Ajatusvääristymät

Meille annettiin pajalta etätehtäväks tommonen paperi ajatusvääritymistä. Mulla ois ollu aikaa miettiä tässä sitä vaikka kuinka kauan, mutta jotenkin on ollu aina muka parempaa tekemistä. Tääki päivä on menny pyöriessä kaupoissa ja sit oon pelannu kaiken muun ajan Happy Wheelsiä.

Nyt ku mä rupesin tota lappua tosissani pohtimaan ni huomasin, että ei mulla ajatus kulje jos pohdin asiaa A4-paperi naaman edessä. Ajattelin, että on helpompi alottaa blogin kautta purkamaan näitä ajatuksia. En tiedä miksi, mutta tuntuu helpommalta.

Mustavalkoajattelulla tarkoitetaan sitä, että nähdään vain kaksi ääripään vaihtoehtoa. Esimerkkinä tästä on ajatus: "Kaikki tai ei mitään" tai niin sanotut "joko-tai-lauseet".

- No toisaalta tunnistan ittessäni tätäkin ajatusvääristymää, mutta en nyt osaa sanoa tilannetta, jossa tätä olis tapahtunut. Ei ole niin päälimmäisenä kyllä, että osaisin tätä itseeni yhdistää.

Väärät yleistykset sisältävät sanoja "aina, ei kukaan, koskaan, yleensä". Esimerkkejä vääristä yleistyksistä: "Aina sataa.", "Kukaan ei välitä minusta.", "Pilaan aina kaiken."

- Mä muistan nää ajatukset kun olin jotain 15-vuotias. Sillon tuntu välillä, ettei kukaan välitä ja että pilaan aina kaiken. Ei se ole enään ajankohtaista, eli ei tämäkään varmaan koske minua. Tai no toisaalta tota "Aina sataa"-juttua tulee käytettyä, mutta se on lähinnä vain läppää, tai en ole ainakaan koskaan sitä käsitellyt minään ajatusvääristymänä, koska en oikeasti ajattele niin.

Ajatusten lukeminen on yritystä "lukea" toisten ajatuksia tulkitsemalla niitä pienten ja epäselvien vihjeiden avulla. Esimerkkinä ihmissuhde, jossa molemmat luulevat tietävänsä mitä toinen haluaa vaivautumatta kysymään toiselta.

- En tunnista itseäni tästäkään. Kyllä mä aina kysyn. Tai no oon mä pari kertaa tehny niin, että oon oma-alotteisesti tehny ruokaa tai tuonu jotain juotavaa toiselle osapuolelle - mutta eikai se kuulu tähän? Koska en kuitenkaan oleta, että toinen haluaisi näin tapahtuvan. Teen sen kai vaan ollakseni mieliksi tai jotain.

Liiallisella korostamisella dramatisoidaan elämää. Kielteisistä asioista suurennellaan ylitsepääsemättömiä. Niiden perusteella tehdään pitkäaikaisia johtopäätöksiä. Pienestä ärtymyksestä saattaa kehittyä vuosia kestävä kauna.

- Veikkaan, että tähän jollain tapaa liittyy laiskuus - mun kohdalla. Jos en jaksa mennä johonkin, ni rupeen miettimään kaikkia asianhaaroja, jotka muka estäis menemisen. Kunnes oon saanu tarpeeks syitä jättää menemättä niin jätän menemättä. Koskaan ei ole käynyt niin, että pienestä ärtymyksestä olisi kehittynyt vuosien kauna, joten onko tämäkään nyt sitten oikein?

Katastrofiajattelussa "tiedetään" etukäteen kaiken päättyvän kuitenkin huonosti. Tulevalle katastrofille ei ole olemassa perusteluita tai vaihtoehtoja.

- No ei tämäkään mulla mitenkään kovin yleistä ole. Joskus tulee semmonen tunne, et nyt kaikki ei tuu menee hyvin. En tiennyt sen olevan ajatusvääristymä, koska kuvittelin sen olevan myös jonkinsortin vitsi. Kai mulla oikeesti on näitä ajatusvääristymiä vaikka millä mitalla ja ehkä mulla on joku semmonenkin, että oletan kaiken olevan huumoria.

Henkilökohtaistamisessa toisten käyttäytymisen ajatellaan aina liittyvän itseen.

- No tätä itseasiassa tapahtuu aika useinkin. Kuulen jonkun puhuvan jotain, ja kuulen asian vaikka jostain keskivälistä ja kuuntelen asian sitten loppuun, niin toisinaan oletan, että asia liittyi itseeni. Oletan sen olevan osa tuota paniikkihäiriötäni. Ja toisinaan oletan aina olevani syypää jos joku on allapäin tai vihanen. "Oonko mä tehny jotain väärin?" on yleensä ensimmäinen kysymys.

Emotionaalisessa päättelyssä johtopäätökset tehdään tunteista käsin. Esimerkiksi: "Tunnen itseni tyhmäksi, olen siis tyhmä."

- Hmm, en taaskaan löydä itseäni tästä. En sanoisi itseäni tyhmäksi jos joskus tunnen itseni tyhmäksi.

Valikoivassa havaitsemisessa keskitytään kokonaisuuden sijasta yhteen asiaan, joka on yleensä kielteinen. Myönteisiä asioita ei huomata, vaan niiden olemassaolo kielletään.

- Ei koske taas mua. Kyllä mä yleensä huomioin koko asian, enkä vain jotain yhtä negatiivista kohtaa. Ei ainakaan kuulosta tutulta.

Jalostava kärsimys on ajatusvääristymä, joka kääntää kärsimyksen hyveeksi ja huonovointisuuden takeeksi myöhemmästä palkkiosta. "Taivaassa palkitaan.", "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."

- Ei taaskaan uponnut. En odota, että mistään palkitaan myöhemmin. Teen vaan asioita, en tee niitä siksi, että odottaisin saavani samaa takaisin. Mulle on ihan sama mitä muut tekee sit myöhemmin takasi, koska ite elän hetkessä. En jaksa ajatella tulevaa sen enempiä. Ehkä huomisen ruokaa voin tänään kelailla, mutta ei muuten. Suunnittelu on liian vaivalloista.

Terveisin,
Tekko