Araknofobia

Joskus aikanaan kun sain diagnoosin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, sain samalla myös lääkkeen jolla hoidan niitä, tai pidän niitä ainakin kurissa. Lääkkeen sivuoireissa oli maininta siitä, että saattaa vahvistaa jotain muuta pelkoa.. Mun mielestä se oli kovin hauska juttu, koska onko ihmisen pelot muka jotenkin vakio? Otat vähän toisesta pylväästä pois ja toinen pylväs kasvaa?

Aikani jaksoin sille hihitellä, mutta sitten koitti se päivä: säikähdin ihan mielipuolisesti hämähäkkiä; hyppäsin oman sänkyni päälle ja kipitin mahdollisimman syvälle huoneen nurkkaan samalla hieman huudellen/kirkuen jotain.

Mä muistan hyvin, vaikka siitä aika ajoin muistutellaan muutenkin, kuinka lapsena kerättiin kaikenmaailman ötököitä purkkeihin. Minä, pikkuveli ja serkku oltiin aina kääntelemässä kiviä ja keräilemässä niiden alta löytyviä öttiäisiä. Koppakuoriaiset, muurahaiset ja hämähäkit, kaikki samaan purkkiin vaan, paljain käsin.

Vaikka niiden keräilyt aikanaan loppuikin, niin mulle jäi kaikkiin ötököihin hyvin neutraali suhtautuminen. Suomessa kun ei pahemmin mitään myrkyllisiä ötököitä ole, niin miksi niitä pitäisi jotenkin muka pelätä?

Järjenvastainen pelko on oikeesti hyvin jännä asia. Mä ajattelen ja tiedän edelleen, että hämähäkitkään ei Suomessa myrkyllisiä ole, joten miksi niitä tarvitsisi pelätä? En pelkää, en pelkää! Vaan kun näen hämähäkin, tuon itse pirun, kipittelemässä esimerkiksi meidän kotona lattialla, multa meinaa pahimmillaan lentää oksennus.

Kyllä, oksennus. Mulla pyörähtää todella pahasti mahassa ja hetken aikaa tuntuu siltä, niinku oksennus olis pyrkimässä ulos. Hämähäkin takia! Pieni otus, joka ei ole mitenkään vaarallinen ihmiselle! Käsittääkseni hämähäkki vielä implikoi sitä, että talossa ei ole hometta, joten hämähäkki on hyödyllinen heppu.

Miksi minun pitää järjenvastaisesti pelätä hyödyllistä heppua? Miksi sen mahan muljahtamisen jälkeen musta tuntuu, että mun iholla kävelee joka puolella hämähäkkejä? Miksi en uskalla ottaa askelia, jos hämähäkki on kävellyt juuri lattialla?

Olin äsken aamusuihkussa ja huomasin kuinka seinällä kiipeili, kukas muukaan muka, kuin herra hähähäkki (kyllä, hähähäkki, koska se ihan varmasti hähätteli mulle). Tein sille pienen vesipuiston suoraan viemäriin ja jähmetyin sen jälkeen paikalleni. Tutkailin kaikki seinät ja halusin vaan pois suihkutilasta. Kun olin vakuuttunut siitä, että seinillä ei ollut ainuttakaan hämähäkkiä, eikä herra hähähäkki ollut tullut ylös viemäristä, hypähdin äkkiä pyyhkeelleni ja pakenin suihkutilasta.

Nyt istun tässä tietokoneella ja tarkkailen vähän väliä, että mua ei ole seurattu..

Vaikka siis olen hyvin onnellinen siitä, että aikanaan sain paniikkihäiriön jotenkin kuriin, niin on tämä araknofobia jotenkin aika raskas myös. Ei onneksi ihan niin raskas ja siis mun mielestä vaihto oli ihan ok. Mutta mä en vaan jotenkin jaksaisi pelätä asiaa, jota mä en järjelläkään pelkää.. Raskainta on ehkä siis "jälkioireet", jotka hämähäkin näkemisestä tulee. Vainoharhaisuutta ja kutinaa.

Mä haluaisin vaan, että ihmiset ymmärtäis sen, että mä en leiki. Mulle ihan tahallaan näytellään hämähäkkien kuvia ja katotaan mun reaktiota. Onneksi kuvat ei vaikuta niin pahasti, mutta mun mielestä on silti hyvin ikävää, että sitä pitää testailla. Varsinkin, kun se tosiaan on järjenvastainen pelko, jolle en oikeestaan voi mitään..

Ei lisättävää.

Terveisin,

Tekko

Alle 2000 kcal – Vaikeuksia?

Tää mun projekti on vähän niinku aikanaan oli tupakoinnin lopettaminen. Mä luulin jo tovin, että mullahan menee jo hyvin ja kaikki vaikeudet on jo takana päin. Luulin, että olen tottunut jo tähän.

Väärin. Tänään on ollut ehkä pahin päivä tän suhteen. Jotenkin ehkä toi huijausviikonloppu toi tätä takasinpäin tai jotain. Hassua ajatella tästä tälleen, ku tää olis ku jonkin asian lopettamista.. Vaikka onhan tää; lopetin napostelun.

Huomaan kokoaika eksyväni jääkaapille ja jotenkin tuntuu, että kokoaika olisi taas nälkä. Mulla on 3 ateriahetkeä tänään jo takana, kohta saan syödä taas, mutta oon viimesen safkaamisen jälkeen käyny ainakin 2 kertaa jääkaapilla kattomassa jotain mutustettavaa.. Toistaiseksi olen kylläkin voitolla vielä siinä, että olen tosiaan käynyt siellä jääkaapilla, mutta en ole ottanut sieltä mitään.


Se oli 1.6. kun alotin seuraamaan omaa syömistäni. Ensimmäiset viikot meni hyvin, ilman mitään ongelmia. Nälkä tietenkin oli tosi usein, mutta sen kanssa kyllä pärjäsi. Nyt kun päiviä on takana 25 niin jotenkin tuntuu, että alkaa tulemaan seinä vastaan; haluais vaan palata siihen vanhaan mistään piittaamattomaan ruokailutyyliin. Todellisuudessa en siis oikeasti halua palata vanhaan, ja siksi piti tulla kirjottamaan blogia (ja vahvistamaan omaa uskoa pystymiseen).

Tää muistuttaa onneks tosi paljon sitä tupakoinnin lopetusta, joten tiedän tän olevan vaan vaihe. Vaikea vaihe.. Elänhän kuitenkin nykyään tupakatta, enkä oikeestaan edes ajattele sitä enää, joten vaikeat vaiheetkin on mahdollista ylittää. Miksei se sama vaiheen ylitys voisi muka siis tapahtua tässäkin? Jossain vaiheessa tää tuntuu ihan luontevalta ja oudolta tuntuu se, miten on ennen vaan napostellut kokoaika jotain ja syönyt kunnolla vaan kerran päivässä.

Tää on siis tämmönen "jaksaa, jaksaa"-päivitys. Ei ehkä kiinnosta teitä, mutta itselleni oikein hyvä muistutus. Vaikkakin jos joku tosissaan seuraa tätä mun projektia täällä, niin tietenkin tämmösistä kiusaushetkistäkin on varmasti kiva lukea. Ettei ole ihan vaan ruusuilla tanssimista tämäkään.

Uskoisin, että pari kuukautta kun jaksaa tätä rytmiä ylläpitää, vaikka sitten itseään pakottaen, niin sitten alkaisi olemaan pahimmat vaikeudet jo takana. Mikään kun ei tapahdu itsestään.. Ainakaan jos puhutaan oman elämänlaadun parantamisesta.


Jotenkin mua silti huvittaa tää koko skenaario; ihminen tekee hirveän numeron siitä, että haluaa oppia syömään "normaalisti". Mutta tää on melkein mun ainut toimiva tapa; kirjoittaa muistiin kaikki tärkeät hetket. Edelleenkin painotan sitä itselleni, että se toimi tupakan kanssa, joten se toimii myös tän kanssa!

Vaikkakaan tää ei oo tosiaan mun eka kerta kun yritän tämmöstä täydellistä kelkan kääntöä. Oon siitä aikasemmin kirjotellutkin, joten sitä tuskin tarvii kertailla. Tällä toisella kerralla vaan tiedän paljon enemmän kiusauksista ja muista kuopista, ja voi olla, että olen ehkä jotenkin vahvempi ihminen nykyään.


Tämmöset paasaukset täältä tällä kertaa. Wish me luck, tai jotain.

Terveisin,
Tekko

Juhannus 2019

Se olis nyt tän vuoden juhannus hoidettu pois alta.. Huh! Hauska reissu oli, täytyy kyllä sanoa. Saatiin kasaan hyvä porukka ja löydettiin (Eira löysi siis) tähän mennessä ehkä paras vuokramökki, missä ollaan ikinä oltu. Oli puusaunat ja paljut!

Meitä oli siellä yhdeksän henkeä. Kaikkien kanssa vietetty joskus aikasemminkin jonkinlaista juhannusta jossain, joten porukan osalta ei löytynyt kyllä mitään valittamista. Mökistä itsestään mä löysin yhden ikävän puolen: saunan pitäisi melkein olla erillinen rakennus, jos nukkumatilat on parvella. Siellä tuli jossain vaiheessa tosi kuuma ja jouduin mennä etsimään uutta uinumispaikkaa; se löytyi nyt jo viilenneestä saunasta.


Paljuhan ei ollut mulle kokemuksena vielä tuttu. Oon nähnyt ja kuullut puhuttavan paljuista, mutta en ollut vielä ikinä ollut moisessa. Nyt tuli siihenkin asiaan muutos, ja voisin melkein väittää, että mä olin siellä paljussa enemmän kun muut. Haaveilen jo omasta paljusta.. Se oli yllättävän kiva kokemus. Tokana iltana meillä oli 40 asteista vettä, joka oli ehkä vähän liikaa, mutta hyvin siellä silti viihtyi kun kävi välillä lätäkössä pulahtamassa kylmään veteen.

Ensimmäisen illan hieman humalaiset ihmiset (minä siellä ehkä pääkehittäjänä siis) keksi paljuleikin; viemäri. Kaikki pyörii vaan ympäri paljua (sisäpuolella siis) ja vesi lähtee sen myötä pyörimään siellä myös aika villisti, joten kun itse lopettaa pyörimisen niin se paljun vesi jatkaa ihmisten heittelyä siellä ja se oli ilmeisesti tosi kivaa. Mutta jostain kumman syystä seuraavana päivänä sitä ei saanut enää harrastaa.. Pöh, tylsää. Tehtiin sitä silti pari kertaa salaa.


Meillä oli harvinaisen hyvä ruokatilanne tänä vuonna. Me ollaan Eiran kanssa haalittu tässä aina noilta ilta-aleilta vähän lihaa meiän pakastimeen. Otettiin niitä sitten sieltä nyt reissulle mukaan ja siis pikasella matematiikalla jo pelkästään meillä oli ainakin 11 kiloa lihaa mukana. Ne ei onneks jäänyt meiän kahden syötäväksi, vaan siitä tuli semmonen oma hetkensä siellä kun keskityttiin meiän lihojen tuhoomiseen. Pöytä oli täynnä lihoja laidasta laitaan ja kaikki asettui pöydän ääreen niitä pureksimaan. Kaikki meidän tuoma liha vaan hävisi.

Tosiaan, viime aikoina kirjotellut tosta mun alle 2000 kcal -projektista, ja tolle mökkireissulle se ei lähtenyt mukaan. Tää oli semmonen huijausviikonloppu. Samsung Health sai olla kiinni ton reissun. Huomenna palataan taas takaisin arkeen ja jatketaan sitä fiksummin syömistä.


Siellä oli myös soutuvenemahdollisuus. Ja voin nyt fiksumpana sanoa, että sitä ei kannata lähteä kokeilemaan kun tuulee mahdottomasti. Lähettiin Tomin (yksi kavereista siis) kanssa meinaan sitä koittamaan ja kyllä molemmilta meinasi usko loppua. Tuuli puhalsi ja aallot kuljetti meitä kokoajan vaan kauemmas meidän laiturista ja minkäänlainen soutaminen ei tuottanut haluttua tulosta päästä takaisin rantaan. Jossain vaiheessa iski melkein paniikki päälle ja aloitin apinan raivolla soutamisen, joka jossain vaiheessa auttoi meidän takaisin omaan rantaan, onneksi.. Pelastuttiin. Mun puhelimen latausaukko hörppäsi jossain vaiheessa vettä ja puhelin valitteli oman tovinsa, että pitäisi tarkistaa.. Ei se ilmeisesti kuitenkaan rikki ole.

Veneily ei kuulunut kyllä ton reissun kohokohtiin mitenkään, mutta siitä kerrotut tarinat grillikodassa oli yllättävän hauskoja muiden mielestä. Miksi pitää aina muiden ahdingolle nauraa? Voi kyllä olla, että ihmiset nauroi lähinnä sen takia, että Tomi on niin hyvä tarinankertoja..


Hmm, mitäs vielä.. Eikai mitään? Tässähän tätä tarinaa oli jos jonkinlaista. Kerron vielä pari lyhennettä, jotka kaikkien tulisi tietää: PPM ja KKM. Nää oli tän juhannuksen hitti. Lyhenteethän tarkottaa siis paina paina muurahainen ja kärsi kärsi muurahainen. Jos näistä joskus tulee viraaleja, niin muistakaa, että ne on lähtöisin Tomilta. Näitä viljeltiin kokoaika ja hymyiltiin. "Ja hymyilee"-juttu oli toinen hyvin paljon käytetty juttu, joka jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Nää ei ehkä aukee lukijoilleni silleen kun nää aukes meille tuolla mökillä, mutta tää voi olla ihan kiva muisto kuitenkin kirjottaa ylös.

Nyt tää lopettaa ja hymyilee. Oli mahti reissu ja haluaisin vaan takasin!

Terveisin,
Tekko

Jokaiselle jotakin (Touko-Kesäkuu)

Mä nykyään niin harvoin jaksan käynnistää tätä mun blogisivua, koska siis mitä ilmeisemmin mun koneen muisti alkaa olemaan tiensä päässä. Kone on ollut jo kauan hidas, mutta näin hidas se ei vielä ole koskaan ollut.

Selaimen käynnistäminen vie itsessään jo puolesta minuutista minuuttiin, vaikka sen pitäisi tapahtua heti!

Olisipa jossain päin maailmaa suomenkieltä ymmärtävä miljonääri, joka haluaisi tukea kirjoitusharrastustani ja ostaa minulle uuden nopeamman koneen. Vink vink. Ei se sen pussissa olisi iso lovi, mutta minulle se olisi suuri apu.


Nyt kuitenkin kun olen tämän blogisivun saanut auki ja päättänyt alkaa kirjoittamaan, niin kirjoitan kaiken nyt tähän. Putkeen. Yhtäsoittoa. Kaikki mitä on tapahtunut viime merkinnän jälkeen.


Töistä: Allekirjoitin menneellä viikolla palkkatukisopimuksen. Olen siis heinäkuun alusta vähän oikeammin töissä, kun mitä nyt olen ollut. Mä olen aika innoissani tästä! Se tuo mulle kokonaisen työviikon ja mahdollistaa nyt sen, että jopa torstaina voi alottaa jotain isompaa, eikä se jää viikonlopuksi kesken (välttämättä).

Oon perushommien lisäksi ollut lähinnä muiden apuna. Tehnyt asian tuolla ja toisen jossain muualla. Kesän töiden isoin osa tulee olemaan toi kesäteatteri, olen siellä paistelemassa makkaraa. Kaikissa esityksissä tietääkseni. Nyt ollaan oltu aika vahvasti kesäteatterin tarpeiston kimpussa, oon auttanut sen minkä olen kerennyt/osannut. Vähän vaihtelua siis talonmiehen arkeen. On ollut semmosta hauskaa näpertämistä ja oon päässyt jopa leikkimään taidemaalaria!

Sanonkin siis vielä tähän kohtaan, että kaikkien kannattaa tulla kesällä katsomaan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset Riihimäen Allinnan montulle. Kyseessähän on siis Riihimäen Nuorisoteatterin tämänvuotinen kesäteatteriesitys. Mä olen nähnyt yhden läpärin nyt ja voin sanoa sen olevan hyvä! Ensi-ilta 29.6.2019, eli päivää ennen kun minä täytän 30v..


Seuraavaksi otetaan käsittelyvuoroon "Alle 2000 kcal"-nimeä kantava projektini. Olen aika kekseliäs nimien kanssa, eikö?

Eli tosiaan, hommat on mennyt mahtavasti eteenpäin. Oon oppinut tulemaan toimeen paljon vähemmällä ruoalla, kun mitä siis aikaisemmin. Aikaahan se otti, että vatsa tottui, mutta nyt aletaan olemaan jo voiton puolella.

Kuten nimestä voi päätellä, niin olen pyrkinyt pitämään päivän kalorit alle 2000 kcal, jotta saisin vatsalaukkuani vähän pienemmäksi, että tulisin helpommin täyteen ja ei tarvitsisi syödä liikaa. Mitä mä olen nyt siis oppinut tässä, niin moni ruoka mun "edellisestä elämästä" sisälsi aivan jäätäviä määriä kaloreita, joten olen poistanut ne elämästäni.

Samsung Health kertoo mulle myös päivässä saadut vitamiinit, kalsiumit, rasvat ja suolat yms. Oon siis yrittänyt syödä niin, että saisin päivittäin kaikki pykälät näyttämään vihreää.. Se on vaikeeta, enkä ole onnistunut vielä kertaakaan. Vaatii tuotteiden opettelua. Se päivä kuitenkin tulee, uskokaa pois. Pääasia on toistaiseksi ollut se, että punaselle ei asioita päästetä, tai jos pääsee, niin sitten opitaan siitä.

Ajatelkaa tätä; aikasemmin mä olen paistanut 400g tai yleisemmin jopa 800g (valmiiksi marinoitua) kanaa, syönyt ne yhdeltä istumalta ja ollut just ja just täynnä. Tyytyväinen elämään. Nyt mä paistan ton 400g (naturel) kanaa (on lautasella seurana sitten myös riisiä, tomaattia, kurkkua ja raejuustoa yms.) ja syön siitä 4 kertaa, ellei Eira syö myös, mutta muutoin siis 4 kertaa siten, että nälkä on poissa sen noin 3 tuntia ja sitten on hyvä syödä taas. Aineenvaihdunnan kannalta siis fiksummin. "Edellisessä elämässä" toi kerralla naamaan hotkaistu määrä oli päivän lähes ainoa ruoka ja muun ajan vaan napostelin kaikkea. Nyt syön 5-6 kertaa päivässä ja napostelulle ei ole oikein tarvetta, vaikka jääkaapin oven saranoita edelleen kulutan jatkuvasti kun on tottunut sen oven availuun.

Enemmän aikaahan tää tosiaan päivästä vie kun joutuu pohtimaan syömisiään, mutta oon todennut sen ihan hyväksi myös päivän rytmin kannalta. Päivä jakaantuu nykyään selvemmin osioihin, eikä ole vaan yksi pötkö.


Toukokuun silmäilyt: Tämäkään ei nyt omaa merkintäänsä saa, koska kerkesin jotenkin katsomaan tosi tosi vähän leffoja viime kuussa. Tää on helppo laittaa tähän perään siis.

Ensimmäinen, ja oikeestaan "viimeinenkin" leffa kantaa nimeä The World's End. Tykkäsin, tykkäsin todella. Tää meni taas kastiin "Ronin kanssa katsotut random elokuvat", mutta ehdottomasti kannatti. Leffa oli hauska ja välillä vähän jopa yllättävä. Snadisti semmonen, öö, fantasia/scifi(?), kun oli yliluonnollisia asioita mukana, mutta silti jotenkin "arkinen": Kiva semmonen sekotus, ja siis oli tosissaan omaan makuun joo.

Ja sitten meidän yökatselut. Meiltä loppui toi Ihmeidentekijät ja siirryttiin katsomaan Uuno Turhapuro-leffoja, kyllä. Ne on tosiaan leffoja joo, mutta en jaksa eritellä niitä tähän. Kaikki Uunot on hyviä, on ollut aina. Lapsena jo heitin ilmoille lentävän lauseen "Uunoa on kiva katsoa karkki suussa". Muistakaa se!


Muuta mukavaa: Mun kesä ei oo oikeestaan vieläkään alkanut. Mä oon ollut vaan kotona ja töissä. Mun kesä vaatii mökkiä, jotta voi alkaa kunnolla! Tai jotain arjesta poistumista.. Harmaa kaupunki pitäisi jättää kerran taakse, jotta saa sen kesäfiiliksen kunnolla. Ensimmäinen mökkireissu tapahtuu ilmeisesti vasta juhannuksena, joka siis on keskikesän juhla, ja mun kesä alkaa vasta siiitä..

En mä muista toista kesää kun olisi ollut näin vähän kesäfiilistä.. Ehkä tää kaikki muu tapahtuma tässä ympärillä on jotenkin ollut tänä kesänä niin paljon tärkeämpää, että ei ole kerennyt ollenkaan tajuamaan edes, että on kesä. On kuitenkin jo kesäkuun puoliväli.. Pää ei vaan tajua, että siinä lukee KESÄkuu..

Kevättä eletään ja odotetaan kyllä todella tota tulevaa mökkireissua. Kaverit kasaan ja taas jollekin random mökille, koska se on se mistä juhannus on tehty. Enkä mä usko, että vaikka kesä alkaisikin vasta Juhannuksen jälkeen, että se olisi muka jotenkin myöhäistä.. Lämpimiä kelejä toivottavasti riittää vielä sittenkin!


No, nyt tää on aika venähtänyt teksti, joten on aika pistää se purkkiin. En tiedä koska jaksan seuraavan kerran taas avata selainta, joten en yhtään tiedä koska tulee lisää tekstiä. Nauttikaa tästä sitten useampaan otteeseen tai jotain. Olipas törkeästi sanottu.. Kuitenkin, nyt loppu!

Terveisin,
Tekko

Alle 2000 kcal

Tää mun projekti on lähtenyt ihan kivasti käyntiin! Otin sen viime kirjotuksen jälkeen käyttöön ruokapäiväkirjan. Se on toi Samsungin oma Samsung Health-sovellus, joka siis on palvellut mua aikaisemminkin; kertoo esim. mun päivittäiset askeleet yms.

Mä oon sinne todella tunnollisesti kirjottanut kaiken mitä oon syönyt, kaiken. Kaiken sen takia, että mä nään oikeesti mikä on "terveellistä" ja mikä ei. Oon pyrkinyt välttämään lähinnä hirveen kaloripitoisia asioita ja niitä on siis paljastunut "vanhasta elämästä" nyt muutamia. Esimerkiksi Rainbowin Tonnikala currykastikkeessa, yksi pieni purkillinen 334 kcal! Mä oon pyrkinyt pitämään päivän kalorit alle 2000, joten tommonen määrä vie ison osan siitä, eikä se täytä edes niin pitkäksi aikaa kun haluaisin. Aikasemmin pidin noita hirveen terveellisinä ja ne oli kevyt välipala, pah!

Toinen yllättäjä, niinikään tonnikalaa, Pirkan Chili tonnikala.. Olin ihan varma, että tää on ees parempi vaihtoehto kun currykastike, mutta ei.. Yksi pieni purkillinen pitää sisällään 357 kcal! Okei, yksinään noi varmasti täyttäis hyvin jonkun välipalan tunnusmerkit, mutta mä haluan tonnikalan kanssa aina raejuustoa, jolloin aterian kalorit nousee ~506 kcal. Se on neljäsosa päivän kaloreista!

Oon koittanut jakaa syömistä silleen, että syön noin 3 tunnin välein. Se on tuntunut ihan hyvältä ratkasulta. Päivään mahtuu siis semmonen 5-6 ruokailua, riippuen mihin aikaan herää. Kalorimäärät oon koittanut jakaa tasan, mutta yleensä mulla jossain tulee kevyempiä ja joissain tuhdimpia, mutta se on vielä tää opettelu. Yks ateria olis ok jos se olis joku 333-400 kcal. Näin oon siis itse pähkäillyt, ei mulla tässä mitään valmentajaa ole.. Mutta aika usein tosiaan jotkut lounaat jää paljon pienemmiksi kun taas itse päiväruoka ja tämmöset kasvaa isommiks. Mä uskon, että ei sekään vakavaa ole.


Mä voin olla aika rasittava sillon kun mä "sekoon" tämmösistä asioista, koska mä huomaan jatkuvasti sanovani jotain kaloreihin liittyvää. Jäätelöä ei voi syödä, koska se vie yhen aterian kokonaan.. Herkkuja ei voi syödä muutenkaan, koska ne sotkee päivän meiningit täysin. Mut onneks osaan olla myös pidättäytyväinen, koska muuten tää vois olla aika haastavaa.

Sillon kun mä jostain tosissani innostun niin se on silloin menoa. Noin viikko tätä rumbaa takana ja mä oon ihan koukussa siihen, että kalorit pitää pitää alle 2000 joka päivä (alkuun ainakin näin, koska haluan kutistaa mun vatsalaukkua). Ja oon rakastunut tosi tummaan Reissumieheen.. Siis siihen leipään! Mikään ei voita sitä kun saa aamupalaksi kaksi puolikasta tosi tummaa Reissumiestä (~172 kcal) sulatejuustolla päälystettyinä (tätä en oo itseasiassa laskenut), siihen päälle Balkan-makkaraa (~73 kcal) ja päälle vielä kurkkua (3 kcal) ja 1 tomaatti (22 kcal). Leipä ei oo oikeestaan ehkä ikinä ollut niin hyvää!

Mä sanoin Eiralle tossa eilenköhän se oli, että "mä en varmaan oo koko elämäni aikana syönyt niin paljon tomaattia kun olen syönyt tällä viikolla." Ja mä luulen, että se on vielä kaikenlisäksi totta. Mä luulin, että mä en tykkää tomaatista, mutta tykkäänhän minä! Jopa niin paljon, että joskus saatan syödä semmosen ihan sellaisenaan, huh!


Mut mä haluun myös oppia semmosen asian, että kaikesta ei oo oikeesti kieltäydyttävä. Että välillä on ok syödä vaikka jäätelö, koska muuten siitä tulee jonkinlainen kummitus, joka estää etenemisen. Jos jotain tekee mieli, niin sitä saa syödä, mutta kohtuudella, eikö?

Kohtuus, mitä aikaisemmin ei ole siis oikeestaan ollut, pitää löytää. Ja sitä tässä ehkä harjotellaankin. On niin monta kertaa käynyt mielessä tommosen aamupalaleivän jälkeen, että "olipa hyvää, voisin tehdä toisen!" aikasemmin olisin tehnyt, koska se oli niin hyvää.. Nyt oon osannut välttää, koska se olisi pois jostain toisesta ruokailusta ja rikkoisi kaavan.


Ja täs muistaa taas sen kuinka paljon tää oikeesti vaatii aikaa. Aamupalakaan ei ole sitä, että jääkaapista leivän päälle vaan kaikkea, vaan mä joudun valmistamaan sen herkkuleivän vähän pidemmällä kaavalla. Ja tälleen jää ehkä vähemmän semmosia tyhjiä kohtia taas päivään, jolloin mä yleensä kävin vaan hakemassa jääkaapista jotain nakkia tms. ja popsin huvikseni. Alkaa siis hahmottamaan myös sen nälkään syömisen ja huvikseen syömisen eron, joka aikasemmin oli kyllä ihan hukassa.


Anteeksi kovasti jos tää teksti on ollut ajoittain epäselvää, mutta mun keskittyminen on ollut osittain jossain muualla. Oon selaillut tota Samsung Health-sovellusta samalla ja käyttänyt laskinta ja muuta tämmöstä, ja sen takia välillä kadottanut sen langan jota piti seurata. Ehkä tästä kuitenkin jotain saa irti.

TL;DR: Projekti etenee hienosti, tosi tumma Reissumies on hyvää ja huvikseen syöminen alkaa olemaan historiaa. Ja tää kaikki tuntuu ihan kivalta. Kiitos.

Terveisin,
Tekko

Kaksi viikkoa blogitta, nyt vaihtuu suunta?

Jotkut on siellä varmaan jo miettinyt, että missä Tekko luuraa? No, ei se enää luuraa missään, koska tässähän minä.

Mun kirjotusmotivaatio on vaan taas ollut jokseenkin hävyksissä. Pari viikkoa jäänyt blogista pois, mutta eikai se niin suuri menetys ole? Ja siis työn suhteen mä voin kirjottaa teille pari viimestä viikkoa aika helposti, ja teen sen nyt:

Mä olen mennyt töihin, tehnyt omat perusasiani ja sen jälkeen auttanut apua tarvitsevia.

Näin viimeset pari viikkoa. Meiltä loppui tuolta toi, hmm, kevätkausiko se nyt on, sillon pari viikkoa sitten ja mun työnkuva muuttui paljon ykstoikkosemmaksi.


Mitäs mä olen sitten tehnyt nää pari viikkoa sitten noin muuten? No, viimesimpänä täytyy ainakin mainita Minecraft. Siihen on uponnut nyt jostain syystä ihan liian paljon aikaa. Kuten oon aina sanonut, niin mun asiat menee kausiluonteisesti ja nyt on ollut Minecraft-kausi. Silloin ei paljon muuta mahdu mukaan.

Mut jos tää on taas jotain opettanut, niin sen, että pitkät pelailukaudet ei vaan sovi mulle. Mun fiilikset vaan jotenkin laskee tosi alas ja oon sitten jotenkin tosi allapäin. Jatkuvastihan mä siis pelaan puhelimella yms. mutta jos mun päivät menee siihen, että vaan istun koneen ääressä pelaamassa jotain, niin se alkaa vaikuttamaan epätoivotulla tavalla.


Eilen yöllä, kyllä, paha aika miettiä asioita, rupesin miettimään taas vakavissani sitä, että pitäis varmaan tehdä itelleen taas jotain. Ottaa itteään niskasta kiinni ja keskittyä mm. siihen mitä syön ja siihen miten paljon liikun.

Mua harmittaa hyvin paljon se, että sillon viime vuoden lopussa innostuin lenkeistä, jopa juoksinkin hieman, että sitten se vaan taas läsähti. Ne oli kivoja reissuja kuitenkin ja ne piti mielen virkeänä. Miksi sitä oli niin vaikea jatkaa? Tai siis eihän se nytkään olisi myöhäistä, joten miksi sitä on niin vaikea jatkaa?

Mä alan aina illalla miettimään sitä, ja muutenkin koko olemassaoloa. Aamulla oon taas sama vanha minä, vaikka olisin illalla päätynyt päätökseen, jossa päätän alkaa tekemään jotain. Ainut asia oikeestaan mitä voin tehdä ja mikä on ennenkin auttanut; luvata blogilleni.

Jos mä tänne lupaan jotain, niin yleensä mun pää tahtoo pitää sen päätöksen huomattavasti pidempään.


Pitäisikö mun siis nyt vaan luvata tänne, teille ja itselleni, että nyt alkaa tapahtumaan? Jokin ruokapäiväkirja ja jotain liikuntaa? Huomaatteko kuinka vieläkin jahkailen, vaikka päätin luvata. Olenkohan laiskistunut? Vai onkohan se vaan tää pelikauden jättämä aikaansaamattomuuden tunne? Tekis mieli vaan kirjottaa, että lupaan sen kyllä huomenna..

Ryhdistäydy mies! Pfffhhh.. Noin! Lupaan ruveta tarkkailemaan syömistäni! Noin, nyt se on tehty, ei muuta kun makkaraa ja pekonia hakemaan jääkaapista. Ja vaikka aattelitte ton olevan vitsi, niin ei se ole. Ostin juuri alakulopäissäni makkaraa ja pekonia, koska ne on helppoa ruokaa. Mutta niiden jälkeen loppuu, tai siis alkaa ruoka-asioiden parantaminen! Se on nyt luvattu. Ja siis kaikki vaan alkaa siitä, että laitan ruoka-asiat kuntoon, sitten lisätään muuta mukavaa.

Pidän blogin taas kartalla siitä, että miten tää lähtee etenemään. Olis hienoa saavuttaa se tilanne ja fiilis mikä mulla oli vuonna 2016. Mä nautin urheilusta ja ruoka-asioiden tarkkailusta. Siitä tuli hetkessä kuin jonkinlainen huume. Ja se onnistui silloin blogin kautta, joten miksei se onnistuisi nyt? Silloin kaiken sotki talvi ja alamäki oli valmis, mutta nyt mä tiedän sen kuopan, joten osaan kai varautua siihenkin?

No, kokeilemallahan siitä selviää. Haluan painottaa vielä itselleni tähän loppuun, että tämä ei ole mikään laihdutustempaus, tämä ei ole mikään laihdutustempaus.. Tän on tarkoitus olla hetki, jolloin käännän kelkan parempaan suuntaan!

Toivottakaa mulle onnea!

Terveisin,
Tekko