Maanantaina viimeisteltiin sen yhden päänvaivaa aiheuttavan tilan tyhjentäminen, ei siellä ollut jäljellä enää kun piano (joka nostettiin viime viikolla jo pois sieltä alakerrasta, mutta nyt kävi ilmi, ettei se saa jäädä siihenkään mihin se nostettiin) ja muutama muu suhteellisen painava asia. Hauskaahan siinä oli se, että kun otin ensimmäiset askeleet pianon kanssa pihalla, niin multa lähti jalat alta. Jalat oli hyvin lähellä sujahtaa pianon alle, ja sehän se olisikin ollut oikein mukava aloitus viikolle.
Tiistaina sain (kyllä, mä itse pyysin aikaisempia aamuja) tulla ekaa kertaa "tosi ajoissa" töihin. Mä sain ite vähän jo vaikuttaa mun työaikoihin ja päätin, että haluan tulla kahdeksaan. Alotin aamun sitten ihan vaan putsaamalla pöytätasot, imuroimalla ja moppaamalla vielä lopuksi. Siinä sivussa kävin aina vähän siemailemassa kahvia ja mulla oli oikein mukavat pari tuntia yksin työpaikalla. Musat korvilla ja touhuillen kaikkea omassa rauhassa, kyllä tykkäsin.
Keskiviikko oli sit taas vähän huonompi päivä. Mä alotin kyllä ihan reippaana poikana päivän, mutta päivä loppui hyvin nuutuneena hieman kesken. Okei, ei se periaatteessa kesken jäänyt, koska mä olin tiistaina 45 minuuttia yliaikaa ja päätin sitten keskiviikkona ottaa ne pois. Mä siivosin nähkääs semmosta pientä siivoushuonetta, tein vähän inventaariota ja tälleen siellä siinä samalla.. Puoltoistatuntia siinä pienessä kopissa haistellen kaikkia mahdollisia pesuaineita mitä siellä nyt olikaan.. Mulla meni nuppi ihan jumiin. Mä kävelin sit lopulta jossain kummallisessa usvassa kotiin.. Mun keskittyminen ei riittänyt kotimatkalla kun siihen, että otan askeleen toisensa jälkeen.. Olisin vaa halunnu läsähtää jo sohvalle.
Torstai, eli tänään, mä sit menin taas kahdeksaan töihin ja vietin taas mun hauskan parituntisen siivoillessa ja kahvia hörppiessä. Mua oli jo pitkään häirinnyt yhessä tilassa semmoset tosi lääpityt seinät.. Ne oli siis ihan likaset ja kaikkea mahdollista. Mä päätin siispä tänään hinkata ne puhtaaksi, ja ai että mä nautin. Mä siis oikeesti pidän siitä, että saa siivota jotain mistä huomaa heti, että se puhdistuu. Mä oikein suihkautin pesuainetta seinän keskelle ja pyyhkäsin siitä.. Siihen jäi seinänvalkoinen pyyhkäisyjälki sen lian keskelle. Tosi nautinnollista. Sit mä kävin läpi ensiapulaukut ja lopuksi meillä oli vielä yksi palaveri, joka venäytti päivää taas hieman. Se oli käytännössä vaan puoltuntia yliaikaa, mutta mä jäin jotenkin tohkeissani vielä kuuntelemaan sen palaverin loppuun, vaikka se mun osalta oli loppunutkin jo. Tulossa sen verran mielenkiintoinen proggis, että mulla tuli ihan pelkästään siitä puheesta jo pieniä "kylmiksiä" (tosi häiriintynyt nimitys kylmille väreille).
Seuraavan viikon aikataulun mä rakensin taas vähän sovittujen menojen mukaan ja sain mä sinne taas pari kasin aamuakin ujutettua. Mul on aika hyvät fiilikset vieläkin tästä kaikesta. Mutta kyllä, viikonloppu tulee taas ihan tarpeeseen. Kyl sitä on jotenkin ihan poikki vieläkin kaikesta työmäärästä. Arvostaa kyllä näitä viikonloppuja paljon isommin kun aikasemmin.
Meikäläinen täyttää tänä vuonna kolmekymmentä, ja vasta tässä lähiaikoina taas löytänyt viikonloppujen tarkotuksen. Sillon on tarkoitus rentoutua ja palautua, koska sitä tarvitaan. Huh. Juominen ei loppujen lopuksi kyllä rentouta ihmistä sillä tavalla kun mä nyt sitä rentoutumista kaipaan, joten tää tipaton on kyllä ihan täydellinen.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)