MON: Viikot 16 ja 17

Mä alotan maanantaina, eli 1.6. semmosen kesäkuuputken. En siis mitään ryyppyputkea tai tämmöstä, vaan aion kirjottaa kesäkuussa joka päivä ainakin Juhannukseen asti tänne jotain. Juhannusviikonloppu kun ollaan taas mökkeilemässä, niin ei oikein pysty lupaamaan mitään sieltä, koska en ala kantamaan sinne ainakaan omaa pöytäkonettani mukaan.

Mitä mä sitten tulen kirjottamaan.. On mulle itsellenikin vielä yllätys. Mä teen tän siis vähän niin kuin joulukalenteri-tyyliin; kirjotan joka päivä jotain mitä mieleen juolahtaa. Vaikkakin sillä erolla, että en ala tähän kesäkuuputkeen tunkemaan väkisin jotain kysymyksiä ja vastauksia, vaan siis yritän kirjottaa ehkä lähinnä kuulumisia.

No, nyt se on kerrottu ja voidaan siirtyä itse MON-päivityksen pariin.

Viime viikolla ei taas tullut päivitystä tämän aiheen tiimoilta, koska viime se viikko oli huono! Tai no, ei huono, mutta siis nollaviikko. Ensimmäinen laatuaan.

Enkä siis voi ymmärtää miksi.. Mä söin sillon sopivasti ja liikuin enemmän kun ikinä.. Tai no en ehkä enemmän kun ikinä, mutta mulla oli tosi liikunnallinen viikko. Okei, lähes kaikki mikä tuli takasin tulikin lihaksena, mutta silti.. Painon putoaminen ei onnistu jos se paino vaan muuttaa muotoaan. Vaikka siis parempi se on lihaksena kun rasvana, älkää käsittäkö mua väärin.

Oon tuohtunut lähinnä siksi, että tämä viikko on ollut samallainen. En vielä tiedä tän päivän tulosta, mutta jos se ei ole ainakin -0,3 kg niin tämä on ensimmäinen plussaviikko. Ja tämäkään viikko ei ole todellakaan ollut mitään herkuttelua, että en tiedä mitä mä lähden tässä syyttämään?

Ennen kun tää menee liian sekavaksi, niin laitan tähän nyt edellisen viikon (16.5.-23.5.) tulokset: la-su +0,4 kg, su-ma +-0, ma-ti -0,2 kg, ti-ke -0,3 kg, ke-to -0,2 kg, to-pe -0,4 kg ja pe-la +0,7 kg. Jos mä en hirveesti laske väärin, niin toi tekee viikkotulokseksi pyöreän nollan.

Ja koska se oli nollaviikko, niin mun on pakko kaivaa sieltä esille prosentteja, jotta en tunne oloani aivan epäonnistuneeksi. Eli lauantai ja toinen lauantai, molempina päivinä paino on ollut sama, mutta rasvaprosentti on tehnyt siinä välissä 1,3 % muutoksen parempaan. Vesiprosentti taas 1,5 % parannuksen. Ja lihasprosentti on noussut 0,9 %. Että joo.. Ei se viikko huono ole, vaikka nollille painon pudotuksessa jäätiinkin.


Sitten voitaisiin siirtyä tähän viikkoon, joka on ollut myös jotenkin.. Outo. Okei, heti alkuun; lauantaina oli huijauspäivä. Se selittää ehkä hieman viikon ensimmäistä tulosta, josta ei todella voi ylpeä olla. Mutta siis: la-su +1,2 kg, su-ma -0,2 kg, ma-ti -1,0 kg, ti-ke -0,5 kg, ke-to +1,0 kg, to-pe -0,2 kg ja pe-la.. Ei selviä teille vielä, koska ei ole selvinnyt mullekaan vielä.

Mutta kuten näette, niin tosi kummallinen viikko. Keskiviikon ja torstain välistä nousua mä en tajua, en niin millään.. No okei, me käytiin hakemassa thaimaalaista ruokaa, mutta en mä sitä mitenkään liikaa syönyt. Se yksi annos mikä yleensä vedetään suoraan naamariin, niin minä söin sen kahdessa osassa; päiväruokana ja iltapalana. Jaoin sen fiksusti, mutta ei.. Ja ne sanoo, että thaimaalainen ruoka on terveellistä? En huomaa sitä kyllä näissä tuloksissa.

Mä olin kyllä hyvinkin suutuksissani tuloksen saatuani, mutta enemmän mua vielä suututti seuraavana päivänä kun se ei ollut lähtenyt edes kaikki pois ja olin plussalla viikon osalta. Eilen olin sitten ihan ehdoton; ei mitään ylimääräistä. Pelkät ruokailut, nekin kevyitä, eikä välissä mussuteta yhtään mitään. Ihan kohta astelen vaa'alle ja voin toivottavasti kertoa, että tämä ei ole plussaviikko. Eli tarvitaan -0,3 kg tai muuten.. Suutun.

Täydellistä! Eli, pe-la tulokseni on -1,0 kg! Se tarkoittaa siis sitä, että viikkotulos on -0,7 kiloa! Kokonaistulokseen se vaikuttaa siis siten, että nyt on 17,1 kiloa vähemmän minua.

Mä haluun vielä ihan varmuudeksi heitellä tähän nyt vielä viime viikon ja tän viikon väliset prosenttimuutokset, koska.. No, haluun nähä, että eihän ne vaan oo lähtenyt väärään suuntaan. Lauantai ja toinen lauantai, painoeroa siis 0,7 kiloa, mutta rasvaprosentti on tullut 0,8 % alaspäin, hyvä. Vesiprosentti on 0,7 % parempi, hyvä. Ja lihasprosentti on 0,4 % parempi, loistavaa.

Mä sanoisin, että hemmetin hyvät pari viikkoa!


Mä en oikein tiedä miten voi ennakoida sitä, että tänään lähtee ottamaan vähän olutta? Pitäisikö mun syödä jotenkin vähemmän nyt vai mitä, jotta paino ei nousisi huomiseksi ihan hirveesti.. Kaverilla, monesti täälläkin mainitulla Ronilla, on tänään synttäribileet. Aikuiseen juhlintamalliin kuuluu alkoholi, josta ei sovi kieltäytyä.. Tämä olisi ikäänkuin toinen huijauspäivä lyhyeen aikaväliin, joka ei siis sinällään kuulosta hyvältä..

Ehkäpä mä nyt vaan kuitenkin otan tän huijauspäivän ilolla vastaan ja kärsin sitten seuraavan viikon jotenkin, enemmän liikuntaa ja vähemmän ruokaa, tai jotain..

Mä tiesin kyllä, että kesä tulee olemaan jossain määrin ongelmallinen, koska on niin paljon kaikkea.. Kavereiden synttäreitä, Juhannus, omat synttärit.. Kaikkea juhlitaan aina alkoholin voimin, joka on ehkä pahinta myrkkyä laihduttajalle. Mutta minkäs teet; kesä on vaan kerran vuodessa.

Ja tämä blogimerkintä oli tässä.

Terveisin,
Tekko

Remontista rauhoittumiseen

Mulla on sormet – ja ajatukset – syyhynnyt tässä nyt jo monta päivää. Ja vaikka oon miettinyt ja miettinyt, niin en ole keksinyt oikeestaan ainuttakaan aihetta blogimerkinnälle. Silti mä haluan kirjoittaa jotain! Siksipä nyt siis pitkästä aikaa alotan kirjottamisen ilman ajatusta.

Näistä merkinnöistä ei koskaan tiedä mitä nää tuo tullessaan. Tähän voi purkautua viime päivien kova aiheen miettiminenkin jotenkin, koska siis kyllä mulla on päässä vilahdellut ajatuksia, mutta en ole saanut niistä täysin kiinni. Tää on rankkaa aivotyötä tää blogaaminen, vaikka se ei aina siltä vaikuta.

Nyt oli pakko sammuttaa taustamusiikki kokonaan, koska tää vaatii myös keskittymistä kovasti.

Hmm, alotetaan jostain ihan kevyestä arkipäiväisestä, koska.. No, siitä on helpoin lähteä kirjottamaan. Hmm, vai onko.. Ulkona on kiva sää ja silleen.. Tuota.. Tuota noin niin..

No, tästä jumituksesta tulee nyt ainakin mieleen se, että mä olen kyllä kovasti huomannut viime päivinä, että ehkä mä en olekaan niin aamuihminen kun mitä mä olen joskus luullut. Tai siis jos aamuihmisellä tarkotetaan sitä, että tykkää pitkistä hitaista aamuista, niin joo.. Mutta jos aamuihmisellä tarkoitetaan sitä, että on heti herättyään valmis kaikkeen, niin ei, sitä minä en ole.

Meillä on ollut täällä kämpässä makuuhuoneremontti (siitä kuvia myöhemmässä jaksossa, koska remontti on vielä yhtä ovea ja kattolistoja vaille valmis) ja Eiralla loma. Se on vaarallinen kombo, uskokaa tai älkää.

Eira on herännyt aina ennen mua ja alottanut päivän kaikenmaailman askareilla. Tehnyt kaikenlaisia askareita ja odottanut, että minä herään, jotta saa laittaa mut töihin heti. Tai siltä se on ainakin välillä tuntunut.

Mä siis haluaisin tunnin tai kaksi herättyäni vaan olla, mutta se ei ole nyt onnistunut niin millään. Oon kerennyt olla ehkä jonkun 30 minuuttia hereillä kunnes Eira on huutanut makuuhuoneesta, että tarvitsee apua. Ja kun tämä huuto on kajahtanut, on siitä alkanut koko päivän mittainen remonteeraus ja heräämiselle ei ole enää aikaa. Kai sitä sitten lopulta herää siinäkin, mutta se ei ole kovin mieluisa herääminen.

Mutta ei se nyt pelkästään paha asia ole ollut, koska ollaanhan me saatu tota remonttia suhteellisen vikkelästi eteenpäin sen ansiosta. Yritinkin opetella ajattelemaan sitä sitten niin, että "nyt rykästään ja levätään vasta sitten". No, eihän ajatusmaailma niin nopeasti muutu, mutta mä pääosin selvisin pahimmasta. Ja siis tottakai kaikki on nyt palkittu, koska meillä on upouusi makuuhuone! Josta siis toistaiseksi vielä puuttuu kattolistat.. Ja toinen ovi..

Ja olihan toi nyt oppimisen paikka monellakin tapaa. Mä en ennen tota ole nostanut kipsilevyjä seinälle, en laittanut lattialevyjä, en.. En tiennyt, että Eira on kyllä mahdoton remppakaveri.

Mulle oli tosi vaikeeta usein olla oma buddhamainen itseni, koska tossa remontissa paloi hermot; ensin yleensä Eiralla, ja sen jälkeen kun Eiran hermo oli mennyt ja alkoi turha vaahtoaminen, niin mulla meni hermot.

Mä itse useimmiten selviän ongelmatilanteista siten, että mä päästän siitä hetkeksi irti ja palaan sen luokse myöhemmässä ajankohdassa uudella energialla. Nyt kun mä en ollut siinä yksin tekemässä ja työtahti oli "heti, heti, heti", niin fiilikset kiristyi kyllä monta kertaa päivässä. Mä en siis käytännössä uskaltanut ottaa sitä hetkeä irti siitä työtehtävästä ja kerätä uutta energiaa, koska Eira seisoi punaisena raivosta siinä vieressä ja mietti, että "MIKÄ SIINÄ NYT ON?!" Helpompiakin remontteja on ollut.

Ja meillä on toi yläkerta vielä aivan kesken.. Ennen sitä Eira saa kyllä opetella kärsivällisyyttä ja hyväksyä myös mun tavan tehdä töitä..

Mutta hei, kaikesta huolimatta; makuuhuone on kuin uusi! Tai siis, ehkä voi sanoa, että se on uusi, koska siellä on uutta kaikki. Kaikki paitsi vanhat huonekalut.. No, pääosin uusi makuuhuone!

Mun käsityksen ja kokemuksen mukaan elämästä pitää yrittää nauttia. Sen takia mä olen itse suhteellisen rauhallinen kaveri, tai ainakin pyrin siihen. Hermostuminen on ehkä pahinta myrkkyä elämästä nauttimiselle, joten sen takia en tykkää harrastaa sitä.

Vaikka olisi remppa ja rempassa joku vaikea vaihe, niin mikään ei muutu helpommaksi jos heti suuttuu. Mä sanoisin, että päinvastoin. Tai no, tässä tapauksessa suuttumiset laittoi aina tietyllä tapaa ylittämään itsensä, jotta pääsisi edes joskus tilanteesta pois.. Mutta sillä hetkellä elämä ei maistunut.

Mun versio vaikeista tilanteista tosiaan olisi, että homma jää siihen hetkeksi. Ovesta vaikka ulos, istumaan pihalle ja hengittämään. Siinä voi sitten miettiä, että "miksi se ei nyt onnistu.. Mitä pitää tehdä toisin.." Siinä säästää omaa ja muiden hermoja paljon. Toki multakin puuttuu sitten se kärsivällisyys, jos se ei vielä tämänkään jälkeen tahdo onnistua.. Mutta siihen ei tarvitse tässä kohtaa mennä.

Mähän siis joskus kävin logistiikka-alaa, ja siellä meillä oli yhtenä päivänä trukilla ajoa. Ensin harjoteltiin trukkien nimiä ja miten ne toimii, se oli helppoa ja kivaa. Vaan sitten tuli se hetki kun niillä piti lähteä ajamaan..

Ensin ajeltiin tyhjässä hallissa ilman mitään ongelmia. Sitten siihen lisättiin se, että piti käydä hakemassa kuormaa ja kuljettaa se toisaalle. Helppoa. Ylhäältä alas, alhaalta ylös, kaikki toimi, ihmeen hyvin; mikään ei ollut niin vaikeeta kun ajattelin.

Tuli viimeinen tulikoe: esterata. Kapea rata, jota oranssit kartiot rajaa. Kaksi trukkia radalla ja muut oppilaat katsoo. Paineet kasvoi paljon suuremmiksi kun olin ajatellutkaan, mutta niin minä vaan hyppäsin trukin puikkoihin ja lähdin kulkemaan rataa. "Hyvä, hyvä, hyvin menee.." ja sitten tuli joku mutka, jossa esteradan tolppa kaatui ja sain siitä virheen. Lähdin korjaamaan trukin asentoa, pakitin toiseen tolppaan joka kaatui ja sain siitäkin virheen. "Nyt alkaa mennä hermo.." mietin mielessäni, mutta ajoin taas hetken matkaa eteenpäin ja osuin taas tolppaan, jonka jälkeen hyppäsin pois trukista sanomatta mitään ja lähdin ovesta ulos ja tupakalle. Jotain se opettaja yritti huutaa siellä, mutta mä ajattelin, että nyt on parempi vaan mennä ja rauhottua.

Ja niin mä menin ja rauhotuin. Tosin, ajokoetta en enää koskaan päässyt suorittamaan uudestaan, mutta onneksi siitä ei mitään trukkikorttia olisi saanutkaan.. Tosin, en vain päässyt sitä osaa koulutuksesta läpi, jonka takia mun mielenkiinto sitten koko alaa kohtaan kuihtui ja kuoli.

Kai tässäkin tarinassa on opetus, mikä ei tosin tue mun aikasempaa "ota hetki irti ja tee uudestaan"-kohtaa, mutta.. Ainakin mä rauhoituin. Mä tiedän, että jos mä olisin jatkanut sitä esterataa, niin mä olisin oikeesti hermostunut ja kaatanut tolppien lisäksi myös kaikki oppilaat sieltä. No ei, ei se ehkä niin pitkälle olisi mennyt, mutta niin.. Näyttäkää mulle niin ahdas varastohalli! Ei varaa pieneenkään virheeseen missään käännöksessä..

Muilla oppilailla oli vielä se etu, että ne oli koko elämänsä ajanut jollain. Minä en millään. No okei, yhtenä kesänä pari kertaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ja kerran skootterilla. Se ei vaan ollut kasvattanut mun itsevarmuutta minkään moottorivehkeen kuljettajana, joten olin aika noviisi muihin verrattuna. Multa puuttui siinä tilanteessa kaikki ja näin parhaaksi vain luovuttaa; trukilla ajaminen ahtaissa väleissä ei ole se mun the juttu.

Toi tarinahan oli näin tarkemmin ajateltuna todella huono esimerkki mihinkään tässä.. En selvästikään ole nyt terävimmilläni. Jos nimittäin olisin remontissa noudattanut vanhaa tuttua "trukki siihen ja ulos tupakalle"-menetelmää, niin ensinnäkin mun tupakattomuus olisi katkennut ja toiseksi remontti olisi jäänyt tyystin siihen.

Mun pitäisi muuttaa tota tarinan loppua hieman, ja se tulee nyt uudistettuna tässä:

... Hyppäsin pois trukista ja kerroin opettajalle tarvitsevani nyt hetken raitista ilmaa. Astelin ovesta ulos. Olin opetellut hengitystekniikan, joka auttaa ihmistä keskittymään ja tasaamaan oloaan; kokeilin sitä pihalla. Tunsin kuinka elämä alkoi taas virrata suonissani ja uhkuin uutta energiaa!

Astelin varaston ovesta takaisin sisään pitkä kultainen tukka heilahtaen ja hehkuin. Muut oppilaat ja opettaja olivat kaikki aivan haltioissaan kun astelin takaisin trukin puikkoihin ja yhdellä kädellä ja silmät kiinni suoritin radan loppuun kaatamatta ainuttakaan pylvästä. Päinvastoin; ajoin niin hyvin, että aiemmin kaatamani kolme tolppaa nousi takaisin pystyyn. Olin aivan uskomaton. Sain kunniamitalin, kuvani koulun seinälle ja opettaja löysi minulle heti uskomattoman hyvän työpaikan. Kannatti siis käydä vähän hengittämässä ...

Näin tää tarina olisi tukenut mun "rauhoitu ja kokeile uudestaan"-juttua. Eikö? 

No, pointti on nyt kaikille kai selvä, tai sitten olen onnistunut sekoittamaan kaiken jo aivan täysin. Näitä sattuu.

No, nyt mä ainakin itse kadotin kaikki narut tän kirjottamisen suhteen, joten.. Tämä oli tässä.

Terveisin,

Tekko

MON: Viidestoista

Taas uus viikko takana. Ja siis todella hyvä viikko, vaikka aluksi vaikutti pahalta. Nyt mennään nopeiten ikinä suoraan tuloksien pariin!

La-su +-0, su-ma +1,4 kg, ma-ti +-0, ti-ke -0,8 kg, ke-to -0,5 kg, to-pe -0,7 kg ja pe-la -0,5 kg.

Kuten näette; alku oli suhteellisen katastrofaalinen. Ensin ei lähteny yhtään ja sit pamahtikin hirveesti takasin. "Se on huomenna pois" ajattelin, mutta ei, seuraavana päivänä ei lähtenyt vieläkään mitään.

Kerrottakoon siis, että mä huijasin sunnuntai-iltana. Mä pidin sipsi-illan ja söin siis vielä kello 21 jälkeen. On paljon puhuttu, että näissä laihdutushommissa kannattaa aina pitää tämmösiä ns. huijauspäiviä, mutta nyt multa meni kyllä täysin maku niihin. Sipsit oli toki hyviä, mutta en tiedä oliko ne sen arvosia, että mun mielenterveys kärsi seuraavana päivänä..

Sit mä ajattelin, että ei varmasti tullut 1400 grammaa jäädäkseen, vaan nyt ne on jotenkin saatava pois. Säät ei ole antanut armoa, että olisi päässyt rullaluistelemaan, joten mä tyydyin ihan vaan kävelylenkkeihin. Aamulla koiran kanssa noin 2 km ja illalla toinen noin 2 km. Vaikuttaa vähältä, mutta selvästi siitä jotain apua on ollut.

Paino lähti putoomaan taas. Ja vielä ihan kunnolla omasta mielestä. Viikkotulos on huonosta alusta huolimatta -1,1 kg.

Viime viikolla olin onnistunut antamaan teille jotenkin väärän kokonaistuloksen, mutta ei se sillon heittänyt kun 200 grammaa. Olin siis merkannut -15,1 kg, vaikka se oli oikeesti -15,3 kg. Aina välillä tapahtuu joku pieni laskuvirhe ja sit se vaikuttaa tulokseen niin kauan, kunnes lasken alkupainon ja nykyisen painon eron. Nyt kun se on tarkistettu, ja nyt kun siihen lisätään tää tän viikon viikkotulos, niin yhteensä multa on painoa lähtenyt 16,4 kg.

Aika paljon ollaan tultu alaspäin melkein neljässä kuukaudessa. Ainakin sen verran, että ite osaan olla hyvinkin tyytyväinen. Tavotteeseen on kuitenkin vielä matkaa, joten ei voida vielä edes harkita tän blogisarjan telakalle laittoa. Joudutte siis kärsimään näistä vielä. Minä itse en näistä vieläkään kärsi, päinvastoin. Nää pitää mun motivaatiota yllä. Tulokset pystyy kirjottamaan selkeesti johonkin ja lukemaan selkeesti jostain.


Periaatteessa olisin voinut jättää tän tekemättä tällä viikolla, hauduttaa ajatuksia vielä viikon ja tehdä sitten kahdesta viikosta tämmösen, mutta no.. Tuli tehtyä nyt sitten jo. Hyvät tulokset aina inspiroi kirjottamaan, joten tässä tätä nyt sitten tuli.

Terveisin,
Tekko

Meille tulee vauva!

Julkaistiin, tai oikeestaan Eira julkaisi, eilen Facebookissa kuvan, josta jokainen päättelykyvyn omaava osasi tehdä omat johtopäätöksensä; meille on tulossa vauva!

Eiran Facebookkiin lisäämä kuva.

Tää on erittäin odotettu ja erittäin toivottu asia. Helppoa tää ei ollut, mutta en mene niihin asioihin sen syvemmin.


Mä en muista olenko koskaan täällä blogin puolella mainostanut sitä, että mä olen jo suhteellisen nuoresta pojasta asti haaveillut jälkikasvusta.. Muistan kyllä hyvin ensimmäisen kerran kun sain ne fiilikset.. Sisko muutti perheineen takasin vanhemmille asumaan hetkeksi, ja pääsin silloin ensimmäistä kertaa tutustumaan siskonlapseen.

Mä muistan, että mä sillon salaa ihastuin siihen pienokaiseen. Se oli jotenkin ihan mahtava tyyppi. Ja se aiheutti mulle sitten hetimiten semmosen fiiliksen, että "tämmösen mäkin haluan!". Siitä asti mä olen siitä haaveillut enemmän tai vähemmän. Viime vuosina vielä ehkä vähän enemmän.

Vuodet on vierinyt ja siskonlapsikin on jo täysi-ikäinen ihminen, mutta mulle ei vielä semmoista pientä ole siunaantunut. Kaikille muille kyllä, ja monia. Mutta eikö sitä sanota; parempi myöhään kun ei milloinkaan? Ainakin mä koen tällä hetkellä suhteellisen suurta onnentunnetta, vaikka tavallaan pää ei ole vielä edes täysin ymmärtänyt asiaa.

En tiedä onko mun pää nyt vaan normaalia hitaampi käsittelemään asioita, vai miksi näissä isoissa asioissa menee aina niin kauan?


Tää aika vaan on jotenkin huono sikäli, että mä en pääse oikein mihkään mukaan. Korona rajottaa lähes kaikkea. Täällä Riihimäellä mä pääsen jokaiselle neuvolakäynnille, josta olen kyllä onnellinen, mutta Hyvinkäälle, missä kaikki isommat tutkimukset tehään yms. niin mä en pääse. Onneksi niistä saa edes kuvia ja/tai videoita todisteeksi. Poikkeusaika on otettava huomioon ja on tyydyttävä siihen mitä saa, vaikka se vähän harmittaakin.

Viime neuvolakäynnillä me kuultiin vauvan sydänäänet. En voinut olla hymyilemättä siinä hetkessä, vaikka en täysin tajunnutkaan, että ne on jonkun muun kun Eiran. Neuvolahenkilökunta kun väittää, että vauvan sydän se siellä, niin kai se vähän pakotti uskomaan. Se on siellä oikeesti!


Se voi olla, että tästä saattaa syntyä jonkinlainen teema tänne myös, mutta mitään varmaa en mene sanomaan. Ainakin mun tekis mieli sitten joskus kirjottaa kun täysin ymmärrän tilanteen. Vaikka mä siis tällä hetkellä tiedän, että se on sieltä tulossa ja näin, mutta se täydellinen ymmärrys tästä vielä puuttuu. Tai siis, ehkä se on enemmänkin vielä epäuskoa.. Onko tämä oikeesti tapahtumassa? Kuvat on nähty, sydänäänet on kuultu.. Mitä vielä vaaditaan? Luultavasti se edesauttaisi asiaa, jos pääsisi olemaan mukana kaikessa.. Mutta niin, tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Mennään nyt sitten hitaasti, mutta ehkä sitten varmasti.

Pitkä odotus alkaa olemaan enää tätä odotusta vaille valmis! Jännittää, pelottaa ja paljon muitakin tunteita, mutta uskon niiden olevan erittäin normaaleja tunteita tässä tilanteessa. Ja varmasti vielä jatkossakin, koska ollaan aika uuden edessä. Tää muuttaa ehkä tyyliin kaiken, joten kai tässä käy kaikki mahdolliset tunteet läpi.

Tämä tällä kertaa tässä. Olen onnellinen!

Terveisin,
Tekko

MON: Neljästoista

Mul on ollu nyt vähän urheilullisempi viikko takana, joten en voi mitenkään pitää kahden viikon taukoa MON-päivityksistä. Tän viikon tulos on meinaan sen verran kivaa katottavaa, että se on pakko jakaa maailmalle.

Oon siis rullaluistellut paljon, hmm, varmaan joku +40 km menneellä viikolla. Siihen päälle sitten remonttihommia kotona, joten kyllä, jotain on nyt tehty. Ja sen onneksi huomaa.

Mulla on taas hieman kiire remonttihommiin, joten en kerkeä pitkään jaarittelemaan. Melkein menisin nyt suoraan tuloksiin ja miettisin sitten sen jälkeen, että onko mulla jotain lisättävää vielä..


Elikkäs, tosissaan, tässä niitä nyt tulee: la-su -0,2 kg, su-ma +0,2 kg, ma-ti -0,6 kg, ti-ke -0,6 kg, ke-to +0,1 kg, to-pe +-0 ja pe-la -0,3 kg.

Katsokaa nyt, ihan mahtava viikko takana! Mä olin ihan varma, että mun painon putoaminen pysähtyi täysin. Olinkin vaan vissiin saanut pois kaiken sen, mikä lähtee tekemättä oikeestaan mitään. Nyt kun painoa on lähtenyt kivasti pois, niin on ollut paljon mukavampaa harrastaa liikuntaakin ja saada täten paino taas putoamaan.

Viikkotuloshan on siis niinkin hyvä pitkästä aikaa, kun -1,4 kg. Yhteistulokseen se siis vaikuttanee niin, että tällä hetkellä meikäläistä on 15,1 kiloa vähemmän. Miettikää! 1.2.–9.5. välillä lähtenyt noin paljon pois. Se on noin 5 kg/kk.


Mä en muista koska mä viimeksi teille laitoin noista prosenteista jotain.. Mutta nyt mä ajattelin laittaa eron aloitukseen ja tähän päivään. Ja edelleen; nää on vaan suuntaa antavia. Meiän vaaka ei ole mikään monen sadan euron superlaite, vaan käsittääkseni suhteellisen edullinen versio, joten tuloksiin ei voi luottaa sokeesti.

Alotetaan rasvaprosentista. Se on tehnyt aika hyvän muutoksen tässä, ainakin mun mielestä. Se on nimittäin pudonnut 9,3 %. Seuraavaksi vesi.. Kutsun sitä vesiprosentiksi, koska en jaksa kirjottaa "veden määrä kehossa" tms. Ja kirjotin sen silti.. No, kuitenkin, vesiprosentti on tehnyt 3,6 % muutoksen parempaan. Ja viimesenä se toinen tärkeä prosentti, joka siis kertoo jotain lihaksista. Lihasprosentti, niinkuin minä sitä kutsun, on kasvanut 3,5 %.

Noi prosentit heittelee niin paljon päivittäin, että vähän jopa välillä harmittaa. Yleensä syynä on siis toi neste, koska sen määrä vaihtelee päivittäin ehkä eniten, ja vaikuttaa vahvasti muihin prosentteihin. Eilen mun rasva- ja lihasprosentti oli mun mielestä niin paljon paremmat kun mitä ne on tänään, mutta sille ei voi mitään. Olis pitänyt juoda eilen vettä vähän paremmin, jotta olis saanut tälle päivälle mahdollisimman hyvät tulokset. En tosin tykkää elää siten, että yrittäisin tähdä lauantaille mahdollisimman hyvät tulokset.. Musta on hyvä mennä tasapainossa, ja saada mahdollisimman hyviä tuloksia joka päivä. Jos lauantai on sitten jostain syystä huonompi, niin sitten se on.. Mitähän mä selitän?


No, selitin mitä selitin, kai siellä jotain ihan ymmärrettävääkin on. Mun pitää nyt mennä jatkamaan remonttihommia, joten pitää lopetella tää kirjottelu tältä erää.

Mulla on jokseenkin semmoinen haave, tai ainakin ajatus, että tulevalla viikolla voisin kirjottaa jostain muustakin. Mua inhottaa itteänikin katella tätä mun blogin historiaa, koska kaikki on vaan "MON"-päivityksiä. Pitäähän nyt mun kirjottaa jotain muutakin, jestas.. Jotain muuta siis ehkä tulossa ensi viikolla.

Terveisin,
Tekko

MON: Pari viime viikkoa

Te ette ehkä huomanneet, mutta mä en kirjottanut tästä aiheesta viime viikonloppuna sanaakaan. Ai miksi? No, ensin se ikäänkuin unohtui ja sitten en ikäänkuin kerennyt. Mulla oli viime lauantaina muka jotenkin kiireinen päivä tai jotain.

Mutta ei se haittaa, eikös vain? Nyt te ootte saanut elää pienessä jännityksessä, että mitenköhän se meikäläisen projekti etenee. Käydään sitä tänään läpi, oikein kahden viikon edestä.

Ja siis mä haluan ensiksi puhua yhdestä asiasta. Mä en tiedä liittyykö ylipainoon jokin sellainen asia, että kun sitä on jollain ihmisellä liikaa, niin siitä ei ole sopivaa puhua. Mutta jos sitä ihmisellä on vain jonkin verran, niin siitä on hyvä huomauttaa hänelle välillä?

Mä luulen, että mä olen mennyt hiljalleen sen rajan yli, että mulle on mukamas jotenkin soveliasta mainita mun koosta. Ennen näitä kahta tapausta mun painosta ei ole mainittu mulle itselleni mitään aikoihin. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta hassua silti.

Eli, käytiin tässä, hmm.. Viime viikonloppunako se oli? No, kuitenkin. Käytiin semmosessa vaateliikkeessä täällä Riihimäellä, jossa on juuri meneillään loppuunmyynti. Ajattelin, että sieltä vois löytyä uusia kivoja vaatteita, koska uudet kivat vaatteet on kivoja ja niitä on kiva kerätä. En tiedä. Kuitenkin, siinä melkein sisäänpäästyämme myyjä alkoi vainoamaan meitä. En tiedä esittikö se tekevänsä töitä vai mitä, mutta se seuras meitä. Ja ensimmäinen asia mitä se saa suustaan: "Siinä on isoja t-paitoja. Vois olla sulle varmaan hyviä, on 3xl. Sehän sun koko varmaan on?"

Mun mielestä ei osoita hirveen suurta ammattimaisuutta lähteä arvailemaan asiakkaan kokoa ilman, että asiakas sitä erikseen pyytää. Toi voidaan toki tulkita jokainen miten halutaan, mutta mä en pitänyt siitä. Me kierrettiin kauppa sitten nopeesti läpi, eikä ostettu kyllä yhtään mitään. Ja onneksi menee nurin, pfft.

Ja sitten eilen, meiltä tuli ihminen hakemaan tiiliä, koska siis purettiin meiän toinen takka ja haluttiin tiilistä eroon. Autan tätä täti-ihmistä siinä minkä pystyn ja rupatellaan niitä näitä. Jossain kohtaa hän kertoi, että "naapurissa asuu poika, joka käy auttamassa mua aina välillä. Ei ihan noin tukeva kuin sinä." tai jotain vastaavaa.

Ja älkää käsittäkö niin, että mä olisin jotenkin suuttunut, ei, en ole. Mua vaan hämmästyttää, miten se nyt on noussut ikäänkuin tapetille kun on vähän pudottanut jo painoa? Sen takia pohdin tässä just sitä, että onko joku semmonen raja, minkä ylityttyä toiset ei enää kehtaa tai viitsi sanoa mitään? Olenko mä nyt siis selvästi voiton puolella, jos mun painosta aletaan mulle itselleni tekemään huomioita? Ehkä. Ehkä mä alan olla jo hyvillä vesillä.

Ja jotta nähdään kuinka hyvillä vesillä mä olen, niin teidän täytyy saada parin viikon tulokset. Ja ne ovat seuraavanlaiset: 18.-19.4. -0,3 kg, 19.-20.4 +-0, 20.-21.4. +0,8 kg, 21.-22.4. -0,3 kg, 22.-23.4. -0,2 kg, 23.-24.4. +0,3 kg, ja 24.-25.4. -0,7 kg (tää ei vois yhtään sekavammalta näyttää). Viikkotulos tuolle viikolle siis -0,4 kg ja yhteistulos kokoajalle tämän jälkeen -13,6 kg.

Ja tän viimesimmän viikon tulokset ovat seuraavanlaiset: la-su +1,2 kg, su-ma -1,0 kg, ma-ti -0,2 kg, ti-ke -0,2 kg, ke-to -0,8 kg, to-pe +0,8 kg ja pe-la +0,1 kg. Viikkotulos siis vaan -0,1 kg ja kokonaistulos näin ollen -13,7 kg.

Kuten ehkä saatatte huomata, niin painon putoaminen on hidastunut huomattavasti. Tai oikeestaan.. Ehkä mä oon tehnyt vaan jotain väärin. Tuolla on niin rankkoja punaisia päiviä, että jotain on tehty selkeesti huonosti. Pitää siispä alkaa taas keskittymään paremmin siihen mitä syö, tai juo.

Ja vaikka tulokset näyttää jokseenkin heikoilta, niin uskokaa tai älkää, mä olen tyytyväinen. Mä olen lähinnä tyytyväinen siksi, että prosentit on mennyt taas oikeaan suuntaan. Aina kun tulee ns. punainen päivä, niin se ei melkein koskaan ole suoranaisesti rasvaa. Mä olen monesti käynyt jossain samassa painossa kun jonain toisena päivänä, mutta prosentit on olleet parempia. Ja edelleen, aina kun takasin tullut tavara ei ole rasvaa, niin mä voin olla tyytyväinen.

Tässä oli tää parin viikon kertomus tällä kertaa. Kertokaa toki jos nää parin viikon niputukset on teidän mielestänne parempia, niin alan jatkossakin pitämään väliviikkoja. Tosin, kun te ette koskaan kerro mitään, niin joudun tämänkin päätöksen kanssa painimaan itsekseni.

Ei mulla muuta tosissaan.

Terveisin,

Tekko