietokoneeni sijaitsee) ja avata eteen tyhjä sivu. Ja itseasiassa ennen kun mennään yhtään pidemmälle, niin menen vielä keittämään itselleni kupin kahvia.
Se mitä mä olen halunnut tänne pidemmän aikaa jo kirjoittaa on se, että kevääseen on palannut värit. Ja linnunlaulu. Mulla on mennyt jotenkin pari viime kevättä ohi. Mä luulen, että kun elämää on varjostanut ikävä uutinen ikävän uutisen perään, että se on jotenkin vienyt multa kyvyn nauttia keväästä. Vaikka siis on ollut paljon hyvääkin, niin silti.
Me ollaan nyt oltu paljon trampoliinilla, koska semmoinen meidän pihalle kasattiin. Mä oon välillä vaan maannut siinä ja katsonut vieressä hiirenkorvilla komeilevia koivuja ja ollut ihan, että vau. Sitten yksi päivä siihen mun väsäämälle aidalle lensi lintu, joka lauloi niin komeasti, että mä olin taas ihan vau.
Mä saatan sälekaihtimia aamulla avatessani vaan jäädä siihen ikkunaan ja ihastella sitä miten kevät tekee tuloaan. Mulle tulee siitä jotenkin voimaantunut olo kun pihalla on kaunista. Jotenkin toi kevään hengittäminenkin on ollut paljon mukavampaa mitä aikaisempina vuosina! Onkohan musta salaa tulossa jonkinlainen hippi?
Edelliset keväät ja kesät on vaan tulleet. Mä en ole niihin sen kummemmin reagoinut. Tai jos olen, niin en vaan enää kykene sitä muistamaan. Ne jotka on joskus elänyt jonkinlaista masennusta niin osaa kai samaistua ajatukseen, että hyvätkin muistot muistaa jotenkin mustavalkoisina. En mä sano, että olisin ollut masentunut pari viimeistä vuotta, mutta paljon synkkyyttä tähän ajanjaksoon on mahtunut. Nyt mä näen taas kevään! Ja mä olen siitä oikeesti ollut tosi innoissani!
En sitten tiedä voisiko toi edeltävä talvikin vaikuttaa siihen, että miksi kevät tuntuu nyt näin isolta asialta? Mä olin siis aivan loppu talveen ja lumeen. Aina kun sai lumityöt hoidettua niin alkoi jo taas sataa lisää. Ja lisää, ja lisää.. Tuntui ihan loputtomalta.
Tänä vuonna mä olen ollut jotenkin paljon enemmän innoissani jopa pihatöistä. Mä olen kaivellut ja muokkaillut maata, mä olen rakentanut aitaa ja mä olen kannellut paljon polttopuita. Mussa on jopa ollut paljon enemmän virtaa kun mitä monena aikaisempana vuotena. Olen nauttinut, jos ei käynyt vielä selväksi.
Mutta sitten tässä on ollut semmoinen ongelma, että Max on ihan jatkuvasti kipeä. On sitä meinaan taas. Sillä oli ehkä yksi tai kaksi päivää välissä kun sen nenäkään ei vuotanut, mutta sitten yhtäkkiä tuli jostain kamala yskä. Yskiminen häiritsee yöunia ja poikasta saa jatkuvasti olla laittamassa takaisin makuuasentoon. Yskää seurasi vielä kuume. Poika herää kaikilta uniltaan aivan tulikuumana.
Ei tässä auta kun elää vähän rauhallisemmin ja ottaa lääkettä. Lääkkeet onneksi hoitaa olon siihen pisteeseen, että poikanen jaksaa taas edes jotain touhuta. Hyvin vähän kylläkin, mutta edes jotain. Ei Max edes osaa olla päivääkään niin, että vaan ihan pelkästään makaisi. Rauhallisia autoleikkejä välillä ja sitten taas pötköttelyä ja tv:n tuijottelua.
Mä ajattelin joskus, että se on jonkinlainen vitsi kun perheelliset sanoo, että "lapsi on kokoaika kipeänä". En tiedä miksi oon ajatellut sen jotenkin liiotteluna, mutta sitä tää on nyt ollut. Taudista toiseen ja terveitä päiviä todella harvassa.
Periaatteessa kai pitäisi olla onnellinen, että mitään vakavampaa ei ole ollut. Noi on noita perustauteja. Flunssaa, vilustumista ja mitä näitä nyt on. Toinen toisensa jälkeen. Toki ikäviä vaivoja nekin, mutta onneksi ihan kotona hoidettavia.
Sit mä en muista, että olenko kertonut teille mun työttömyystilanteesta? Se ei tule kai kellekään yllätyksenä, että mä olen vieläkin työtön. Toistaiseksi en ole taas niin kauhean hanakasti töitä etsinytkään, koska oon pitänyt tärkeämpänä olla nyt Maxin kanssa. Te ymmärtäisitte paremmin, jos olisitte noin 16 vuotta toivonut lasta. Se on pitkä aika odottaa jotain.
Mutta siis, ensinnäkin, kerkesin olla noin puolivuotta hyvinkääläinen, ennen kun joku työkkäri-täti soitti mulle ja kertoi, että mä olin jostain tupsahtanut sen listalle. Missä mä olin ollut ennen sitä? Mulla kumminkin tuet juoksi, joten kai joku oli perillä mun asioista? En tiedä.
Nyt siitäkin on kulunut jo kolmisen kuukautta kun se soitti. Se sanoi, muistan hyvin, että "soittelen sitten uudestaan kun maa on vihreämpi ja lehdetkin alkaa tulemaan puihin." Muistan sen siksi, että ei kukaan sano noin. Normaalisti virallisesti sanotaan, että soittelee keväämmällä tms. Ajattelin, että se siis soittelee mulle ennen kun meidän suunnitelma vanhenee. Eipä ole soitellut ja suunnitelma kerkesi vanheta. Sain jopa ilmoituksen, että en ole hoitanut sovittuja asioita.
Mua ärsyttää nyt lähinnä se, että oma vikahan tämä nyt käytännössä on. Jos rahat katkeaa, niin enhän mä voi syyttää kuin itseäni. Mitä menin luottamaan siihen, että se puhelu tulee. Miksi en käynyt merkkaamassa ajoissa, että olen noudattanut sovittua suunnitelmaa..
Mä laitoin yhteydenottopyynnön, koska mä haluan tottakai pitää työnhaun voimassa ja saada rahaakin jostain. Ja siis oikeesti, mä haluaisin myös työllistyä. Tällä hetkellä haluaisin vaan työllistyä jotenkin niin, että voisin olla mahdollisimman paljon kotona – eli siis tehdä töitä kotoa käsin. Vaan jospa se ei ole mahdollista, niin kyllä mä voisin työllistyä ihan niinkin, että kotoa täytyisi lähteä.
Mä nyt vaan toivon, että tämä menisi läpi ihan inhimillisenä virheenä, joka se siis olikin. Vaikka luulo ei olekaan tiedon väärti, niin kyllä mä kuvittelin, että voin luottaa kun työkkäri-täti sanoo soittavansa. Toki ymmärrän, että niillä on paljon muitakin asiakkaita ja asiakkaan itsensä tehtävä on pitää huolta työnhaustaan, niin silti.. Nyt ei vaan rahatilanne kestä sitä, että rahantulo katkeaa. Vaikka mun tulot pienet onkin, niin niillä on kuitenkin hoidettu laskuja, joiden maksamatta jättäminen aiheuttaisi paljon ikävää.
Toivottavasti se puhelu saapuisi pian ja saisin tämän pois sydämeltäni.
Ja nyt mulla ei kai muuta. Tässä oli jonkinlaisia kuulumisia tähän toukokuuhun.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)