Ja voi nyt hyvää päivää.. Mä en ilmeisesti koskaan pysty lopettamaan tän uuden Bloggerin/Blogspotin haukkumista, mutta se on kyllä niiden oma syy; mitäs muokkaavat tätä kokoaika huonompaan suuntaan. Huomasin tässä, että mun pitää opetella ihan uus jaottelusysteemi tänne, koska tääkin on uudistettu jotenkin typerästi. Pff.. Lopettakaa jo!
Ja nyt päivän aiheen pariin. Tosiaan, kuukausi on vierähtänyt viimeisimmästä Minulla on nälkä-merkinnästä, joka tarkoittaa siis sitä, että on aika tunkea ulos uusi. Ja itseasiassa tällä kertaa mulla on ilo tehdä tätä! Ilon syyn huomaatte sitten kun lähdetään tuloksia käymään läpi.
Mullahan ei siis ole tällä hetkellä mitään iänikuista dieettiä meneillään, vaan oon yrittänyt lähinnä löytää semmosen uuden hyvän tavan syödä ja tiputtaa painoa siinä samalla. Se vaatii sitä joka päiväistä vaakaamista, joka oikeestaan on jo ihan oikea tapa. Mulla siis oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, painon putoaminen vaan loppu. Se tuli tiettyyn pisteeseen asti ihan kiltisti, mutta sen jälkeen mun kroppa vissiin tottu siihen sen hetkiseen kalorimäärään ja päätti, että tää oli sitten tässä – teeppä jotain toisin.
Oikeestaan suurin muutos mitä mä sitten ruokailutottumuksiin tein, oli se, että mä poistin yhen ruoan päivästä kokonaan. Kyllä, yksi ruokailukerta vaan kokonaan pois. Se on ollut aikamoista totuttelua nyt taas, mutta voin jo melkein sanoa, että näläntunne alkaa taas olemaan selätetty. Miettikää nyt jos mun kalorimäärä on ollut tyyliin 4 x 400-600 kcal, ja sitten sieltä tipahtaa yksi kokonaan pois, niin pakkohan sen on alkaa näkymään jossain. Noi mun kalorimäärät on muutenkin aika suuntaa antavat vaan, koska en mä nykyisin enää niitä laske. Niiltä ajoilta kun laskin on peräisin nuo väittämät. Kuitenkin, uusi päivän kalorimäärä on noin 1200-1800 kcal, ja se on alkanut nyt tuottamaan tulostakin.
Nyt mun rytmi on tyyliin tämä: 13:00 ns. aamupala: yleensä leipää, mutta joskus vaikka munakas tai jotain vastaavaa. Joskus jopa joku oikea ruoka, jos Eiran on tehny mieli saada päiväruoka vähän aikasemmaksi. En mä niin nirsoile sen kanssa. 16:00 tai 18:00: Oikea ruoka. Yleensä tää on semmonen hetki johon haluan panostaa. Tän ruoan täytyy olla jotain hyvää mistä tykkään, koska tää nyt on muodostunut mulle tärkeimmäksi ruoaksi. Aika paljon oon syönyt tässä välissä nyt viime aikoina nachoja ja jauhelihakastiketta, nam. Sitäkin kun voi syödä ihan hyvällä omalla tunnolla, koska paino on siitäkin huolimatta tullut alaspäin. 20:00: on sitten iltapala-aika. Viime aikoina se on ollut marjoista, turkkilaisesta jugurtista, pellavansiemenrouheesta ja vaniljamaidosta tehtyä smoothieta, jonka sekaan oon sekottanut vielä mysliä. Toinen hitti on ollut proteiinivanukas, jonka sekaan pari ruokalusikallista granolaa. Nam.
Ja sitten on vielä kerrottava sekin poikkeus, että jos on tortillapäivä, niin silloin saatan syödä yhden tortillan kello 16 ja toisen vielä kello 18, koska ne nyt ei ole niin kovia kaloripommeja. Tätä on meinaan kokeiltu ja paino putosi silti. On siis hyvinkin mahdollista, että jos tulee tehtyä kevyitä päiväruokia, niin silloin sallin itselleni santsaamisen parin tunnin jälkeen. Toimii, joten miksi ei?
Sitten tässä välissä kerkesi tapahtumaan semmonenkin juttu, että meidän vaaka sanoi sopimuksensa irti. En osaa antaa selitystä sille, että miksi se niin teki, mutta niin se nyt kuitenkin teki. Pääepäilty on kylläkin kissanhiekka. Se vaaka oli siis samassa tilassa kissanhiekka-astioiden kanssa ja sitä hiekkaa oli usein myös sen vaa'an tassuissa, jolloin vaaka aina näytti joko tositosi huonoja tuloksia tai päinvastaisesti erittäin hyviä sellaisia. Niitä tassuja joutui aina puhdistelemaan, jotta sai edes vähän uskottavampia tuloksia. Jossain kohtaa kuitenkaan tää tassujen putsailukaan ei enää auttanut, joten jouduttiin toteamaan vaaka edesmenneeksi.
Käytiin toki ostamassa uusi, mutta se ei ole niin hyvä kun oli edeltäjänsä. Se toki näyttää kaikki samat tiedot kyllä, mutta niiden näkeminen on liian ison työn takana. Edellinen vaaka toimi niin, että ihminen vaan astui siihen ja jos siellä sattui olemaan oikea asetus päällä, niin se läväytti kaikki tulokset kerralla siihen näyttöön. Siitä mä yleensä otin kuvan ja siirryin kirjaamaan tuloksia talteen. Nyt tämä uusi vaaka-vekkuli vaatisi ihan ensimmäiseksi napinpainalluksen, jotta se jotenkin aktivoisi sen profiilin, jonka perusteella se osaisi tehdä laskelmansa. On ollut helpompaa vaan astua suoraan vaa'alle ja katsoa sitten vain paino. Eli joo, mulla ei enää rasva-, vesi- tai lihasprosentteja ole missään ylhäällä. Mä meinasin, että katon ne sitten kuukauden välein, mutta enhän mä nyt kuitenkaan ole jaksanut. Ehkä mä katon ne vaan sillon kun jaksan.
Ja nyt kun ollaan saatu tämmöset höpinät pois tieltä, niin on kaikkien lemppariosion aika. Kaikkien teidän kuuden, jotka tätä ns. sarjaa seuraatte. Noistakin kuudesta todennäköisesti minä olen ainakin kaksi, koska katon nää merkinnät usein läpi tietokoneella ja sitten vielä puhelimellakin jossain vaiheessa. No, ei voi mitään, mullehan tää käytännössä onkin, pitämään mun motivaatiota yllä. Täähän meinaa karata taas, tarkoitus olis siis siirtyä seuraavaksi tuloksiin!
11.-18.7. – Paino oli tehnyt ei niin minkäälaista muutosta, eli tulos oli +-0.
18.-25.7. – Painoa lisää vaan jopa rankat +0,1 kiloa.
25.7.-1.8. – Painoa vaan lisää, koska ruokalutavat ei vielä olleet muuttuneet mihinkään, +0,4 kiloa.
1.-8.8. – Tässä kohtaa tapauhtui siis se muutos. Ei lisää liikuntaa tai mitään, koska oon muutenkin ollut tässä vielä kipeenäkin. Mutta siis se yksi ruoka jätettiin päivässä pois, ja tulos on -3,2 kiloa.
Ja vain ja ainoastaan kiitos tämän viimeisimmän viikon, niin mun paino on alempana kun se on varmaan koskaan mun aikuisiällä ollut. Jos en taas ihan mahottomasti laskenut väärin, niin paino on kaikenkaikkiaan tullut alas kokonaiset 22,6 kiloa.
Mä oon varmaan joskus kirjottanut tänne siitä, että mä lupasin joskus 2016 (edellisen laihdutusprojektini aikana) äitilleni semmosen asian, että jos saan painoni putoamaan yhden maagisen rajan alle, niin ajan partani hetkellisesti pois – eli niin pitkäksi aikaa, kunnes se vaan kasvaa takaisin. Ja siis tällä kertaa mä aion päästä siihen tavoitteeseen. En luota siihen, että tahti jatkuu tämmösenä mitä se nyt menneellä viikolla oli, mutta mä haluan uskoa tän painon tulevan kuitenkin taas alaspäin hitaasti, mutta varmasti. Joten se tavote varmasti saavutetaan tässä tulevina kuukausina. Se sekä pelottaa mua, että odotan sitä hyvin suurella innolla. Pelko johtunee varmasti siitä, että sen jälkeen kun mun parta alotti kasvamalla kasvamisen, niin en ole mun leukaani nähnyt. Siitä on mahdollisesti jo 10 vuotta, että juu, ei olla tavattu hetkeen.
Innostus taas johtuu siitä, että saavutan yhden ison etapin ja voin olla todella onnellinen siitä. Ehkä se leuan näkeminen siinä kohtaa ei ole vaakakupissa sitten niin painava asia. En silti haluaisi parrastani luopua, mutta luvattu mikä luvattu, ei voi perua.
Ja tämä sitten tällä kertaa tässä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)