28102018 | Asioitako?

Aloin tässä aikani kuluksi tutkimaan mun tän vuoden ensimmäisiä blogeja. Tammikuussa tuli paljon "uutta", joita olis ehkä ihan hyvä perata. Toisaalta tän vois jättää ihan tonne vuoden lopulle, mutta mä innostuin siitä nyt. Ja kun mä innostun jostain nyt, niin mä haluan tehdä sen nyt.


Mun vuoden ensimmäiset blogimerkinnät on yleensä sitä kun kerron miten aion muuttua tänä vuonna.. Tänä vuonna olin ajatellut mm. alkaa pesemään hampaani ja juomaan vettä.

Hampaiden harjaaminen on ollut mulle aina jotenkin "ei niin pakollinen rutiini". Tänä vuonna mä olen tosissani yrittänyt pakottaa sen semmoseks "hoidetaan tää nyt vaan alta pois rutiiniksi". Semmoseksi, että se tulisi tehtyä ilman, että siitä tarvii ottaa mitään paineita. Mun täytyy sanoa, että olen onnistunut toisinaan.

Viimesin idea hammaspyykin saralla on ollut se, että pesen hampaani aina ennen kun lähden teatterille. Se toimii. Vaan kun teatterilla saa olla vain 4 kertaa viikossa, niin hampaat tulee pestyä vain 4 kertaa viikossa. Kyllä, mä olen onnistunut yhdistämään sen siihen, joten se muina päivinä jää ikävä kyllä väliin. Mun pitää vielä jatkojalostaa tota ideaa jotenkin, että saisin sen jokapäiväiseksi.

Sit oli toi veden juomisen lisääminen. Se oli alkuvuodesta tosi hyvin hallussa, join vettä joka päivä ja vielä ihan sopivia määriäkin. Sitten tulee se hetki kun se alkuihastus menee ohi ja pää palaa takaisin siihen vanhaan kaavaan, johon veden juominen ei kuulunut. Mä kai otin siitä liikaa paineita ja siksi se ei vaan vakiintunut.

Jossain kohtaa Eira "esitteli" mulle sovelluksen "Samsung Health". Mä rupesin sinne merkkaamaan mun päivässä juodut vesimäärät ja se toimi taas hetken aikaa. Jossain vaiheessa sekin sitten taas jäi, koska otin liikaa paineita siitä, että piti aina jokaisen juomakerran jälkeen merkitä jotain johonkin.

On yksi kohta mihin olen saanut liitettyä 0,5 litran vesipullon tyhjentämisen. Se on se hetki kun saavun teatterille. Meen aina ensimmäisenä täyttämään mun juomapullon ja kulautan sen naamioon. Muutenkin juon ehkä enemmän vettä just nimenomaan tilanteissa, joissa en vaan ole kotona. Eli pitäis varmaan vaan olla vähemmän kotona, että osaisi juoda vettä..


Sit mulla oli tuolla alkuvuonna se, kun mä ostin itselleni vihkon johon lupauduin merkkaamaan kaiken oleellisen. No, se on toiminut. Lokakuun kohdalle olen vaan kirjottanut "Tämä lokakuuta käsittelevä sivu on tynkä". En muistanut kuun alussa kirjottaa asioita vihkoon ja nyt mun asiat on ihan sekasin. Sit mun oli pakko keksiä sinne joku hassu juttu, että osaisin jotenkin jatkaa sitä kuitenkin vielä ensi kuussa.

Mul oli siellä aluks kaikki aikataulutkin, siksi se tuli kaivettua niin usein esille ja sen muisti. Sit rupesin käyttämään puhelimen kalenteria, aikataulut on nyt siellä ja vihkoa ei tule avattua edes kerran viikossa. Pitääköhän mun ruveta merkitsemään noi aikataulut kuitenkin vielä tonne vihkoon, että saan vihkon taas kunnolla käyttöön?


Mun asiat kaatuu niin helposti. Päätän jotain, olen siitä innoissani tovin ja sit kaikki kaatuu. Palaan takaisin vanhaan, koska se oli paljon helpompaa. Ei mitään semmosta itsensä pakottamista mihinkään.


Hampurilaiset jäi aikanaan kokonaan, koska mä tajusin niiden turhuuden. Se miten ne ei ollut mitenkään tarpeellisia mulle. Miten mä osaisin tehdä hampaiden pesusta semmosen, että mun pää tajuis sen olevan hyvin tarpeellinen mulle? Mä osaan ilmeisesti jättää asioita pois, mutta en osaa ottaa uusia tilalle.

Tupakkaan en ole koskenut nyt 2 kuukauteen, 4 päivään ja 17 tuntiin. Eikä ole tehnyt mielikään. En tahdo sitä takaisin, joten se ei ole tulossa takaisin. Tosin, 0,33 litran limutölkit on tullut siihen tilalle. Mä olen ihan koukussa Nokian Panimon virvokkeisiin. Jossain kohtaa yritin hillitä itseäni niiden kanssa, mutta nyt se on kyllä niin, että liian usein tölkki lähtee kaupasta mukaan. Onneks se on aika pieni paha, vai mitä?


Ja uusin juttu on se, että haluan taas oppia syömään aamupalan. Oon keksinyt ihan mahtavan aamu- ja/tai iltapalan. Kaurapuuroa, voisilmä ja sekotetaan siihen sekaan vaniljarahka. Nam. Mä olen perso hyvälle ruoalle, joten mä uskon tän aamupalahomman toimivan. Ainakin sillon kun kerkeää..


Se on hyvin usein niin, että kun mä kerran jotain unohdan, niin mun kynnys unohtaa se toisen kerran on hyvin matala. Tarpeeks monta kertaa kun unohtaa, niin sitten ei vaan yksinkertaisesti enää edes muista unohtaneensa. Siks mun on hyvä tehdä näitä blogimerkintöjä, muistuttamaan itseäni asioista.

Katotaan miten tää merkintä nyt auttaa mua muistamaan asioita. Ehkä taas pakotan itseni juomaan vettä hetken aikaa ja opettelen pesemään hampaat muulloinkin kun vaan lähtiessäni teatterille.. Tai ehkä en.

Terveisin,
Tekko