Ei enää ikinä!

Mulla on aina ollut se ongelma, että keksin hyviä blogiaiheita aina jossain muualla.. Tilanteissa, joissa mulla ei ole kovin helppoa kirjata niitä ylös. Yritän pitää aiheen mielessä siihen asti, kunnes pääsisin jonkun vihkon äärelle tai jotain, mutta se ajatus on jo siihen mennessä kadonnut. Aina. Harmittaa suuresti, että paljon käyttökelpoisia aiheita on mennyt täysin hukkaan.

Ja nyt tämä blogimerkintä käsittelee siis sitä, kuinka aina hävitän hyviä aiheita. Ei vaan, oli mulla jotain ehkä fiksumpaakin.

Työjuttuja, koska niistähän te tykkäätte. Eli tosiaan, 29. kesäkuuta oli RNT:n kesäteatterin, Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, ensi-ilta. Oli ensi-iltabileet ja kaikki. Mulle jäi sitten sunnuntai ikäänkuin ainoaksi vapaapäiväksi.. Tai olisi jäänyt, jos en olisi saanut mitä mainiointa ideaa: Kerta tulevan lauantain ja sunnuntain olen töissä, niin voin pitää maanantain ja tiistain vapaana! Käyttää viikonloppuvapaat siis etukäteen, vau!

Virhe. Okei, mulla oli kiva kolmen päivän vapaaputki sunnuntaista tiistaihin, ai että.. Vaan mitä se sitten teki parille seuraavalle viikolle? No, pahoja asioita. 

Keskiviikkona 3.7. töihin uudella sopimuksella, se oli oikein mukavaa, loppu viikko meni helposti ja kivasti, viikonloppuna tosiaan näytökset ja niissä oli oikein kivaa. Sunnuntaina mulla oli siis jo kivasti viikko täynnä, huh. Vaan vielä mitä! Maanantaina töihin, tiistaina töihin, keskiviikkona näytökseen, tänään töihin ja huomenna töihin..

Joo, mulla on vaan 5 tuntisia päiviä, mutta jotenkin tää putki on silti ollut todella, todella uuvuttava. Varsinkin kun en oo koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Eilen mulla kävi jo luovutus hyvin lähellä mielessä, koska mulle iski joku kauhea päänsärky ja muutenkin oli mahdollisesti auringon aiheuttamia huonon olon merkkejä. Kärvistelin tunnin-pari, kunnes särkylääke auttoi ja sitten sainkin päivän suhteellisen mukavasti purkkiin.

Mutta niinkuin elämässä yleensä kaikki, tämäkin opettaa. Mä oon ihminen, joka suunnittelee työvuoronsa hyvin lyhyesti eteenpäin. Oikeestaan välillä musta on ollut kiva ihan vasta vaan aamulla päättää, että menen johonkin tiettyyn aikaan töihin.. Nyt kuitenkin mun täytyy vähän ruveta niitä katsomaan paremmin etukäteen. En enää ikinä halua järjestellä itelleni kymmenen työpäivän työputkea! Hrr.. Oli ennen sitä kuinka pitkät vapaat tahansa.

Vapaapäivät on tärkeitä ja ne auttaa jaksamaan. Oon arvostanut niitä aina tosi korkealle, mutta jotenkin tää pätkä auttaa arvostamaan niitä vielä enemmän.

Nyt mulla on tämä tuleva viikonloppu vapaata, huh, mutta sen jälkeen en näe vapaata viikonloppua kun vasta 24. päivä elokuuta. Kaikki muut viikonloput olen kiinni näytöksissä. Nyt pitäisi vaan keksiä joku toinen väli noille viikon kahdelle vapaapäivälle, ja kyllä, halaun ne peräkkäin.. Mä voisin, nyt kun kerta tiedän jokaisen viikonlopun sisältävän kaksi työpäivää, pitää vapaapäivät maanantaina ja tiistaina. Hmm, saisin kivasti skipattua ton rasittavan maanantainkin..

Paitsi en voi niin tehdä. Mun pitää suunnitella noi vapaapäivät oikeestaan viikko kerrallaan, koska kalenteri kertoo mulle, että mulla on toisinaan maanantaina ja/tai tiistaina jotain mitä en voi skipata. Hmm.. Tää työvuorojen suunnittelu on kyllä ihan oma työnsä..

Joo, mutta eiköhän tämä alkaisi olla tässä. Pitää vielä ennen töitä pohtia tän päivän pukeutumista, koska sää ei näytä hirveen vakaalta. Mulla on nyt shortsit jalassa, mutta voinko näillä lähteä töihin, on eri asia..

Kaksi päivää vielä, jaksaa jaksaa, sitten saa levähtää viikonlopun!

Terveisin,

Tekko