Virkistävä loma – ei ole näkynyt

Heräsin tänään taas siinä viiden aikaan aamusta. Tää unirytmi vois olla hyvä jos olis töissä ja aamuvuorolainen. Tää olis oikeestaan siihen ideaali, koska mä herään ilman minkäänlaista herätystä. Mutta mulle se ei ole nyt sopinut. Mä olen ollut ns. lomalla tässä ja mä olen oikeestaan tällä hetkellä väsyneempi kun ennen lomaa. Ja tää ns. loma, luojan kiitos, loppuu jo seuraavana maanantaina.

Mulla on ollut todella pitkiä, tai ainakin todella pitkiltä tuntuvia, päiviä nyt kotona. Mun perus lomapäivä: Sängyssä räpellän puhelinta, sitten käyn vilkasemassa onko jääkaappiin ilmestynyt itsestään mitään, menen siitä sitten sohvalle räpeltämään puhelinta ja siitä hetken päästä tietokoneelle ihmettelemään asioita, jonka jälkeen taas sängyn kautta samalle reissulle. Olen hyvin tietoinen siitä mitä päivän aikana saan aikaan; en mitään.

Okei, eilen sain aikaan jotain. Pidin koko päivän tulta yllä, jotta kämppä lämpenisi, tiskasin altaaseen jääneet tiskit ja kolailin hieman pihaa. Siinä taisikin olla koko loman isoin savotta. Hieman jo kaipaa takaisin teatterille tekemään ihan mitä tahansa.

Ja mitä mun lenkkeilyyn ja muuhun urheiluun tulee.. Pyh. Mulla on aivan liian huono motivaatio väsyneenä. Mä oikeesti tykkäisin käydä niillä lenkeillä iltasin, mutta kun mä olen iltaisin myös hyvin hyvin väsynyt. En saa patistettua itseäni väsyneenä liikkeelle ja se kiukuttaa. Mulla on kuitenkin suuri luotto siihen, että kun työt taas alkaa, mä aktivoidun! Se kun saa jotain askaretta päiväksi, se herättää mielen jotenkin paljon paremmin ja sitten jaksaa taas illallakin paremmin.

Ja nyt kun uhkailin taas pitäväni tipattoman tammikuun, niin mä uskoisin mun vireystasojen muutenkin nousevan. Jos sallitte mun palaavan takasin tähän mun alkoholiheräämiseen, niin mä olen kyllä nyt huomannut senkin, että ryyppääminen karsii mun mielenterveyttä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan? Se kun mä viime vuonna olin sen 6 viikkoa juomatta, mä huomasin voivani paremmin kun aikoihin! Ja sitten kun sen yhden kerran otti sitä alkoholia, niin tultiin tosi pahasti takapakkia ja olo oli todella aikaansaamaton pitkään.. Ei se krapula itsessään siis ole paha, vaan se, että se vaikuttaa mielentilaan pitkälti sen jälkeenkin. Käydään melkein masennuksen partailla välillä.

Jos tälle vuodelle kaipaatte jotain lupausta tai vastaavaa multa, niin mä en edelleenkään rupea lupauksia antamaan. Uudenvuodenlupaukset kun on vähän, no, turhia. Uusi vuosi, uusi minä.. Uusi minä ollaan vaan ajan kanssa, eikä se muutos tapahdu yhdessä illassa. Viime vuonna havaitsin itsessäni paljon uutta ilman lupauksia.

Mulla on kuitenkin ajatus! Mä siis koin viime vuonna kehittyneeni tosi paljon, tulleeni siis tosi paljon eteenpäin ihmisenä. Tänä vuonna mä haluan jatkaa kehitystä, mutta mä haluan tasapainottaa elämääni sen ohella. Mä huomasin viime vuonna sen, että mä keskitin melkein kaikki voimavarani siihen, että pääsisin vaan pois mun kuopastani, kaivaen siinä sivussa muita kuoppia syvemmäksi.

Mä haluan siis, että mä pystyisin tänä vuonna kehittämään itseäni, mutta pitäväni siinä sivussa myös muita naruja käsissäni. Esimerkiksi, mä en saa jättää ihmissuhdeasioita rappiolle kun keskityn itseni kehittämiseen. Pitää löytää kultainen keskitie, vaikka se mulle on tosi vaikeeta. Mä oon ihminen, joka jostain innostuessaan pistää kaiken siihen. Siitä tavasta mun pitäisi päästä jotenkin eroon, koska mä ikäänkuin häviän niihin asioihin.

Ongelman tiedostaminen on kuitenkin hyvä lähtökohta, eikö? Muutos ei tapahdu hetkessä, sen mä tiedän, mutta muutoksen tapahtuminen vaatii tiedostamisen. Katellaan sitten vuoden lopussa, että olenko mä muistanut tätä asiaa yhtään ja ollaanko paremmalla tiellä.

Hmm, siinä oli taas vähän tämmönen täytemerkintä.. Ajatuksia pois päästä, koska niitä alkaa siellä olemaan ihan liikaa. Nyt pitää tyhjentää mieli ja koittaa vielä vähän lepäillä ennen työrupeamaa. Siihen mä haluan panostaa, koska mä haluan tehdä itseni tarpeelliseksi ja näin ehkä vakiinnuttaa paikkani. On siis hyvä tilaisuus heti alkuvuodesta kokeilla, että voinko tasapainottaa elämääni. Pystynkö panostamaan työhön mahdollisimman paljon, mutta olemaan silti ihminen myös kotona?

Nyt ei mulla muuta.

Terveisin,

Tekko

P.S. Mä luovuin tänä vuonna kysymysmuotoon asetelluista otsikoista. Haittaako? Nyt myös poistin ton päivämäärän otsikon alusta, koska ei se ole koskaan hyödyttänyt mitään. Aluksi ajattelin sen auttavan mua muistamaan mikä teksti on missäkin, mutta ei.. Turhahan se vain oli.