Tienaa sitä leipää sinne pöytään

Arvatkaapa muuten, että kirjotinko viimeks niitä aiheita mihinkään ylös? Aivan, en. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeeta. Ei olis tarvinnut kun ottaa vihko tästä mun tietokonepöydän laatikosta ja kirjottaa siihen pari sanaa, mutta ei. No, onneksi yksi aihe ei ole mielestä mihinkään hävinnyt ja voisin siitä nyt vähäsen kirjottaa.

Aihehan on taas kerran työelämä. Tai taas kerran ja taas kerran, enhän mä tästä nyt ihan jatkuvasti kirjottele, mutta nyt kirjoitan kuitenkin. Koska siis, hmm, mä oon ollut 8 kuukautta kotona. Kyllä, kahdeksan pitkää kuukautta. Tai oikeestaan ehkä kaksi ensimmäistä kuukautta oli lyhyitä, mutta sen jälkeen nää on tuntunut tosi pitkiltä ja pitkästyttäviltä.

Mä en muista mitä kaikkea mä viimeksi kirjottelin tästä aiheesta, mutta en usko kertauksenkaan haittaavan. Mutta siis mun työllistymistä on aika vahvasti viivästyttänyt se, että nyt eletään tätä hemmetin korona-aikaa. Läheskään kaikki paikat ei ole mulle vastannut mitään mun työhakemuksiin, mutta ne jotka on, niin on kirjotellut jotain, että "työnhakuaikaa pidennetään, koska korona". Pari paikkaa on ilmottanut lähes suoraan, että "et ole hakemamme henkilö".

Musta olis kaikista mukavinta, että kaikki paikat aina ilmottaisi jotain. Mua ei silleen haittaa jos tulee kielteinen vastaus, mutta se tieto olisi kovin mukava edes saada. Mulla on nytkin vaikka kuinka monta työpaikkahakemusta vireillä, joista en tiedä mitään. Joo, voisin soittaa perään ja kysellä, mutta mä vihaan puheluita. Kyllä, se heikentää mun työllistymismahdollisuuksia, mutta se nyt onkin mun Akilleen kantapää.

Nyt työkkärin kanssa sovittiin, että otan yhteyttä johonkin järjestöön, jossa joku osaa auttaa mua työnhaussa. Mä otin yhteyttä ja mut haastatellaan nyt torstaina puhelimitse. Vaikka mä vieläkin kammoksun sosiaalisia tilanteita, niin mulle olis silti ollut helpompi mennä johonkin paikan päälle. Puhelin on vaan jotenkin, öö.. Kun ei tiedä kuka siellä puhuu, vaikka tietää kuka siellä puhuu. Ei näe ihmistä, niin jotenkin se on vaan vielä vaikeempaa kun nähdä ihminen.

Ja siis mun käsityksen mukaan toi ei ole semmonen perus työnhakuopetus, vaan toi on kai ehkä enemmän yksilöllistä. Tai ainakin mä toivon niin. Mä en halua mennä enää yhteenkään "näin täytät cv:n ja työhakemuksen"-koulutukseen. Se on käyty niin monta kertaa läpi, että kyllä mä uskon nää jutut jo osaavani.

Mä oon pohtinut paljon myös sitä vaihtoehtoa, että lähtisin opiskelemaan grafiikkaa. Graafikon hommat siis edelleen kiinnostaa. Mutta opiskelu ei kyllä tällä hetkellä mitenkään voisi onnistua. Ensinnäkään siitä syystä, että noiden opintojen perään pitäisi lähteä johonkin Lahteen tms. Ja toiseksikin siitä syystä, että koulunpenkille lähteminen tiputtaisi mun tulot entisestään ja pahimmassa tapauksessa pakottaisi ottamaan lisää opintolainaa. Ja sitten on vielä sekin syy, että graafikon pitäisi aika pitkälti työllistää itse itsensä, joten siitäkään syystä ei ehkä ihan ajankohtainen.

On silti yksi ajatus jonka perään aion ehkä seuraavaksi lähteä. Nimittäin mä olen alkanut haaveilemaan enemmän ja enemmän urasta kokkina. Oon saattanut siitä joskus täälläkin mainita, mutta nyt se alkaa ehkä olemaan se oikeasti seuraava suunta elämässä. En voi sitäkään koulunpenkille lähteä oppimaan, mutta mä haluaisinkin uskoa mahdollisuuteen oppisopimuksesta – aion sitä torstaina kysyä haastattelun yhteydessä.

Ja siis tarkoituksena ei ole mikään suurtalouskokkihomma, vaan mä haluaisin johonkin oikeeseen ravintolaan tekemään ruokaa. Ja oppimaan ruoanlaitosta lisää. Ruoanlaitto on kumminkin jollain tavalla semmonen, hmm, voidaanko sanoa intohimo? No ei ehkä ihan intohimo, mutta siis hyvin mieluisa asia kuitenkin. Aihe, josta haluaisin oppia kokoaika vaan lisää ja oppia käyttämään monipuolisemmin asioita. Ja sit mä olen vähän kiitoksenkipeäkin sillä saralla. Mä tykkään laittaa ruokaa ja saada reaktioita aikaan. Mä tulen kovinkin onnelliseksi jos joku joskus kehuu jotain mun tekemää ruokaa, mutta jos joku sanoo mun ruoan olevan pahaa, niin mä en siitä pahastu, vaan haluan oppia tekemään sen sitten paremmin. Mulla on siis kova oppimishalu kokkauksessa, joten eikö ravintola olisi mulle ihan mahtava työpaikka? Tosin siellä ei ehkä voisi niin vapaasti kokeilla uusia asioita, mutta sen uuden kokeilemisen voi pitää sitten enemmänkin harrastuksena.

Mulle siis työkkäristä ehdotellaan usein kaikkia varastohommia, joihin mä olen hakemusta aina laittanutkin, mutta se ei olis kyllä yhtään sitä mitä haluaisin tehdä. Mun ajatusmaailma on vieläkin vähän semmonen, että en halua tehdä semmosta työtä mistä se mun kädenjälki ei ehkä näy. Noihinkin hommiin on varmasti omat tekijänsä. Mutta siis mun aivoon mahtuu myös se asia, että jos se duunipaikka joltain varastolta nyt sitten hakemusten jälkeen ilmaantuu, niin sitten mä lähden tekemään sitä. Varsinkin nyt kun on lapsikin tulossa, niin olisin aika valmis tekemään melkein mitä vaan, jotta voin osallistua paremmin siihen leivän pöytään tuomiseen.

Mutta siis jotta mä itse olisin tosi tyytyväinen, niin työnkin pitäisi olla jotain mihin meneminen ei ole pakkopullaa. Mä tiedän niin paljon ihmisiä, jotka käy töissä vaan sen elantonsa takia, mutta musta näyttää vaan siltä kun ne tuhlaisi siinä elämäänsä. Ja siihen elämän tuhlaamiseen en halua tässä merkinnässä sen syvemmin mennä, koska se nyt olisi aika loputon suo. Mä vaan olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen pitäisi tehdä lähinnä semmosia asioita mistä se tykkää – semmosia, mitä on sitten vanhana kiva muistella.

Mutta joo, en tiedä. Toivon kovasti, että tää kokkihomma ottaisi nyt tuulta purjeisiin, pääsisin sen kautta oikeisiin töihin ja tienaamaan sitä leipää sinne pöytään. Tai vihdoinkin edes jotain tekemistä näille arkipäiville. Jos joku oikeesti haaveilee työttömyydestä tai siitä, että voisi vaan jäädä kotiin olemaan, niin älä. Pari kuukautta tää voi olla jollain tavalla hohdokasta, mutta sitten tästä tulee lähinnä negatiivinen asia. Mitä kauemmin sitä kotona on, niin sitä huonommat mahdollisuudet sitä on työllistyä, koska työpaikatkin arvostaa sitä, että ihminen on kokoaika ollut tekemässä jotain. Mulla on nyt tää 8 kuukauden työttömyysjakso tässä, joten helposti olen työhakemuksieni kanssa aina aika viimeisillä sijoilla.. Ja se jos jokin harmittaa isosti.

Ja nyt tämä blogimerkintä alkaisi olemaan tiensä päässä, jota toivoisin kovasti myös työttömyydelleni.

Terveisin,

Tekko

Aiheeseen liittymätön asia tähän loppuun, koska mua ärsyttää. Viime merkinnässä mainitsin siitä, että tää Bloggerin/Blogspotin hallintapaneeli muuttui ja huonompaan suuntaan vielä. Se ajatus ei ole muuttunut mihinkään, koska löydän tästä kokoajan uutta valitettavaa. Mä olin just opetellut lisäämään näihin mun merkintöihin tunnisteita, jotta täältä voisi löytää hakusanoilla samanlaisia merkintöjä, mutta nyt mä joudun ilmeisesti jo luopumaan siitä. Ihan vaan siitä syystä, että toi tunnisteiden lisäys jumittaa ihan hulluna ja mä en vaan jaksa. Yhen sanan lisääminen voi kestää 20-30 sekuntia, joten en jaksa nähdä vaivaa, joten se siitä. Kiitos uudistuksen. Haluan vanhan takaisin, kiitos.