Mun päivä.

Hmm, mä en tiedä. Mun on nykyään hyvin vaikea keksiä mitään mistä kirjottaisin. Kokeilen siis vaihteeksi taas tämmöstä tekniikkaa, että alan vaan kirjottamaan ja katotaan mihin se johtaa.

Tää vuosi on menny lähinnä vaa noitten "Minulla on nälkä"-merkintöjen parissa. Mitään muuta en ole saanut päästäni oikeastaan ulos. Vielä viime vuonna mulla oli edes kerran viikossa semmonen fiilis, että nyt on pakko kirjottaa jotain. Tänä vuonna niitä ei vaan ole tullut.

Kumminkin kun osa teistä seuraa mun blogia jopa Facebookissa, niin koen tarpeelliseksi kirjottaa välillä jotain muutakin kun vaan yhtä ja samaa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta pakko edes yrittää.


No, tää päivä alko mun osalta kello kahdeksan aamulla. Heräsin herätyskelloon (tätä harvoin tapahtuu). Laitoin illalla kolme herätystä, kello 7:00, 7:30 ja 8:00. Luulin kellon olevan vasta seitsemän, kunnes vilkasin uudestaan kelloa ja tajusin, että se oli se viimeinen herätys - enää tunti aikaa työkkärivisiittiin.

Ylös sängystä ja kahvin kanssa tupakalle. Vaatteet niskaan ja menoksi. Todellisuus ei kuitenkaan oikeesti ollut ihan noin nopeatemposta, mutta aamurutiinit ehdin kyllä suorittaa - paitsi yhden, aamupala unohtui.

Eira tiputti mut siihen työkkärin eteen ja sit mulla rupes juoksee ajatukset: "Mitähän se työkkäritäti tänään sanoo? Aikookohan se sanoa näin tai noin? Mitähän mä vastaan sille, jos se kysyy näin? Entä jos se ei kysykkään?" Uskokaa tai älkää, mun aivot edelleenkin toimii noin. Mun on mahdoton mennä mihinkään ilman, että olisin käynyt mahdolliset variaatiot keskustelun kulusta mielessäni läpi. Vaikka se ei koskaan edes mene niin mitä on mielessään pohtinut.

Siellä ei sitten mitään uutta. Taas yritettiin tyrkyttää työpajoja, mutta niistä mä osaan nykyään jo kieltäytyä.

Pääsin pois työkkäristä ja kävelin pienen matkan ja hyppäsin uudestaan Eiran kyytiin. Siitä alkoi sitten päivän seikkailu. Ajettiin ensin Valintataloon, koska unohtunut aamiainen oli pakko saada syötyä jotenkin. Aamupala naamaan ja kohti Lahden Kärkkäistä.

Kyllä oli mukava sää vähän ajella.

En tiedä oliko huonosti nukutulla yöllä vaikutusta, mutta meinasin jo menomatkalla nukahtaa autoon kokoaika. Sain kumminkin pidettyä itteni suht hereillä ja päästiin sit jossain vaiheessa jopa perille.

Kuva Kärkkäisten pihalta. Ajettiin niin lähelle, etten saanu koko tekstiä mukaan (vaikka oisin oikeesti saanu jos oisin käyttäny päätäni).

Kierrettiin paikka läpi. Tai no, eihän sitä koskaan osaa kunnolla läpi käydä, koska tavaroilla ei siellä ole mitään kovin mahtavaa logiikkaa. Kaikkea vaan siellä täällä, vaikka kaikki on kumminkin ihan omissa hyllyissään. Tiedätte mitä tarkotan, jos ootte joskus käyny jossain isossa tavaratalossa.

Löydettiin sieltä jotain mukaankin, mutta silti aika tyhjin käsin sieltä lähdettiin. Ei ollut oikein tarvetta millekkään, mutta päätettiin kuitenkin käydä vähän kiertelemässä, koska oli niin paljon ylimääräistä aikaa.

Saatiin kulutettua kolme tuntia ja sitten koitti ruoka-aika. Ei muuta kun metsästämään ruokapaikkaa. No, metsästäminen oikeestaan päättyi hyvin nopeesti kun Eira keksi melkein vastapäätä olevan ABC:n. Sinne siis ja lounasta naaman eteen.

Kuva santsauksesta. Ei esteettisesti kovin kaunis, mutta ei se aina ole tärkeetä.

Siellä törmäsin pahimpaan viholliseeni tämän "Minulla on nälkä"-projektin kanssa. Maksettu ruoka, jota saa syödä niin paljon kun jaksaa. Ja kun sen maksaa, niin on pakko änkeä itseensä enemmän kun sillä rahalla oikeesti sais mistään. Kaikki ilo irti vaan.

En muista koska olisin viimeks ollut yhtä ähkynä, mutta sen verran osaan sanoa, että loppupäivä mennään Nutrilett-juomilla. Mitään raskaampaa ei tänään enää tippaakaan.

Kotimatkalla mä sitten nukahdin autoon. Tosin, nukahdin ja heräsin todella monta kertaa. Ei se ollut kovin pitkiä pätkiä kovin yhtenäistä se uni, joten en tiedä lasketaanko sitä nukahtamalla nukahtamiseksi.

Hyvinkäälle saavuttuamme käytiin vielä kiertämässä yks kirpputori ja sitten kotiin.


Semmonen oli mun päivä tähän saakka. Ei tästä tullut ihan semmonen mitä ensin ajattelin. Olihan tässä kuitenkin jonkinlainen ajatus, vaikka ilman sen suurempaa ajatusta tätä lähin kirjottamaan. Niin se vaan joskus kumpuaa itsestään jostain se mitä haluaa kirjoittaa.

Ettehän te näillä tiedoilla tee mitään, mutta ette voi ainakaan väittää, ettenkö kirjottaisi välillä jostain muustakin kun projektistani.

Terveisin,
Tekko