Tänään mä heräsin kello 7, täysin omatoimisesti ilman mitään hälytyksiä edes. Mä nousin pystyyn, pistin kahvin tippumaan ja aloin taas siivoamaan. Eilen ajattelin, että jos mä nukun taas hirveen pitkään ni sit mun pitää suorittaa pikasiivoominen vielä, mutta eipä tarvinnut. Mulla on ollut ihan hyvää aikaa tässä siivoilla ja laittaa paikkoja kuntoon.
Kerkesin jopa käymään kaupassa, ihan Lidliin asti polkasin täältä. Ostin tälle päivälle ruoan ja sitten tarvikkeita, joilla Max pärjää ainakin tämän loppu päivän. Meinasin, että voisin tehdä Eiralle kotitekoisia hampurilaisia. Eikö se ole ihan kiva ruoka kun tulee pitkältä reissulta, eikä ruoka ole kuulema ollut siellä kovin kummoista? Meinasin ensin, että koska Eira tykkää niin paljon makaronista ja jauhelihasta, että olisin tehnyt ensin sitä, mutta sitten mun piti ajatella myös hitusen itseäni ja päädyin hampurilaisiin. Niistä tykkää varmasti niin Eira kun minäkin, joten se on parempi vaihtoehto. Mä en itse ole niin pelkän makaronin ja jauhelihan ystävä, ja mulla on kuitenkin itsellänikin kauhea nälkä. En kylläkään tiedä koska mun olisi niitä hyvä alkaa tekemään, että ne olisi täällä sitten valmiina ja lämpiminä vielä..
Hmm, haluatteko kuulla mitä täällä on tapahtunut viime blogimerkinnän jälkeen?
No, lauantaina oli illanistujaiset meillä. Iltaa istuttiin ja paljussakin istuttiin. Mulla saattoi jossain vaiheessa lipsahtaa jopa ihan humalan puolelle, mutta se johtui varmasti siitä, että en ollut syönyt kunnolla koko päivänä. Alkuviikosta hankitut ruokatarpeet oli loppuneet ja mä olin syönyt enää vaan niitä mitä kaapinpohjalta löytyi. Ja sieltä ei paljoa löytynyt..
Huomasin ihan alkuillasta, että nyt menee liian kovaa. Parin alkoholin jälkeen alkoi vaikuttamaan, niin pikkusen yritin siinä himmailla ja juoda hieman rauhallisemmin. Mitään ruokaahan mä en tajunnut käydä tässäkään kohtaa mistään hakemassa, joten tyhjään vatsaan jatkettiin.
Loppuilta istuttiin olkkarissa ja kuunneltiin musiikkia. Jossain vaiheessa mulle iski ihan järkyttävä väsymys ja vieraatkin alkoi haihtua paikalta. Mä olin ihan valmis nukkumaan, mutta sankarimme Roni halusi alkaa tilaamaan pizzaa.
Mä en tiedä miten pysyin hereillä pizzojen saapumiseen asti, enkä edes tiedä miksi mun piti pysyä hereillä siihen asti.. Mä en nimittäin pystynyt nyt syömään mitään. Mä laitoin vaan oman pizzani kylmään uuniin, koska ajattelin sen säilyvän siellä parhaiten.. Aamullahan se oli ihan yhtä kuiva käntty kun se olisi ollut missä tahansa muuallakin säilytettynä.
Mua hitusen ärsytti, että se pizza oli semmonen.. Mun lempparipizza, Hyvinkään Corner Pizzeriasta semmonen kun Rock'n roll special -pizza.. Se on tuoreena todella, todella, todella hyvää, mutta nyt koko yön kylmässä uunissa viettäneenä.. Äh! Se pilasi mun krapulapäivän. Söin sitä palan siellä ja toisen täällä, koska se oli mun ainut ruoka koko päivälle.
Sunnuntaina, eli tuona kyseisenä krapulapäivänä, mun piti ryhtyä vielä risusavottaan meidän pihamaalla. Voin sanoa, että en nauttinut. Ja voin sanoa, että vaikka olisin ollut kuinka voimissani, niin en olisi siltikään nauttinut. Risut on ehkä ärsyttävin asia mitä nykyään tiedän. Naapurin pihalta siis kaadettiin puu ja mun piti niitä oksia siitä sitten järjestää, koska Eira oli luvannut olla avuksi.. Ja voin sanoa, että tommosessa hemmetin isossa koivussa on hemmetin paljon oksia. Ja hemmetin paljon oksia tarkoittaa hemmetin paljon risusavottaa. Ja hemmetin paljon risusavottaa tarkoittaa hemmetin suurta hermojen menetystä. Mä kuitenkin sain kun sainkin risut jotenkin ns. järjestykseen, josta ne on helppo sitten lähteä kantamaan eteenpäin. Melkein voin vannoa, että kun noi risut tosta meidän pihalta katoaa, niin mä en enää ikinä halua nähdä tai tehdä mitään vastaavaa. Ärsyttävintä tossa on se, että kun ne oksat ei noudata minkäänlaista kaavaa. Yhdestä oksasta saattaa kasvaa useampia lisäoksia, jotka sojottaa ihan eri suuntaan kun oksa itse ja se pitäisi osata jotenkin laittaa fiksusti kasaan.. Jossain vaiheessa pilkoin ihan suruttaa niitä puutarhasaksilla, mutta sitten loppui energia niiden kanssa touhuamiseen ja loppu kasa on vähän miten sattuu. Ja kun niitä risuja haki sieltä puun luota, niin toiset risut piiskasi sormille ja käsivarsille, naamaan ja kaikkialle. Suututti. Joten ei, ei enää ikinä risusavottaa.
Kun risusavotasta pääsin takaisin sisälle, niin mä meninkin heti sänkyyn. Katselin videoita puhelimelta, mutta olin niin väsynyt, että se puhelin kokoaika tipahteli mun naamalle. En tiedä miksi jatkoin samassa asennossa videoiden katselua, koska se puhelin napsahti naamaan varmaan 3 kertaa. Ei sekään kivaa ollut. Jossain vaiheessa päätin, että kun päivää on vielä niin paljon jäljellä, niin lähden käymään vielä lähikaupasta noutamassa jotain helppoa iltapalaa.
Vaelsin tonne kaupalle varmaan ennätyshitaasti. Laahustin kuin mikäkin zombi. Kaupasta en keksinyt ottaa mukaan kun salsan ja pussin nachoja. Loistava iltapala, hienosti Vesku. Laahustin kotiin taas ennätyshitaasti, riisuin ulkovaatteet ja menin loistavan iltapalani kanssa takaisin sänkyyn katsomaan videoita. Jossain vaiheessa muistin, että koira pitää vielä käyttää ja sitten sain vielä puhelun Turkista. Näiden jälkeen mä päätin luovuttaa päivän suhteen.
Nukahdin käsittääkseni suhteellisen aikasin, mutta mulla ei ole mitään tietoa kellosta. Yö oli omituinen, koska Nella ensimmäistä kertaa koko viikkona yritti tulla sänkyyn nukkumaan. Se herätti mut ensin 2 aikaan vinkumalla sängyn vieressä, mutta mä hätistin sen pois. Mulla meni tovi nukahtaa uudestaan, koska mä oon huono nukahtamaan uudestaan. Kun vihdoin sitten nukahdin uudestaan, niin herään jo seuraavan kerran kello 4, kun Nella on sängyn vieressä itkemässä. En tiedä miksi en ottanut sitä vaan viereen, vaan raahasin sen olkkariin ja laitoin makuuhuoneen oven kiinni. Yritin taas ruveta nukkumaan ja nukahdinkin tuskallisen yrittämisen jälkeen. Sitten heräsin tosiaan omatoimisesti kello 7.
Ja sitten on tosiaan taas hörpitty kahvia, siivottu ja mitä kaikkea mä tossa aluissa selitinkään. Hei, muuten, putsasin myös kaikki peilit tänään. Ne saa olla siistit ehkä vielä tämän päivän, mutta huomenna kaikkien peilien alareunaan on taas varmasti ilmestynyt pieniä sormenjälkiä, koska Max tykkää leikkiä peilien kanssa.
Ja.. No, nyt mä varmaan lähden tästä vielä tarkistamaan asunnon läpikotaisin ja sitten ryhdyn odottelemalla odottelemaan perhettä kotiin. Eli nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)