Enpä taas aikani kuluksi keksinyt muutakaan kun kirjoittamisen. Mielenkiintoista, miten sitä aina tylsinä hetkinä tulee mieleen kirjoittaa jotain jonninjoutavaa. Onko täällä ollut kertaakaan mitään mielenkiintoista? Niin, sitähän minäkin.
Kello on tällä hetkellä 3:01, ja eletään maanantain ja tiistain välistä yötä. Oon tässä yrittänyt nukahtaa vaikka kuinka kauan ja vaikka millä keinoin, mutta tuloksen varmaan näette tässä - minä kirjoitan blogia.
Tiiän kyllä minkä takia toi uni ei nyt oikein tahdo tulla. Ensinnäkin se, että kerkesin taas tottumaan siihen ajatukseen, että saan nukahtaa kullan viereen ja herätä kullan vierestä. Toinen vaikuttava tekijä on se, että tajusin tossa 1-2 aikaan, että mullahan alkaakin koulu kahdeksalta, eikä kymmeneltä niinkuin olin aikaisemmin pohtinut. Hienoa. Kolmas osasyyllinen on nälkä. Kävin tänään kyllä kaupassa, mutta mukaan ei tarttunut kun 6-pack Coca Colaa, koska piti saada 20 euroa rikki niin, että sain maksettua kaverille velat takasin. Miksi juuri Coca Colaa? Jaa'a, sitä sopiikin sitten miettiä.
Voi ei, ne on kyllä niin tunteitanostattavia hetkiä kun joutuu saattelemaan murun asemalle. Halit ja pusut kerkiää siinä vielä vaihtamaan ja sitten toinen onkin poissa. Eikä sitä näe kun vasta viikon tai parin päästä. Toisinaan sitä voi kelata, että kaukosuhteet on mahottomia saada toimimaan, mutta toisinaan taas rakkaus voittaa kaikki esteet. Eikö näin ole? Itse pyrin tässä suhteessa kyllä antamaan kaikkeni.
Tuleepas taas kummallisia lauseita. En mä kirjota rakkaudesta? Kuka hyppeli äsken mun näppäimistöllä? Murr. Okei, kai sitä toisinaan saa olla höppänä. Niin ja joo, ei mulla tässä oikein muuta. Kyllähän tätä tuli taas vähän täytettyä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)