13.3.2018: Olin pyrkinyt osallistumaan kaikkeen. Epäonnistuin.
Uusi asenne ei auttanut. Kaikenlaiseen valokeilaan joutuminen ahdistaa.
Sitten pelottaa jäädä ulkopuoliseksi ryhmästä. Muilla on hauskaa ja haluaisin itsekin, mutta en pysty.
Ehkä huomenna on jo parempi?
Olen niin alkuvaiheessa tässä mun "parannuksessa".
Ihan ensimmäinen pätkä mun kirjastani. Vaikka mä nyt huomaan tossa muutamia virheitä, niin en lähde niitä korjaamaan, koska noissa näkyy aika hyvin se hetken ahdistus. Ajatus juoksee paperille, mutta ei välttämättä ihan täydellisessä muodossa.
Muistaakseni mua ahdisti tuona kyseisenä hetkenä yksi peli, josta nykyään jo ehkä vähän pidänkin. Kaikkien katseet mahdollisesti kohdistuu hetkellisesti suhun, saatat mokata tai jotain ja muuta vastaavaa.. Nykyään se ei vaan enää haittaa. Mokaaminen tekee kaikesta vaan hauskempaa, sen olen ainakin huomannut.
5.4.2018: Eilinen loppupäivä oli erikoinen.
Menin omien rajojeni yli.
Aika pitkä matka tultu ensimmäisistä päivistä.
Toivottavasti ei tule mitään takapakkia.
Mahtava porukka antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään.
Tää päivä ollut aika "vaikea".
Selkä jumittui ja oli vaikee taas osallistua asioihin.
Mennään vähän "hyvä päivä, huono päivä, hyvä päivä"-tyylillä.
Muistaakseni toi mun omien rajojen ylittäminen tapahtui yhdessä teatteriharjotteessa, jossa mä vähän repäsin ja menin paljolti pois mun mukavuusalueelta. Se fiilis mikä mulle tuli sen jälkeen, muistan sen hyvin, se oli tosi onnistuneen ja tosi hämmentyneen yhdistelmä. "Teinkö mä just äsken noin? Kaikkien edessä?"
Ei se ehkä kaikille olis ollut iso asia, mutta mulle se oli. Koin ihan uudenlaisen fiiliksen ja se oli mahtavaa.
Huomaan tätä kirjaa selatessani, että mä oon usein kirjottanut viikon viimesenä päivänä jotain tyyliin: "Viikon viimenen päivä jo? Vois kyllä tulla huomennakin.." Taisin, tai oikeestaan, taidan viihtyä tuolla ihan hyvin.
23.5.2018: Oltiin katsomassa Kaksi Heimoa.
Oli hyvä, mutta jotenkin jäi fiilis, että jäi jotenkin kesken..
Jatko-osaa odotellessa.
Pakko ottaa tää tähän väliin, koska en muistanut tota mun viimeistä lausetta. Ei ole vielä ainakaan kuulunut tai näkynyt jatko-osaa, höh.
4.6.2018: Jätin eilen unohduksissani lääkkeen ottamatta. Jatkoin sitä tänään.
Nyt ollaan ilman paniikkihäiriölääkkeitä. Huh!
Ihan hyvä fiilis vielä.
Mä olinkin yllättävän vähän kirjannut kokemuksia ylös liittyen tohon mun ahdistukseen ja panikointiin. Nyt tuli jo tämä merkintä, missä kerroin unohtaneeni lääkkeen, hmm. Ihan hyvä fiilis on vieläkin, uskokaa tai älkää.
19.6.2018: Jes! Paperi T - Paniikki. Hyvä biisi!
Toivottavasti ei mennä Montulle tänään.
Kiinnostusprosentti on pyöreä NOLLA.
Sieltä se tuli, ensimmäinen päivä kun olisin tahtonut ottaa saikkua ihan vaan sen takia, että ei kiinnostanut. Harvassa oli ne päivät silloin ja aika harvassa ne on itseasiassa vieläkin. Oikeestaan tänään ehkä viimeks, mutta nämä on näitä asennekysymyksiä.
Olin ilmeisesti kyseisenä päivänä kovin innoissani aamubiisistä. Mut on se hyvä biisi vieläkin, joten miksikäs ei.
28.6.2018: Vika päivä tällä porukalla...
Ens viikolla ***** ei ole enää seuranamme.
Ehkä siitäkin pääsee yli. Ehkä.
Toi oli paha, kuten huomaatte. Pääsin mä siitä yli, koska tiesin että voi niitä ihmisiä nähdä vapaa-ajallakin. Ja ollaan nähtykin. Ehkä nykyään huomattavasti harvemmin, mutta silti. Pitäis kyllä nähä useemmin, hmm.. Ja siis noiden tähtien tilalla oli kirjassa kyllä nimi, mutta en mä niitä tänne lähde kirjottamaan.
Se lähtö kyllä muutti aika paljon koko kokoonpanon luonnetta. Yks lenkki oli poissa.
18.7.2018: Eilen rykästiin kevyt 4h muuttoa.
Tuli jotenkin hyvä fiilis siitä.
Jotenkin voimaantunut.
Puvuston muutto taisi alkaa tai jotain vastaavaa. Sillon mä huomasin sen, että henkisesti raskaat päivät oli paljon uuvuttavampia kun fyysisesti raskaat.
Jostain kumman syystä toi oli vielä kaikenlisäksi viimenen merkintä mun kirjassa. Hmm.
Ei tää nyt luonutkaan ihan semmosta "silmukkaa" kun olisin halunnut. Muistin jotenkin, että olisin kirjottanut enemmän tosta mun kehittymisestä. Vai kirjotinko mä sitä sit ehkä enemmän tänne blogiin? No, ei vanha enää muista kaikkea.
Kirjotin kirjan loppuun kaikkia semmosia "pakollisia" tehtäviä, joten siellä kyllä olisi vielä tekstiä, mutta en lähde sitä nyt perkaamaan. Löysin kyllä yhden joka on pakko kirjottaa, koska en muista miksi se on tuolla?
Liian usein ihmiset kiinnittää huomionsa ulkonäköön ja tekee sen perusteella johtopäätöksen ihmisestä.
Mä olen oikeesti mukava ihminen, mutta se jää kaikilta huomaamatta, koska näytän miltä näytän.
Viisaita sanoja, mutta en kyllä tosiaan muista mihin toi liitty. Vai oliko vaan joku sen hetkinen ajatus? No, kuitenkin..
Semmonen merkintä tällä kertaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)