2. toukokuuta 2020

MON: Pari viime viikkoa

Te ette ehkä huomanneet, mutta mä en kirjottanut tästä aiheesta viime viikonloppuna sanaakaan. Ai miksi? No, ensin se ikäänkuin unohtui ja sitten en ikäänkuin kerennyt. Mulla oli viime lauantaina muka jotenkin kiireinen päivä tai jotain.

Mutta ei se haittaa, eikös vain? Nyt te ootte saanut elää pienessä jännityksessä, että mitenköhän se meikäläisen projekti etenee. Käydään sitä tänään läpi, oikein kahden viikon edestä.


Ja siis mä haluan ensiksi puhua yhdestä asiasta. Mä en tiedä liittyykö ylipainoon jokin sellainen asia, että kun sitä on jollain ihmisellä liikaa, niin siitä ei ole sopivaa puhua. Mutta jos sitä ihmisellä on vain jonkin verran, niin siitä on hyvä huomauttaa hänelle välillä?

Mä luulen, että mä olen mennyt hiljalleen sen rajan yli, että mulle on mukamas jotenkin soveliasta mainita mun koosta. Ennen näitä kahta tapausta mun painosta ei ole mainittu mulle itselleni mitään aikoihin. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta hassua silti.

Eli, käytiin tässä, hmm.. Viime viikonloppunako se oli? No, kuitenkin. Käytiin semmosessa vaateliikkeessä täällä Riihimäellä, jossa on juuri meneillään loppuunmyynti. Ajattelin, että sieltä vois löytyä uusia kivoja vaatteita, koska uudet kivat vaatteet on kivoja ja niitä on kiva kerätä. En tiedä. Kuitenkin, siinä melkein sisäänpäästyämme myyjä alkoi vainoamaan meitä. En tiedä esittikö se tekevänsä töitä vai mitä, mutta se seuras meitä. Ja ensimmäinen asia mitä se saa suustaan: "Siinä on isoja t-paitoja. Vois olla sulle varmaan hyviä, on 3xl. Sehän sun koko varmaan on?"

Mun mielestä ei osoita hirveen suurta ammattimaisuutta lähteä arvailemaan asiakkaan kokoa ilman, että asiakas sitä erikseen pyytää. Toi voidaan toki tulkita jokainen miten halutaan, mutta mä en pitänyt siitä. Me kierrettiin kauppa sitten nopeesti läpi, eikä ostettu kyllä yhtään mitään. Ja onneksi menee nurin, pfft.

Ja sitten eilen, meiltä tuli ihminen hakemaan tiiliä, koska siis purettiin meiän toinen takka ja haluttiin tiilistä eroon. Autan tätä täti-ihmistä siinä minkä pystyn ja rupatellaan niitä näitä. Jossain kohtaa hän kertoi, että "naapurissa asuu poika, joka käy auttamassa mua aina välillä. Ei ihan noin tukeva kuin sinä." tai jotain vastaavaa.

Ja älkää käsittäkö niin, että mä olisin jotenkin suuttunut, ei, en ole. Mua vaan hämmästyttää, miten se nyt on noussut ikäänkuin tapetille kun on vähän pudottanut jo painoa? Sen takia pohdin tässä just sitä, että onko joku semmonen raja, minkä ylityttyä toiset ei enää kehtaa tai viitsi sanoa mitään? Olenko mä nyt siis selvästi voiton puolella, jos mun painosta aletaan mulle itselleni tekemään huomioita? Ehkä. Ehkä mä alan olla jo hyvillä vesillä.


Ja jotta nähdään kuinka hyvillä vesillä mä olen, niin teidän täytyy saada parin viikon tulokset. Ja ne ovat seuraavanlaiset: 18.-19.4. -0,3 kg, 19.-20.4 +-0, 20.-21.4. +0,8 kg, 21.-22.4. -0,3 kg, 22.-23.4. -0,2 kg, 23.-24.4. +0,3 kg, ja 24.-25.4. -0,7 kg (tää ei vois yhtään sekavammalta näyttää). Viikkotulos tuolle viikolle siis -0,4 kg ja yhteistulos kokoajalle tämän jälkeen -13,6 kg.

Ja tän viimesimmän viikon tulokset ovat seuraavanlaiset: la-su +1,2 kg, su-ma -1,0 kg, ma-ti -0,2 kg, ti-ke -0,2 kg, ke-to -0,8 kg, to-pe +0,8 kg ja pe-la +0,1 kg. Viikkotulos siis vaan -0,1 kg ja kokonaistulos näin ollen -13,7 kg.

Kuten ehkä saatatte huomata, niin painon putoaminen on hidastunut huomattavasti. Tai oikeestaan.. Ehkä mä oon tehnyt vaan jotain väärin. Tuolla on niin rankkoja punaisia päiviä, että jotain on tehty selkeesti huonosti. Pitää siispä alkaa taas keskittymään paremmin siihen mitä syö, tai juo.

Ja vaikka tulokset näyttää jokseenkin heikoilta, niin uskokaa tai älkää, mä olen tyytyväinen. Mä olen lähinnä tyytyväinen siksi, että prosentit on mennyt taas oikeaan suuntaan. Aina kun tulee ns. punainen päivä, niin se ei melkein koskaan ole suoranaisesti rasvaa. Mä olen monesti käynyt jossain samassa painossa kun jonain toisena päivänä, mutta prosentit on olleet parempia. Ja edelleen, aina kun takasin tullut tavara ei ole rasvaa, niin mä voin olla tyytyväinen.


Tässä oli tää parin viikon kertomus tällä kertaa. Kertokaa toki jos nää parin viikon niputukset on teidän mielestänne parempia, niin alan jatkossakin pitämään väliviikkoja. Tosin, kun te ette koskaan kerro mitään, niin joudun tämänkin päätöksen kanssa painimaan itsekseni.

Ei mulla muuta tosissaan.

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)