Olen alkanut kirjoittamaan!

Tiedättekös ihmiset mitä? No, sitä vain mitä siinä otsikossa lukee, eli mä olen alkanut kirjoittamaan. Tarkkasilmäisimmät varmasti huomaa, että en kyllä tänne ole mitään kirjoittanut, ja se on totta. Mä kirjotan toistaiseksi lähinnä omaan pöytälaatikkoon, koska se teksti on semmosta, mikä ei kuulu tänne.

Kirjotan siis semmosta, hmm.. Kai te tiedätte Juoppohullun Päiväkirjat? En siis kirjota uusia juoppiksia, koska ei ne alunperinkään minun ole, mutta mun oma kirjoitustyyli on ottanut paljon vaikutteita siitä. Ja muista Juha Vuorisen kirjoista. Tykkään kutsua sitä puolitotuudeksi. No, avataan vielä näin: osa kirjoittamistani asioista on täysin mun mielikuvituksen tuotetta, mutta höystettynä asioilla, joita mulle on mun omassa elämässä tapahtunut. Kaikki hahmot mun tekstissä on täysin keksittyjä, mutta kaikissa hahmoissa on joitain piirteitä ihmisistä mun ympärillä. En siis suoraan kopioi ketään siihen, että älkää peljätkö, mutta saatan yhdistää tarinassani vaikka kaksi tuntemaani ihmistä ja tehdä niistä yhden. Hauskaa.

En tiedä tuleeko tosta koskaan mitään sen kummempaa. Se voi olla, että se vaan jää mun pöytälaatikkoon – tai siis ulkoiselle kovalevylle. Onhan sitä tällä hetkellä 21 A4:sta, että ihan hyvin sitä tekstiä on jo tullut. Ei vielä kuitenkaan ihan kirjaksi asti. Toki jos noi sivut muuttaisi taskukirjakokoon, niin olisihan mulla siinä tapauksessa jo ihan hyvin sisältöä semmoseen. Voidaanko ajatella, että mulla olis 42 sivua valmiina pokkariin? Ehkä.

Jos joku ihan tosissaan kiinnostui tästä projektista, niin mä voin kyllä lähettää ton hyvin alkeellisen ja täysin keskeneräisen version luettavaksi asti. Se tulee muuttumaan vielä paljon, koska sitä pitää itsekin vain lukea ja kirjoittaa jatkuvasti uudestaan. Oon sitä muutamille ihmisille jo lähettänytkin. Palautetta en tosin ole vielä saanut kun yhdestä osoitteesta, joten loput on mennyt ikään kuin harakoille. Ja varoituksen sana; se sisältää paljon kiroilua. Senkään takia en voi ottaa siitä edes otteita tänne, tässä blogissa ei nimittäin enää kiroilla.


Ja kun tässä on nyt tämmönen kirjoitusprojekti käynnissä, niin on ollut hyvin vaikea tuottaa sisältöä myös tänne. Vaikka nää kaksi asiaa on ihan eri maailmoista, niin silti. Tää blogi on täysin omaelämäkerrallinen ja toi toinen on sitä puolitotuutta, mutta ei mulla silti riitä tekstiä molempiin paikkoihin. Pelottaa jopa, että nää voi mennä sekasin keskenään. Ja sitä en halua.

Ja tavallaan kun mulla on nyt ollut tässä hirvee inspiraatio ton tarinan kanssa, niin oon päätynyt sitä kirjottelemaan päivä toisensa perään. Nyt ajattelin kuitenkin tänään, että otan taas kahvin naamani eteen ja tulen kertomaan myös tänne, että minkä takia sitä tekstiä ei nyt taas ole oikein tullut. Tai siis onhan sitä nimenomaan tullut, mutta ei tänne. Onhan minulla tässä ihan ymmärrettävä syy, eikös?

Mä oon kuitenkin joskus haaveillut siitä, että mä joskus kirjottaisin kirjan. Tää on nyt hyvin lähellä sitä, tai ainakin mä olen tehnyt asian eteen jo jotain. Tosin sekin on ihan mahdollista vielä, että multa häviää inspiraatio täysin ja sen jälkeen ei taas tule yhtään sitä puolitotuuttakaan. Pitää äkkiä piirtää raksi seinään, vai mitä niitä juttuja oli?

Nyt mä rupean juomaan tota mun kahvia tässä ja luen taas kerran koko ton mun tarinan läpi. Oikeestaan siis joka kerta kun mä oon sen uudelleen läpilukenut, niin joka kerta olen sinne myös korjauksia tehnyt. Että tää tulee olemaan pitkä savotta, jos tää siis vaan jaksaa mua kiinnostaa.

Itseasiassa pakko kertoa vielä tosta kirjottamisesta sen verran, että siis noi jutut jää aika vahvasti elämään mun päähän sen kirjottamisen jälkeenkin vielä. Jos mulla on vaan aikaa, niin mä kehitän sitä tarinaa vielä mun päässäni sen kirjottamisen jälkeenkin. Sit saatan välillä kirjata muistiinpanoja ylös, koska jotkut asiat ei vaan saa enää unohtua.

Siis on joku kohtaus tossa mun tarinassa, jonka olen jo kirjottanut ikään kuin valmiiksi. Sit lopetan kirjottamisen. Yhtäkkiä sen jälkeen lähtee joku luova vaihde päälle ja mä käyn sitä juuri kirjoittamaani kohtausta läpi. Ja tässä kohtaa se saattaa muuttua vielä niinkin paljon, että mun on pakko tulla äkkiä uudestaan koneelle ja muuttaa siitä tarinasta kohtia ihan täysin, koska tää just aivoihin tulvahtanut kohtaus on muka tai oikeasti paljon parempi kun se mitä siinä tarinassa jo lukee. Joskus ne korjaukset on oikeesti ihan todella tärkeitä, koska ne korjaa jollain tavalla jopa sitä aikajatkumoa siellä. Ja sit nää yleensä poistaa multa sitä ihan liiallista liiottelua, johon en myöskään halua mennä, mutta joka siellä tarinassa jo on, koska on kerennyt jo aikaisemmin lähteä laukalle.

Sitä tapahtuu siis paljon. On ollut monia pätkiä joihin en oo ollut yhtään tyytyväinen, koska aivot on lähtenyt ylikierroksille. Se tarina muuttuu siis oikeesti hyvin paljon siinä kohtaa. Kaikki asiat tapahtuu siinä kohtaa siis hyvin liioitellusti, ja se on ikävää. Onneksi aina on mahdollista korjata ne heti kun kykenee taas ajattelemaan suhteellisen normaalisti. Ja tässä on ehkä pääsyy siihen, että kirjoitan nimenomaan vain itselleni talteen, enkä esimerkiksi nettiin; voin aina palata korjaamaan juttujani, eikä kukaan ole vielä nähnyt mitä siinä aikaisemmin tapahtui. Antaa vapaammat kädet toimia.

Ja nyt mä oikeasti ryhdyn ryystämään kahvia ja tutkimaan mun tarinaani uudestaan. En tiedä jaksanko tänään kirjottaa uutta, mutta vanhaa jaksan kyllä tänään korjailla.

Terveisin,

Tekko