Blogiputki on peruttu -info

Onko se masennusta? Onko se mökkihöperöitymistä? Jonkinlaista hyperfiksaatiota vai tätä kaikkea yhdessä? Niin, en tiedä tai sitten tiedän. Painin kuitenkin tässä tämmöisen tilanteen kanssa, joten blogiputki-joulukalenteria ei tänä vuonna tästäkään syystä tule. Jaksaminen on hyvin kortilla. Tässä kuitenkin teille aika informatiivinen paketti siitä mitä mä kuitenkin yritän joulukuussa saavuttaa.

Taas se saapui joulukuu, mutta eipä saapunut jo perinteeksi muodostunut blogiputki-joulukalenteri. Miksi? Mun täytyy sanoa ihan rehellisesti, että päällimmäinen syy on jaksaminen. Sanotaan näin, että elämä pitää kyllä kiireisenä. Lapset tarvitsee mua ja mä tarvitsen lapsia, jotta ylipäätään jaksan selvitä edes päivästä. Oon taas alkanut valumaan liikaa sinne harmaalle alueelle, jota myös mahdollisesti masennuskaudeksi kutsutaan. Oon varmaan kyllä ollut siellä jo jokusen tovin, koska en muista menneistä päivistä, ehkä viikoista värejä.

Voi toki myös olla, että sekoitan masennuskauden nyt mökkihöperöitymiseen. Tai ehkä myös se mökkihöperöityminen antaa oman mausteensa masennukseen, en ole ihan varma. Mä en ole osannut poistua kotoa muualle kuin kauppaan tai viemään Maxia hoitoon kohta noin kolmeen viikkoon. Ja jos ajattelenkaan kotoa lähtemistä johonkin niin mulla nousee seinät pystyyn ja jään vaan tänne. Pitäisi ehdottomasti tehdä asialle jotain, mutta.. No, helpommin sanottu kuin tehty.

Eira pääsi tossa jonkinlaisella työkierrolla toiseen paikkaan töihin ja ne sen työvuorolistat on ihan kauheita. Ne on vetänyt tän pakan jotenkin ihan sekaisin. Sillä voi olla yksi vapaapäivä tuolla, toinen sitten jossain muualla, mutta pääosin musta tuntuu, että Eira on kokoaika töissä. Joo, jonkunhan se pitää tienata kun itse olen tämmöinen työllistymätön nahjus, mutta kuitenkin.. Jos olisi edes jotain pysyvää, eikä jokainen viikko olisi erilainen. Viikonloppuvapaatkin olisi kovin tervetulleita taas tähän elämään. Kaikista kamalinta on nimenomaan ehkä se, että yksi vapaapäivä saattaa olla maanantaina ja sitten seuraava vaikka torstaina. Eiran iltavuorot on ehkä itselleni kaikista raskaimpia, koska molemmat pojat on väsyneinä kotona ja itsekin on jo ihan valmis vaaka-asentoon. Kuormittaa, kuormittaa niin paljon, mutta minkäs sille voi.

Tätä mahdollista masennuskautta kaikenlisäksi maalaa harmaammaksi vielä sekin, että mulla on nyt mahdollisen hyperfiksaationi kanssa pelaamiskausi. En siis normaalisti välttämättä pelaa ollenkaan, mutta sitten kun tulee hurahdus pelaamiseen niin mun aivot on kokoaika siinä tilassa, että pelaamaan olisi päästävä. Puhelinpelit ei tällä hetkellä riitä vaan mun aivot haluaisi päästä jatkuvasti pelaamaan tietokoneella. Ja kun mulla ei ole pahemmin aikaa pelailla niin sitten mun aivot on vaan kokoaika siinä asennossa, että pitäisi päästä pelaamaan. Se syö hyvin paljon jaksamista, että haluaa tehdä jotain, mutta ei voi tehdä sitä niin paljon kun haluaisi. Mä oon aika paljon niitä harvinaisia tyhjiä hetkiä täyttänyt pelaamisella ja mä alan varmaan olemaan sen kauden kanssa ehkä jo loppusuoralla, joten ehkä kun tämäkin tästä selätetään niin päästään taas eteenpäin elämässä. Mulla ei ole diagnosoitua adhd:ta, mutta mulla on hyvin paljon piirteitä, jotka viittaa siihen. Tämä hurahtaminen on yksi hyvin selvä merkki, ainakin mitä olen tutkiskellut. 

Mutta hei! Mä olen tiedostavinani tilanteen, eli olen tavallaan kai sen niskan päällä, mutta tässä nyt menee ehkä tovi saada paketti kasaan. Tämän mä halusin vaan tulla kertomaan teille, että ette ihmettele missä blogiputki on. Eilen Facebookissa vähän avasin jo asiaa, mutta eihän kaikki mua siellä seuraa, joten päätin nyt kuitenkin tulla tännekin vielä vähän tilannetta avaamaan.

Lupasin eilen tosiaan sen, että yritän joka päivä ainakin Instagramiin ja sitä kautta myös henkilökohtaiseen Facebookiini tunkea 1.-24.12. välillä joka päivä yhden kuvan ja kuvatekstin. Jos täällä on joku jota nämä mahdolliset kuvat kiinnostaa niin kannattaa seurata mua Instagramissa. Joo, se on hyvin henkilökohtainen paikka myös, mutta ehkä ainut semmoinen sosiaalisen median alusta mihin haluan ihmisiä elämäni ulkopuolelta seuraamaan – jos he siis jostain syystä niin tahtovat. Tänne blogiin en niitä kuvia enää upota, koska ne ei tosiaan enää näy muille kuin seuraajilleni.

Mä muistelin, että olisin tänne joskus kirjoitellut siitä, että yritän nykyään suojella omaani ja lasten yksityisyyttä paremmin internetissä.. En löytänyt kyseistä merkintää nopealla selauksella, joten en ole yhtään varma siitä. Se on kuitenkin syy miksi mua nykyään täytyy seurata jos haluaa mun julkaisuja esim. tuolla Instagramissa nähdä. En halua jakaa elämästäni liikaa semmoisille ihmisille, joille se ei millään tavalla edes kuulu. Seuraamispyynnötkin käsittelen aika paljolti sitten sen mukaan.

Eilisessä ilmoituksessa ilmoitin myös sen, että blogimerkintöjä tulee tai on tulematta, riippuen allekirjoittaneen jaksamisesta, joulukuussa joka sunnuntai. 3.12., 10.12., 17.12. ja 24.12. ovat siis ne mahdolliset päivämäärät. Tämä tämänpäiväinen merkintä ei luultavasti ole pois miltään tulevalta päivämäärältä, koska tämä on vähän tämmöinen extra, että saan vaan kerrottua laajemmin asiasta.

Ja toivotettua teille oikein hyvää joulukuuta! Mä yritän parhaani mukaan rämpiä ylös täältä suosta. On se suo sitten nimeltään masennus, mökkihöperöityminen tai mitä tahansa. Joululauluja kuuntelemalla tai sitten jotenkin muuten. Joululaulujen kuuntelu ei kyllä itseasiassa ole hyvä lääke, koska musta tuntuu, että ne on tänä vuonna alkanut enimmäkseen itkettämään. Mutta kuitenkin, enköhän minä taas jotain keksi.

Toivottavasti törmäämme täällä sunnuntaisin! Jos ei, niin sitten mulla tulee kyllä ehkä epäonnistunut olo, vaikka en niitä sunnuntai-merkintöjä teille nyt ihan lupaamalla lupaakaan. Ne toimikoon kuitenkin jonkinlaisina tavotteina, jotta saan pidettyä hieman mielenkiintoa yllä.

Kiitos, anteeksi ja näkemisiin!

Terveisin,
Vesa-Matti