Työ – vaatii vielä totuttelua

Mun piti kirjottaa jo torstaina, sitten perjantaina.. Mutta mä kirjotan vasta nyt. Mun ensimmäinen työviikko on tosissaan takana ja mun täytyy sanoa, että mulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis.

Käydään vähän läpi, että mitä mä tein ekalla viikolla.

Maanantaina käytiin talon tapoja läpi ja katottiin vähän, että mitä mä tulen oikeestaan edes tekemään siellä. Loppupäivästä kannoin vähän tekniikkaa ja ihan viimeseks työtehtäväks mä yritin pistää yhtä lokerikkoa käyttökuntoon.

Tiistaina tyhjennettiin yhtä tilaa, joka on ollut pieni päänvaiva ilmeisesti kaikille jo tovin. Pääsin mm. kantamaan pianoa. Sitä en kovin suurella rakkaudella muistele, mutta tulipahan kannettua.

Keskiviikkona mä päätin, että nyt pistetään paikka siistiks. Siivosin kaiken minkä vaan nyt pystyin. Yritin siinä samalla miettiä, että miten tulen sen jatkossa tekemään. Vähän siis sitä järjestystä, eli miten se olisi viisainta. Ehkä mulla on jo seuraavalla kerralla mielessä fiksu järjestys.

Torstaina jatkoin vähän siivoomista, koska keskiviikkona jäi pari paikkaa silleen tajuamatta. Tein pienen kauppareissun puolessa välissä päivää ja loppupäivästä aloin järjestämään mun omaa työpistettä, eli työkaluhyllyä. Sain sen ihan kivasti alkuun, eikä se ollut enää yhtää niin sekavan näköinen kun mitä se on aikasemmin ollut.


Teen tosiaan toistaseks vielä 4 päivästä viikkoa, mutta musta kyllä tuntuu, että se on ihan hemmetin hyvä. Tosiaan kun teatterityöpaja Mun Maailma loppu sillon joulukuussa, niin mä en oikein tehnyt sen jälkeen mitään. Mun päivittäiset askeleet jäi siihen 1000-2000 askelta per päivä, joku päivä taisin päästä ehkä jopa 6000 askelta..

Ensimmäisen työpäivän askeleet nousi 15 899 askeleeseen. Eli päälle tuplat mun loman maksimista. Toisena päivänä oli rennommat 11274 askelta, kolmantena 11 251 askelta ja neljäntenä 16 966 askelta.

Eilinen, eli perjantai, meni sitten aika pitkälti sohvalla makoillessa. Mua sattu pohkeisiin ja reisiin aika kiitettävästi. Varsinkin jos yritin päästä rappusia alas.. Huh. Illemmalla Eira sai kyllä puhuttua mut mukaansa iltalenkille, joten ei ensimmäisen vapaapäivänkään askeleet nolliin jäänyt, vaan 6261 askelta tuli raavittua kasaan. Ja se oli itseasiassa varmasti ihan hyvä, tänään ei oo sattunu jalkoihin juuri yhtään.. Alkaiskohan se merkitä jo tottumista?

Mä tiiän, että jonkun korvaan noi mun askelmäärät on tosi pieniä, mutta lähes nollista yhtäkkiä tonne +kymmenentuhatta askelta.. Se on jaloille aikamoinen shokki. Totutellaan tähän tässä nyt ihan rauhassa ja ihmetellään sitä sitten joskus lisää.


Mä yritän kirjottaa vaikka viikottain vähän jotain kuulumisia tän työn osalta.. Tää toimii samalla itelle myös hyvänä työpäiväkirjana sitten. Ja jos jossain kohtaa huomaan, että kirjotan jotain tyyliin: "Maanantaina istuin piilossa ja ihmettelin maailman kulkua kolme tuntia..." niin sit pitää kyllä tehä jotain.

Tommosia päiviäkin on joskus ollut, aikaisemmissa työkokeilupaikoissa. Mä muistan ihan hyvin senkin, kun yhessä mestassa nukuin varmaan parisen tuntia vessassa – päivittäin.. Mutta se taas oli ihan sen työpaikan oma syy; mä olin puusepäksi kouluttautumassa, mutta mun annettiin vaan lakasta lattioita..

Nyt mulla on suuri mielenkiinto tota työpaikkaa kohtaan ja sen takia haluan tehdä vaan parhaani. Ja nykyään mä osaan jopa ehkä avata suuni jos mulla on joku huonosti, joka taas saattaa helpottaa patoutumia, jotka lopuksi ajaa siihen laiskotteluun.. No, toisaalta mulla on kyllä usko siihen, ettei niin pahoja hetkiä tule. Kaikki tuntuu menevän juuri nyt niin hyvin!


Joo, semmonen merkintä sitten sieltä.

Terveisin,
Tekko