Maanantaina mulla oli mun viikon ensimmäinen kasiaamu. Menin työpaikalle ihan rauhassa keittelemään aluksi kahvia ja alotin siivousurakan. Kävin aina välillä siemasemassa huikan kahvia ja jatkoin paikkojen putsailua. Huomasin maanantaina myös senkin taas pitkästä aikaa, että mulle ei sovi lyhyet yöunet. Hommat tuli kuitenkin hoidettua. Purettiin siinä vielä päivän päätteeksi yhen näytelmän lavasteet ja tälleen.
Tiistaina mä menin toiselle työmaalle vähän järjestelemään yhtä työkaluhyllyä, minkä "räjäytin" vissiin ekalla työviikolla. Mulla ei vaan oo riittänyt oikein aika käydä pistämässä sitä kasaan. Aina välillä pikkusen, mutta nyt vihdoin sain sen vihdoin kuntoon kuntoon. Sit autoin yhtä toista työntekijää kantamaan asioita paikasta A, paikkaan B.
Keskiviikkona piti siivoilla taas pikkusen, koska yks näytelmä oli tulossa ja sitä varten piti olla siistiä. Mä imuroin saman tilan päivän aikana noin kolme kertaa. En sen takia, että olisin saanut ajan kulumaan, vaan sen takia, että se ei vaan pysynyt puhtaana. Siellä siivoili kaikki muutkin niin touhukkaasti, että lattiat ei oikein tahtonut pysyä puhtaana. Sit laitoin kaikkien pitkään kaipaamat naulakot paikoilleen. Ihan mielekästä hommaa päästä pitkästä aikaa laittamaan asioita seinälle. En olis koskaan uskonu, että sekin voi joskus tuntua kivalta.. Mutta kaiken kantamisen ja siivoomisen sivussa se oli ihan unelmahomma.
Torstaina oli mun toinen kasiaamu, mutta en päässyt toteuttamaan sitä haluamallani tavalla. Olisin halunnut taas hörppiä kahvia ja siivoilla siellä kaikessa rauhassa, ennen kun muut työntekijät saapuu paikalle. Puoltuntia mun työpäivän alusta sinne tuli toinen työntekijä, ja mun päivän suunnitelmat muuttu sitten täysin. Alettiin siinä sitten vähän siistimään kahta tilaa ja järjestelemään asioita uuteen uskoon. Saatiin tosi hyvin aikaseks, ja siis ette tiedä kun mä taas pääsin vähän salaa nauttimaan tosi likaisen paikan siivoamisesta.. Okei, kyseessä oli vain tosi pölyinen paikka, mutta sen pölyn katoamista oli tosi mukavaa seurata. Loppupäivästä pääsin sitten vielä oikein urheilemalla urheilemaan. Kauppaan, apteekkiin, työpaikalle, roskiksille, työpaikalle, roskiksille ja toiselle työmaalle. Huh, olin poikki.
Mä en kyllä ymmärrä taas, että mihin tää aika katoaa. Mä oon ollut jo kolme viikkoa tuolla touhuumassa ja musta tuntuu, että vastahan tää vuosi alkoi. Aika menee nopeesti kun on mielekästä tekemistä, sen huomasin kyllä jo viime vuonna. Viime vuosi vaan sujahti ohi, mutta onneks sieltä jäi silti myös paljon käteen.
Hmm. Mitähän vielä.. Eikai mitään? Turha kai sitä on jatkaa, jos ei ole jatkettavaa. Vai vieläkö vähän venytetään? No ei tän enempää. Tai no siis sen verran voisin vielä sanoa, että ootte hyviä lukijoita! Se oli kehu, koska mä yritän tässä opetella positiivisemmaksi ihmiseksi, joka osaa sanoa jos jokin asia on kivasti. Se on vaan näin sosiaalisten tilanteiden pelosta monta vuotta kärsineelle ihmiselle todella, todella vaikeeta sanoa kasvokkain..
Mä uskon kumminkin, että musta on jonain päivänä siihen(kin)!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)