Viikko 19

Mä mietin ihan, että kannattaakohan mun edes kirjottaa tällä viikolla tätä viikkoa nippuun.. Mennyt viikko oli meinaan todella ykstoikkonen ja sain jotenkin tosi vähän ylimäärästä aikaseks. Mutta kun tähän on ryhdytty, niin tämä hoidetaan kunnialla.

Maanantaina, ja taas huti.. Eli siis tiistaina alotin viikon, koska muuten mulla olisi ollut vaan yhden päivän mittainen viikonloppu ja sehän ei käy. Eli tiistaina lähinnä vaan perussiivous ja työpaikkapalaveri.

Keskiviikkona perussiivouksien jatkamista ja.. Niin, ja vein mä hieman ensiaputarvikkeita paikasta a, paikkaan b.

Torstaina taas perushommia. Siivosin ensin toisella paikalla ja sit siirryin toiseen paikkaan, jossa hieman jatkoin maalivarastohommaa, tai oikeestaan sen suunnittelua.. Sit keskustelin hetken aikaa Janne Katajan kanssa siitä, että hän on saunonut joskus saunassa, johon olen maalivarastoa väsäämässä.


Noin, viikko paketissa. Mä tajusin hyvin pitkän pohdinnan jälkeen, että viime lauantai oli mulle tuplavuoro, ja että se oli muutenkin ylimääränen päivä sille viikolle. Joten siitä tuli 10 tuntia ylitöitä, joista olin ottanut 5 tuntia pois jo sitä edeltävällä viikolla ja tän lopun 5 tuntia otin nyt perjantaina.

Joo, hmm, silleen. Onpas minulla tässä lyhyt blogimerkintä..


No mä voin kertoa teille yhen jutun! Mä siis työskentelen paikassa, jossa mä törmään Janne Katajaan lähes jatkuvasti. Se on teeveestä tuttu ja kaikkea, joten se näyttää tutulta. Mä oon yrittänyt välttää sitä tilannetta, että moikkaisin sille randomisti jossain, vaan sen takia, että se on tutun näkönen. Kerran mä sen sitten tein, mutta ei se onneks ollu niin paha kun olin ajatellu. Mitä pahaa vois seurata ihmisen tervehtimisestä?

Nyt mä oon moikannut sille randomisti ja keskustellut hetken sen kanssa saunasta, joten mä voin varmaan luopua vahinko morjestamisen pelosta? Eiks me olla jo ihan tuttuja?

No joo, tommosta täytetekstiä vaan.


Mitenköhän mä tätä vielä vähän venyttäisin? Tai onko se enää tarpeellista? Alkaahan tää olemaan jo ihan tämmösessä "kannatti avata linkki"-pituudessa. Sisältö on vaan vähän eri asia. Kyllä mä siis yritän nykyään miettiä paljon sitäkin, että jos joku tän linkin aukasee, niin onko tää ollut sille kannattavaa.. Harvemmin saan kaikkia kriteerejäni täytettyä, mutta pituutta voi onneks aina venyttää tavalla tai toisella. Huomaatteko? Edelleen te vaan luette tätä, vaikka mä vaan jaarittelen pidentääkseni tätä merkintää.

Tähän tämmönen väli, koska sit te ajattelette, että nyt alkaa tulla jotain oikeesti mielenkiintosta luettavaa, mutta ei, tää on tätä samaa. Aika hauskaa vai mitä? Miks mä edes tein näin? Tää karkas ihan lapasesta ja nyt mä lopetan tän oikeesti.

Vai tuleeko tähän vaan uusi väli ja sama jatkuu? No ei, tää merkintä laitetaan nyt purkkiin. Vaan minkälaiseen purkkiin tää olis hyvä laittaa? Hmm, mietitääs sitä hetki. Ei vaan, mä oon ihan liian väsynyt, mä heräsin joskus viiden aikoihin ja tekis mieli mennä jo takasin nukkumaan. Ja tää vaan jatku vahingossa vielä lisää. Nyt, heippa!

Terveisin,
Tekko

Viikko 18

Pitäis jaksaa kirjottaa viime viikko tänne jotenkin.. Jos mä nyt vaan alotan tän, ni ehkä tää tulee joskus valmiiksi. On meinaan hieman väsynyt ja uupunut olo. Käydään suoraan kimppuun, jottei tää ainakaan veny turhan takia.


Maanantai, eipäs kun tiistai; alotin vähän isommalla siivouksella. Tein siis perusasiat vaan vähän isommin. Jokainen mahdollinen nurkka piti putsata, koska tiedostin tulevan isomman tapahtuman, joka tulee vetämään asiakkaita paikanpäälle katsomaan tilojen siisteyttä. Joo, vain sitä. Sit toiselle työmaalle vähän alottelemaan senkin siivoamista, koska tämä isompi tapahtuma kattaa kaikki tilat. Kerkesin jossain vaiheessa ajattelemaan taas sitä maalivarastoakin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Keskiviikkona jatkoin mun suursiivousta. Molemmissa paikoissa. Jaksan yhä tänäkin päivänä ihmetellä sitä, että miten paljon pölyä kertyy ihan hetkessä. Ainakin tuolla. Joka päivä sais olla imuri kourassa, koska aina sieltä jostain pöllähtää pölypalloja, vaikka olis kuinka tarkasti imuroinut. Sit pidettiin vielä päivän päätteeksi palaveri tulevasta tapahtumasta.

Torstaina jatkoin taas siivoamista. Tiistaina kun teki sen isomman siivouksen, niin nää muut päivät oli lähinnä sen puhtauden ylläpitoa. Tai no sitähän mun työ muutenkin on.. No, kuitenkin. Sit pyysin Eiraa hieman avuksi ja käytiin kaupassa. Piti pistää kaikki paperi/käsisaippua/yms. varastot kuntoon, jottei tule yllätyksiä tapahtuman aikana. Kannoin myös toiselta työmaalta pari asiaa pääkallopaikalle, jotta jos jotain tapahtuisi, niin olisi asioita, joilla tilanne voitaisiin hoitaa.

Perjantaita en alottanut siivoamisella, vaan toisella työmaalla suunnittelemalla sitä maalivarastoa uusiksi. Oliko toi järkevä lause? Ehkä. Torstaina oli tosiaan työpaikkapalaveri, jota en maininnut torstain kohdalla, mutta kysyin siellä, että voinko siirtää maalivaraston toiseen paikkaan, johon se mun mielestä sopisi paremmin. Sain luvan. Aloinkin siis suunnitella sitä uutta maalivarastoa ja sainkin jonkinlaista piirustusta tehtyä. Sit kannettiin vähän asioita, jotka liittyi siihen lauantaiseen tapahtumaan. Kannettiin vähän lisääkin. Sit vielä päivän päätteeksi jatkoin tilojen puhtauden ylläpitoa.

Ja sitten koittaa se tapahtuma. Lauantaina menin 7:15 töihin ja alotin taas pienellä siistimisellä. Jossain vaiheessa paikalle alkoi tulla väkeä ja alkoi tavaroiden kantelu; piti siis saada festarialue kasattua ennen kello kymmentä. Onneks meitä oli siellä paljon ja kaikki oli ennalta sovittua. Kaikki auttoi toisiaan ja alue tuli kuntoon ihan ajallaan. Mun vastuualuetta olisi ollut vahtia pomppulinnaa tapahtuman aikana, mutta jotenkin kummallisesti ajauduin grillivastaavaksi. Lähes koko päivä jalkojen päällä, grillaten. Jossain vaiheessa tapahtuma sitten loppui ja alettiin pistämään paikkaa pakettiin. Ja sekin meni yllättävän hienosti. Purkuun ei ollut oikein mitään hirveen tarkkoja ohjeita, mutta kaikki auttoi taas toisiaan ja kaikki sujui suhteellisen loistavasti. Joskus siinä kello 17 jälkeen mä olin sitä mieltä, että tää oli tässä ja voisi lähteä matkaamaan kotiin.

Käytiin kuitenkin parin kaverin kanssa yksillä lonkeroilla ennen kotiin lähtöä. Mä olisin voinut nukahtaa sen tuopin äärelle, mutta vältin sen just ja just. Kotona, sain vaihdettua päälle kuivat vaatteet, kaaduin sohvalle ja katoin hetken aikaa Youtubea ja huomasin, että mulla lipsuu silmät kiinni. Siirryin sänkyyn. En oo varmaan aikoihin nukahtanut niin nopeesti.

Piti kyllä katsoa Suomen pelikin, mutta se vähän jäi.. Onneksi se ei ollut mikään ratkaiseva ottelu.


Viikko oli aika toiminnantäyteinen ja välillä vähän raskaskin. Festarit on nyt kuitenkin takana ja voi alkaa taas keskittymään muihin asioihin. Esimerkiksi maalivarastoon. Ja mun on pakko kertoa se, että mulla on vielä se mun kaappi työn alla. Sen oli joku käynyt kaatamassa sen väliaikaisessa sijainnissa ja se pitää nyt ruuvata kasaan. Se oli siis pihalla, pressun alla, mutta yks päivä se oli nurin siellä ilman mitään suojaa. Ensiksi ajattelin, että tuuli, mutta sitten kun nostin sen kaapin pystyyn, niin olin vakuuttunut sen olleen joku ihminen. Se on sen verran painava, ettei tuuli olisi saanut sitä heitettyä nurin, tai vaikka olisi saanutkin, niin ei ainakaan käännettyä siihen asentoon missä se oli.

No, ihan kun se ei olisi muutenkin ollut ikuisuusprojekti.. Ehkä se vielä joskus. Ja nyt voi olla aikaa keskittyä siihen vähän paremmin.


Haluun takasin makuuasentoon, joten lopetan tän tähän. Tänään olisi kumminkin vielä hyvä päästä hieman liikenteeseen, koska on kuitenkin äitienpäivä. Hyvää äitienpäivää äitit (erityisesti oma äiti, joka siis on maailman paras!) ja muut, mä menen tästä nyt lepäämään vielä hetkeksi.

Terveisin,
Tekko

Ajatusvääristymät (2019)

Olisko tää taas pitkästä aikaa semmonen päivä, että saan ulos peräti kaksi merkintää? Vaikka edellisessä jo valittelinkin motivaation puutetta, niin nyt mulla sitä jostain kumman syystä on? Kummallista.

Kiinnostus kirjottamiseen heräsi kun tohon "Suosituimpiako?"-kohtaan nousi mun yks aika vanha blogimerkintä ajatusvääristymistä. Oon tän meinannut joskus aikasemminkin tehdä, koska toi blogimerkintä aina välillä pomppaa tonne suosituimpien joukkoon.. Oon aikasemmin vaan alottanut sen ja todennut sen kovin tylsäksi. Katsotaan tapahtuuko taas niin, vai tuleeko tästä ihan kunnollinen blogimerkintä?

Käydäänkö suoraan asiaan? No mikäpä jottei! Mä teen tän vielä siten, että mä en lue noita kohtia mitä oon silloin kirjottanut. Mä oon aika hyvin unohtanut mitä olen sinne kirjottanut, joten tässä nähdään olenko valehdellut vai onko asiat muuttunut. Katotaan sit lopuksi vielä sitäkin sitten, ja nyt siis itse asiaan!

Mustavalkoajattelulla tarkoitetaan sitä, että nähdään vain kaksi ääripään vaihtoehtoa. Esimerkkinä tästä on ajatus: "Kaikki tai ei mitään" tai niin sanotut "joko-tai-lauseet".

– Kyllä mä osaan nähdä asiat niin, että on myös vaihtoehtoja ääripäiden väliltä. Oman työnlaadun suhteen tilanne on vain vähän jännä, koska jos en ole tyytyväinen johonkin niin silloin se on automaattisesti huono. Jos teen jotain grafiikkaa esimerkiksi, niin jos se ei ole mun mielestä hyvä, niin ei sitä voi kenellekään näyttää ja useimmiten ne joutuu vain unholaan. Eli jos asiat kohdistuu muhun itseeni, niin silloin osaan ajatella vain ääripäitä. Hmm. Se kai sitten liittyy taas huonoon itseluottamukseen tai jotain, mutta aikalailla senkin kanssa on tultu ylöspäin.

Väärät yleistykset sisältävät sanoja "aina, ei kukaan, koskaan, yleensä". Esimerkkejä vääristä yleistyksistä: "Aina sataa.", "Kukaan ei välitä minusta.", "Pilaan aina kaiken."

– Ainakaan esimerkit ei osunut mun kohalla oikeaan. En mä ajattele, että aina sataa tai ettei kukaan välitä musta. Eikä siis ainakaan muistu mieleen nyt ainuttakaan tilannetta, jossa olisin yleistänyt tahallisesti vääriä asioita. Yleensä se menee vahvasti vitsilinjalle, mutta jos se lasketaan, niin olen syyllinen. Tai siis minulla on ajatusvääristymä.

Ajatusten lukeminen on yritystä "lukea" toisten ajatuksia tulkitsemalla niitä pienten ja epäselvien vihjeiden avulla. Esimerkkinä ihmissuhde, jossa molemmat luulevat tietävänsä mitä toinen haluaa vaivautumatta kysymään toiselta.

– Voin sanoa, että olen aikoinani kärsinyt tästä todella hyvin paljon. Mä ajattelin aina muiden aivoilla ja aina vaan negatiivista musta itsestäni. Ja mä teen sitä toisinaan vieläkin, mutta hyvin harvoin! Voin antaa tästä ihan esimerkin; jos joku tuttu ei moikkaa mulle. Se on mulle aina aika paha paikka, koska ajattelen heti, että oon tehnyt jotain väärin ja se pitää mua nyt todella huonona ihmisenä. Mä oon ite ihminen joka ei paljon puhu, mutta jos joskus puhun niin mulle pitää puhua mahdollisesti takaisin, tai sitten on käsillä tilanne, jota mun pääni ei ymmärrä.

Liiallisella korostamisella dramatisoidaan elämää. Kielteisistä asioista suurennellaan ylitsepääsemättömiä. Niiden perusteella tehdään pitkäaikaisia johtopäätöksiä. Pienestä ärtymyksestä saattaa kehittyä vuosia kestävä kauna.

– Kyllä mä syyllistyn tähän itseasiassa aika paljon. Mussa välillä on pientä tarinankertojan vikaa, mutta oon suhtautunut siihen aina ikäänkuin vitsillä. Tai siis tehnyt sitä vitsipainotteisesti. Huumorihan on defenssi. Ja sitten on niitä ihan oikeita tilanteita, kuten se mun työstressi mikä mulla oli vielä pari viikkoa sitten. Se meni semmosessa samantyyppisessä sumussa kun mitä mun masennuskaudet (eihän mulle masennusta ole diagnosoitu, mutta oon diagnosoinut itse) on aikanaan ollut, ja mä saatoin korostaa kaikkia mun juttujani hieman. Kaikki tuntui niin ylitsepääsemättömältä, että olis tehnyt liian usein mieli vaan jäädä kotiin.

Katastrofiajattelussa "tiedetään" etukäteen kaiken päättyvän kuitenkin huonosti. Tulevalle katastrofille ei ole olemassa perusteluita tai vaihtoehtoja.

– On loppunut mun mielestä multa ihan täysin. Tiedän joskus ajatelleeni, että jos johonkin ryhdyn, niin se ei tule menemään hyvin. Sekin on varmaankin ajalta, jolloin mulla oli vielä paljon huonompi itseluottamus. Nykyään ei tunnu niin pahalta esimerkiksi vaikka mokata jossain. Ajattelen sen enemmänkin niin, että virheiden kautta voittoon. Eli saatan siis ajatella, että mahdollisuus katastrofille on, mutta sen jälkeen voi vielä yrittää. Onko se sitten jotenkin laimeampi versio tästä katastrofiajattelusta?

Henkilökohtaistamisessa toisten käyttäytymisen ajatellaan aina liittyvän itseen.

– Kuinka hyvin muistankaan ne ajat, kun kaikkien ihmisten puheet liittyi muhun jollain tavalla. Ei tarvinnut kun kuulla sana jostain ja ajattelin heti, että nyt siellä haukutaan mua ihan täysillä. Ei tapahdu oikeestaan nykyään enää, vaikkakin musta tuntuu, että toi mitä kirjotin tohon "ajatusten lukeminen"-kohtaan, on ehkä kuitenkin enempikin juuri tätä henkilökohtaistamista.

Emotionaalisessa päättelyssä johtopäätökset tehdään tunteista käsin. Esimerkiksi: "Tunnen itseni tyhmäksi, olen siis tyhmä."

– Tähän en jotenkin osaa samaistua. Mä voin tuntea itseni joskus tyhmäksi, niin tekee varmaan kaikki, mutta en mä ajattele sen perusteella olevani tyhmä. Mä itseasiassa pidän itseäni ihan pätevänä ihmisenä, joka toisinaan ajattelee itseään tyhmäksi jos on tehnyt jotain tyhmää. Eli kai mä lukeudun tässä kohtaa ihan normaaliksi ihmiseksi?

Valikoivassa havaitsemisessa keskitytään kokonaisuuden sijasta yhteen asiaan, joka on yleensä kielteinen. Myönteisiä asioita ei huomata, vaan niiden olemassaolo kielletään.

– Tää on itseasiassa asia, josta on nyt viime aikoina puhuttu aika paljon. Tää on kai sitä kun ei pitäisi mennä itse ongelman ytimeen vaan katsella sitä avarammin. Ja tää on kai nimenomaan se, mikä ajoi mut tilanteeseen, jossa olin enemmän stressaantunut kuin koskaan ennen. Olin siellä ongelmassa, koska olin antanut kaikkien asioiden kerääntyä mun päälle, enkä pyytänyt apua. Jos olisin katsonut ongelmaa ikäänkuin ulkopuolelta, olisin ymmärtänyt, että enhän mä nyt noiden kaikkien asioiden kanssa pärjää. Ongelma olinkin siis minä, eikä muita ollut, koska en ollut osannut pyytää apua. Vau, olipas jotenkin filosofista.

Jalostava kärsimys on ajatusvääristymä, joka kääntää kärsimyksen hyveeksi ja huonovointisuuden takeeksi myöhemmästä palkkiosta. "Taivaassa palkitaan.", "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."

– Mä olen ihminen, joka tykkää elää enemmänkin tässä hetkessä. En tosiaankaan jaksa odottaa, että taivaassa palkitaan. Kaikenlisäksi koen olevani ateisti, joten en muutenkaan tosta taivas-hommasta perusta.. Musta on kuitenkin tärkeää se, että nyt kaikki on hyvin ja tulevaisuus on sitten tulevaisuudessa. Miksi kukaan ajattelisi niin, että paha olo nyt on jotenkin tae hyvästä huomisesta tai jotain? Ehkä tää on näistä ajatusvääristymistä se, mihin en osaa samaistua yhtään.

Ne oli ikäänkuin siinä! Mä tein sen! Vaikkakin siis meinasin kahden ensimmäisen jälkeen pyyhkiä kaiken taas pois, koska musta tuntui, ettei näistä saa oikein mitään irti. Nyt kun katselee, niin kyllä musta tuntuu, että sain ihan hyvin irti kuitenkin. Ja jotenkin ehkä opin jotain myös omasta elämästä samalla. Ei asioita jotenkin ehkä tajua, jos niitä ei osaa/tajua käydä läpi.

Ja kun sanoin, että verrataan näitä sitten jotenkin niihin vanhoihin vastauksiin, niin en aio tehdä sitä kovinkaan isosti ainakaan. Mä tossa kirjotellessani tein niin, että kävin kopioimassa ton ajatusvääristymän, tulin kirjottamaan ajatukset siitä ja katsoin sen jälkeen, että mitä mä aikasemmin olin kirjottanut. Nyt siis käydään läpi ihan vaan nopeasti semmoinen havainto, että olin viimeksi jättänyt kaikki jotenkin tyngiksi.

Mä nään noista omista vanhoista kirjotuksistani sen, että mitä oon tarkottanut, mutta se kaikki ei selvästikään tullut silloin ulos siinä muodossa kun olisin oikeasti halunnut. Ehkä tää uusintaottelu on siis nyt kaikinpuolin ihan hyvä? Luultavasti nyt asiat tuli paljon laajemmin ulos kun mitä silloin viimeksi. Että ehkä tää ei ollutkaan niin "uusintaottelu" vaan tää oli "jatko-osa", joka paljasti asiat hieman syvemmin ja vähän uudelta kannalta.

Ehkä siellä on vieläkin asioita, jotka ymmärrän väärin tai jotain, mutta jos katellaan uutta jatko-osaa sitten taas, hmm, 2012, 2019.. Eli 2026. Ehkä mä silloin taas olen hieman viisaampi, mutta mikä varmaa, niin ainakin 7 vuotta vanhempi.

Terveisin,

Tekko

Viikko 17 (pahasti myöhässä)

Mun kirjotusmotivaatio on ollut hävyksissä, joten tää tulee vasta nyt. Viime viikon työhommien läpikäyminen siis, vaikka se todennäkösesti selvis otsikosta jo. Käydään itse asiaan.


Maanantain alotin perushommilla. Sit mä huomasin, että yhdestä salista on rikki noin 5 loisteputkea. No joo, osa niistä on ollut rikki jo vaikka kuinka kauan, eikä siis täysin ole mun syy, että siellä on niin paljon niitä rikki.. Tai no oikeestaan on, koska mä olisin voinut hoitaa sen heti kun mun hommat alkoi, mutta.. No joo, mun syyhän se on. Aloin kuitenkin tutkimaan netistä, että mistä löytää oikeenlaisia loisteputkia. Netin mukaan kaikista lähipaikoista juuri kyseiset loisteputket oli loppu, joten homma joutui sivuun. Jatkoin toiselle työmaalle, arvaattekos jo minkä kimppuun? No tietenkin maalivaraston. Ihan ensitöikseni löysin sieltä taas kerran pesemättömiä maalausvälineitä! Niitä löytyy kokoaika ja niitä ei todellakaan ole niin paljon, että niitä voisi tuhota noin vain.. Sain sen pelastettua, mutta vain siten, että lyhensin sitä tupsua. Päivän päätteeksi työpaikkapalaveri ja poljin vielä äkkiä hakemaan uuden työkokeilusopimuksen, toin sen täytettäväksi ja vein vielä takaisin työkkäriin, koska tiistai olisi muuten ollut viimeinen työpäivä. Ja tosiaan, maalivarasto ei vieläkään edennyt, koska ilmeni kaikkea muuta tekemistä, hmm..

Tiistain alotin taas perushommilla. Ja oikeestaan lopetinkin perushommiin, koska mulla oli taas kertyneitä ylityötunteja ja halusin ottaa ne pois vielä siitä sen hetkisestä sopparista. Olin töissä 10-13 ja lähdin siitä vapun viettoon.

Vapun vietto oli siis sitä, että pistettiin Eiran kanssa meiän pihaa vähän kuntoon. Poksautettiin meidän vanha grilli ja väsättiin uusi vähän sivumpaan. Tallattiin meiän vanha kompostialue semmoseksi grillauspaikaksi. Siitä ehkä joskus oma blogimerkintä. Keskiviikkona grillattiin siellä ja autoin Eiraa autotallin katon pesussa. Ja siis tosiaan, keskiviikkona pidin vapaapäivän, koska kaikki muutkin teki niin.

Torstaina taas perushommat ja siitä sitten toiselle työmaalle etsimään muutamaa asiaa. Asioita en löytänyt, mutta hetken päästä työkaveri tulikin ja nappasi mut mukaan kauppareissulle. Kauppareissun jälkeen rakennettiin semmonen graffitiseinä ja sprayattiin tähän kyseiseen seinään uhkaus. Tätä me tehdään työksemme. Siinä menikin mukavasti päivä loppuun, tai mukavasti ja mukavasti.. Kokoajan tuli vettä niskaan. Mä olin oikeesti uskomattoman ärtynyt kun pääsin lopulta kotiin litimärkänä. Ei siinä muuten mitään, mutta pyöräileminenkin oli uskomattoman paljon raskaampaa märissä vaatteissa..

Torstaina illalla makasin tapani mukaan olkkarin lattialla, kai kaikki tekee niin? Mä ainakin tykkään välillä maata lattialla, joten saan tehdä niin. Mutta siitä kun nousin ylös niin mun oikea jalka ei oikein enää tahtonut toimia. Se kesti painoa ja seisomista, mutta jos otin vähänkään vääränlaisia askelia (tarkotan siis, että ihan oikeanlaisia askelia, mutta kivulle ne oli vääränlaisia), niin siihen sattui.

Perjantaina en sitten voinut lähteä töihin, koska jalkaan sattui vieläkin. Mutta toisaalta ne tunnit tulee kyllä tulevana lauantaina takaisin, joten en usko sen olevan mikään ongelma. Jalka oli kipeenä vielä lauantainakin, mutta sunnuntaina se alkoi jo helpottaa. Nyt on maanantai ja mä olen taas kotona, miksi? No, loppuviikoksi täytyy nyt varata mahdollisimman paljon tunteja, koska meillä on taas tärkeä tapahtuma.


Noin. Tää kirjottaminen on hyvin jännä juttu, koska siis mulla ei ollut oikeestaan vieläkään yhtään mielenkiintoa kirjottaa, mutta kun alotin kirjottamisen niin nyt haluaisin kirjottaa vielä lisääkin. Oikeestaan ehkä kaikki asiat on semmosia, että kunhan niihin vaan tarttuu niin asiat kyllä hoituu. Oon vaan aina vihannut kirjottamisen suhteen sitä, että pakotan itseäni siihen. Mutta ehkä sen voi pari kertaa tehdä, hmm, jos on oikein paha motivaatiopuute.

Tää olkoon nyt tämmönen, eikä yhtään mitään muuta.

Terveisin,
Tekko

Huhtikuun Silmäilyt

Olihan jotenkin uuvuttava päivä tänään, huh. Päivän touhut sijoittui aika vahvasti pihalle, jossa sitten tuli sateentakia kastuttua ihan kunnolla. Oli ikävää olla märissä vaatteissa toista tuntia ja polkea ne päällä vielä kotiinkin.

Pääsin himaan, vaihoin kuivat vaatteet, ruokin koiran ja päästin sen käymään ulkona, jonka jälkeen mentiin vaan sohvalle ja nukahdettiin. Siis minä ja koira. Heräsin noin tunnin päästä, koira jatkaa uniaan vieläkin, ja mua vähän kiukuttaa se, että tuli nukuttua. Oon muutenkin huono nukkumaan öisin, ni nää päiväunet ei ainakaan edesauta sitä mitenkään.

Jaarittelen niitä näitä, vaikka huomasitte jo otsikosta, että vuorossa olisikin kuukauden silmäilyt. Siirrytään siis itse asiaan!

Huhtikuun ensimmäinen elokuva oli Friday. Ihan semmonen kelvollinen elokuva, mutta ei nyt mitenkään ihmeellinen. Saihan siinä nauraa ja näin, mutta jotenkin se oli aika pitkäveteinen loppujen lopuksi. Istutaan yhdessä ja samassa paikassa koko elokuvan ajan ja ei siinä oikein sitten mitään tapahtunutkaan. Kyllä sen kertaalleen jaksaa katsoa, mutta ei todellakaan mitään suosikkileffa-ainesta.

Friday kun on semmonen pössyttelyelokuva, niin siitä mulle tuli mieleen elokuva, joka katottiinkin sitten seuraavana: How High. Tosiaan, katottiin sekä Friday, että myös How High Ronin kanssa. Ja oikeestaan mitä nyt tota listaa tässä katoin, niin kaikki tän viime kuun leffat on katottu Ronin kanssa. Hmm. No, itse siihen elokuvaan! How High on semmonen leffa, mihin törmäsin ekan kerran joskus teini-ikäisenä broidin leffakansiossa. Se oli jo sillon aika toimiva, ja tulin katsoneeksi sen sitten suhteellisen usein. Nyt en ollut leffaa moneen vuoteen nähnyt, mutta se toimi edelleen! Nyt siitä on ilmeisesti tulossa/tullut jatko-osa, joka on siis pakko päästä katsomaan mahdollisimman pian. Jotenkin ainakin ykkösessä toi juoni on vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva.

Kolmas elokuva, joka vie meidät pois noista pössyttelyelokuvista, on Little Man. Mul on ollu kokoaika semmonen fiilis, et haluun nyt kattoo vaan jotain lähes päätöntä komediaa, ja Little Man oli siihen oikein hyvää jatkoa. Mä olin tänkin joskus aikoinaan nähnyt, mutta olin jo unohtanut lähes kaiken ja tuntui nyt ihan uudelta elokuvalta. Sen takia mä sen varmaan jaksoin nyt katsoakin. Jotkut elokuvat vaan pitää unohtaa ensin, että ne voi katsoa uusiks. Vain näin ne säilyttää huumoriarvonsa. Ei Little Man silti huono ole, mutta ei liian hyväkään.

Neljäs elokuva, tää olikin muuten hauska, Haunted House. Mä halusin edelleen jatkaa lähes päättömien komediaelokuvien läpikäymistä ja ehdotin Ronille tätä. Mä olin itekin unohtanut miten huono tää leffa todellisuudessa on.. Vaikka siis jos joku on päätön komedia, niin tämä on sitä. Roni väitti, että kyseessä olisi oudoin elokuva mitä hän on nähnyt.. Voihan se olla sitäkin. Leffassa tapahtuu liikaa ja liian vähässä ajassa, mutta silti tuntuu, että elokuva on ihan liian pitkä. Mä nauroin muutamassa kohdassa ihan makeesti, mutta Roni näytti lähinnä järkyttyneeltä koko elokuvan ajan. Todellisuudessa siis en voi suositella tätä elokuvaa kenellekään, ei se ehkä ihan ansaitse sitä. Ellei sitten vaan satu tykkäämään tosi tyhmistä elokuvista..

Viidentenä leffana katseltiinkin Kick-Ass. Viime kuu meni näköjään lähinnä kattellessa siis päättömiä, joskus nähtyjä komediaelokuvia. Koska siis Kick-Ass kuuluu aikalailla samaan kastiin. Muistin elokuvasta jotain, mutta aika pitkälti se oli melkein kuin uusi elokuva. Ja siis tää oli yllättävän hyvä! Sekotin tätä välillä Superhero Movieen, koska oli tosiaan aika samaa kaavaa noudattava, ja odotin siis joitain tiettyjä kohtauksia, jotka olikin siis tässä toisessa elokuvassa, eikä tässä mitä nyt katsottiin.. Huh, typerän pitkä lause! Tykkäsin siis silti kyllä paljon ja olisin halunnut katsoa Kick-Ass 2:sen samantien! Mutta ei, ei liikaa elokuvia yhdelle illalle. Mutta...

...Kuukauden kuudes elokuva oli Kick-Ass 2. Katottiin se vissiin seuraavana viikonloppuna. Yleensä jatko-osat on surkeampia kun edeltäjänsä, mutta mun mielestä tässä ei tullut semmosta efektiä. Nää oli molemmat hyviä! Tää jatko-osa oli mulle vielä täysin uusi. Ja kyllä, on hyvin paljolti katsomisen arvoinen, jos joku miettii vielä, että kannattaako sitä katsoa.

Siinä oli elokuvaosasto. Seuraavaksi voitaisiin vähän käydä läpi kaikkea muuta sälää. 

Viime kuussa siis vilkuilin Putousta, kyllä, kyllä minä katson sitä. Vaikka siis on todettava, että meneillä on kaikista surkein kausi kaikinpuolin. Sketsihahmot oli toinen toistaan huonompia ja se ei todellakaan johdu siitä, että minä olen vain vanhentunut. Tota sarjaa vissiin vaan yritetään kokoaika pakottaa nuoremmille ja nuoremmille unohtaen sen, että seassa voi olla meitä, jotka on katsonut Putousta ihan ensimmäisestä kaudesta alkaen. Voi olla, että jos seuraavalla kaudella onnistutaan vielä alittamaan rima, niin minä putoan myös siinä vaiheessa pois.

Yökatselussa meillä on vieläkin Ihmeidentekijät, mihin siitä nyt pääsisi? Eiran yövuorot vaan sotki sen katselemisen taas jotenkin ihan täysin ja vaihettiin siihen, että katotaan illalla ennen nukahtamista vähän Possea. Posse on, hmm, ihan ok. Mä en vaan ole kovinkaan suuri niiden stunttien fani, joten tää Posse-kausi on vähän taas pitkästyttävä. Mutta mitä mä voisin katsella hyvinkin mielelläni, on ne kaikki sätkyukot, suihku-/biisirallit ja muut jekkuilut. Ne uppoo meikäläiseen, ja mun puolesta kaiken muun voisi karsia pois siitä ympäriltä aikaa viemästä.

Hmm, Netflixiä ei ole tullut katseltua.. Tai pakko kai se on myöntää, että vilkuilen sieltä aina välillä Pokemonia. En mitenkään säännöllisesti! En! Ehkä.. Se on enempikin niin, että jos mulla on joku oikein tylsä ja hiljanen hetki, niin voin hetken sitä katsella, pari jaksoa vaikka. Minkä mä voin sille, että se on joskus aikoinaan ollut yks mun ihan lempparijuttu ja en vieläkään ole päässyt siitä yli! Ja siis kun vieläkin sitä vaan jatketaan, niin tottakai mä tahdon tietää miten juoni etenee! Vaikka nyt kun ajattelee.. Mä olen kohta 30v.. Mitä sitten! Ite keräätte muumimukeja, nönnönnöö.

Oho, karkas. Ei muumimukeissa mitään vikaa ole, älkää suuttuko.

Ja siinä taisi olla se kuukauden silmäilyt! Ei kaiveta yhtään syvemmälle enää tätä kuoppaa tässä. Se on sitten seuraavaan merkintään ja näinpäinpois!

Terveisin,

Tekko