Uusia & vanhoja heikkouksia

Mun täytyy sanoa, että tämä koulunkäynti ei tällä hetkellä ole mun mieleeni. Mä opiskelen käytännössä aivan yksin. Mulla on oppimateriaalit internetissä salasanojen takana, jotka siis sieltä päivittäin kaivan esiin ja opiskelen itselleni sopivan määrän. Tää on vaan just sitä mitä mä en tavallaan halunnut.. Mä opiskelen asioita, jotka ei pysy mun päässä kun vasta sitten, kun pääsen niitä käytännössä tekemään. Eli tavallaan tuhlaan aikaani. 

Koen tämän tämmösen opiskelun yhtenä heikkouksistani. Päntätty tieto ei vaan jää mun päähän, vaikka mä aiheesta kuinka paljon tykkäisin. Luojan kiitos tuolla on myös jonkin verran tehtäviä, jotka jaksaa jollain tapaa pitää mun motivaation kasassa tätä hommaa kohtaan. Vaikka nekin perustuu lähinnä siihen tiedon oppimiseen, niin kai ne toimii paremmin kun pelkkä lukeminen. Haluaisin vaan tekemään, jos se ei vielä tullut jollekin selväksi..


Ja kun puhutaan heikkouksista, niin puhutaan nyt sitten oikein kunnolla. Koska niitä mä olen tässä pohtinut. On meinaan pari heikkoutta, jotka siis todellakin tiedostan, ja joihin oon yrittänyt alkaa puuttumaan.


Ensimmäisestä oon täällä joskus aikaisemminkin kirjotellut, törmäsin siihen merkintään ihan muutama päivä sitten kun selailin vanhoja merkintöjäni. Tämä merkintä käsittelee sitä hieman, ja tämä heikkous liittyy siis päivämääriin tai lähinnä niiden muistamiseen.

Jos et käynyt tuolla linkissä, niin lainaan tähän sieltä kohdan, jotta kenenkään ei tarvitse turhaan avata jotain melkein kolme vuotta vanhaa merkintääni.

Kun puhutaan synttäreistä ja päivämääristä, niin tiedättekös mitä? Mä olen tuomittu. Mä opin jo lapsena vain ja ainoastaan kaksi päivämäärää, ja ne on vieläkin lähes ainoat mitkä muistan sen enempiä miettimättä. Mä muistan mun oman syntymäpäivän (30.6.) ja mä muistan mun pikkuveljen syntymäpäivän (4.6.).

Mitkään muut päivämäärät ei ole mun päässä pysynyt. Okei, joulukuusta mä muistan itsenäisyyspäivän ja itse sen joulun, mutta esimerkiksi muita juhlapyhiä en osaa kalenteriin merkitä. Jos multa nyt kysyttäisiin, että "koska on vappu?" niin mä en osaisi sanoa edes kuukautta. "Koska on pääsiäinen?" niin ei mitään käsitystä.

Tämä tässä.. Mä en edelleenkään osaisi asettaa kalenteriin vappua tai pääsiäistä. Ainoat uudet päivämäärät mitä tässä vuosien aikana olen oppinut on Eiran ja Maxin syntymäpäivät. Nekin oikeestaan vaan itsekehittämäni muistisäännön avulla. Se on aika hauska, tai ainakin Eira nauraa sille aina.

Eiran syntymäpäivät mä olen jotenkin saanut vuosien saatossa taottua päähäni, mutta nyt pystyn tukemaan sen tiedon pysymistä päässä sillä, että Maxin kanssa niillä on tosiaan yhteinen muistisääntö. Eiran syntymäpäivä kertaa neljä on Maxin syntymäpäivä. Ai mitäkö tämä tarkoittaa? No, 7 x 4 = 28. Kuukaudet mun pitää sitten itse vaan muistaa ilman mitään sääntöjä, mutta tollein saan ainakin kaivettua päivät muistilokeroistani. Eiran synttärit on 7.12. ja Maxin 28.10. Muistan ne nyt oikein hyvin tämän säännön avulla – ehkä ne jossain vaiheessa siirtyy myös kunnolla mun aivojen kovalevylle, tai ainakin toivon niin.

Kuitenkin, muistan nykyään muutaman päivämäärän enemmän, se on saavutus itsessään. Haluaisin vaan oppia kaikki tärkeät päivämäärät, jotta ei aina tarvitsisi luntata. Ja mä kirjotin tuolla linkissä, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, mulla ei vaan pysy päivämäärät päässä. Mä nimittäin aikanaan yritin jopa sitä, että vaan hoin päässäni jatkuvasti Eiran syntymäpäivää, mutta ei se sinne jäänyt. Sanoin siellä linkin takana myös, että en halua Eiran syntymäpäivään mitään muistisääntöä alkaa keksimään, koska haluaisin pystyä muistamaan sen ilmankin, mutta nyt siinä on jonkinlainen muistisääntö tukemassa muistiani.

Mä haluan nyt varmistaa, että nää päivämäärät pysyy mun päässä ja opiskelen sen jälkeen pari seuraavaa tärkeetä päivämäärää. Ehkä tää on vaan todella hidas prosessi, mutta jostain syystä koen sen nyt hirveen tarpeelliseksi.

Tää toinen heikkous on sitten uudempi tuttavuus. Tai en ole aikaisemmin tajunnut, että mulla tämmönen heikkous on. En tiedä millä nimellä tätä nyt kutsuisin, mutta sanotaanko nyt vaikka ennakointi tai "seuraavat liikkeet". Tää on tullut tosi paljon esille nyt Maxin hoidon yhteydessä, mutta kai parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Alustetaan tätä niin, että mä olin lapsena suuri strategiapelien ystävä. Niissä on hirveen tärkeetä ajatella pari askelta eteenpäin tai aina tulee turpaan. Mä en tiedä miksi mä tykkäsin niistä strategiapeleistä, koska yleensä mulle tuli aina turpaan. Mä keskityin vaan omissa oloissani rakentelemaan asioita ja yhtäkkiä huomasin vihollisen suuret sotajoukot mun pihamaallani. Mä en ollut yhtään miettinyt tulevia askelia, vaan keskityin siihen hetkeen. 

Kai se liittyy jotenkin siihen, että mä muutenkin tykkään elää vaan tässä nykyisessä hetkessä. Siihen kai toi päivämäärien unohtaminenkin perustuu. En ajattele tulevaa aikaa kovinkaan paljoa siis oikeestaan missään tilanteessa.

Nyt vaan on alkanut huomaamaan sen, että se on iso miinus tässä kohtaa. Mä pystyn tekemään yhtä asiaa, mutta jos Eira ottaa vetovastuun siitä yhtäkkiä ja mun pitäisi lähteä tekemään muita asioita eteenpäin, niin yleensä mä jään vaan siihen katsomaan mitä Eira tekee. Nyt oon alkanut toisinaan havahtumaan siihen, että "nyt mä voisin kyllä tehdä joitain asioita eteenpäin!" joten kai sekin taito alkaa tässä pikkuhiljaa kehittymään.

Mutta tää periaatteessa voi selittää myös paljon sitä, että minkä takia mä muutenkin oon välillä aika hidas. Oottakaas, mikä se on se yksi sana.. Spontaani? Sitä mä en ole ilmeisesti lainkaan. Oon joskus kyllä nimittänyt itseäni oma-alotteiseksi, mutta ilmeisesti en sitä kovin hirveästi olekaan. Mutta en usko, etteikö olisi liian myöhäistä oppia, vai mitä? 

Mä en enää edes tiedä, että minkä takia mä olen pienenä pitänyt strategiapeleistä.. Kun nyt oikeesti muistelen, niin mä olin niissä ihan uskomattoman huono. Mulla oli aina pienimmät sotajoukot. Hmm, mä kyllä tykkäsin niiden kylien rakenteluista ja muuta, että ehkä mä pelasin vaan vääriä pelejä.. Ehkä olis pitänyt pelata jotain kylänrakentelupeliä, jotta olisin saanut joskus tehdä kylät rauhassa loppuun, eikä joku sotaukkeli olisi tullut heti kaikkea pilaamaan.

Mun pitää nyt selvästi lähteä tähän oma-alotteisuuteen ja ennakointiin perehtymään lisää, koska olisihan se nyt kiva pystyä ajattelemaan vaikka yksikin siirto eteenpäin. Se auttaisi arjen pyörittämisessä aika paljon kun ei vaan olisi kiinni nykyhetkessä, ja pystyisi tekemään ennakoivasti joitain asioita pois alta.


Tiedostaminenhan on varmasti yksi askel parempaa kohti, eikö niin? Ainakin kovasti toivoisin niin, koska olishan se nyt oikeesti kiva pystyä tässä vielä kehittymään ihmisenä näilläkin osa-alueilla. Pari viimeistä vuotta on mennyt sikäli aika kivasti, että paljon on tultu ylöspäin ihmisenä, joten kyllä mä uskon potentiaalin riittävän vielä näidenkin heikkouksien parantamiseen. Tai kai sitä ihmisellä on potentiaalia vaikka mihin, jos vain haluaa, joten en mä olisi huolissani.

Mä en vaan tällä hetkellä muista mitä kaikkia projekteja mulla on käynnissä.. Mutta ehkäpä sekään ei haittaa. Kaikesta pitää tehdä semmosia ikuisuusprojekteja, kuten nyt vaikka vedenjuonnin lisääminen ja hampaiden pesu.. Kun ne ei vaan muodostu tavaksi, niin sitten niitä pitää vaan muistuttaa ja muistuttaa. Sama se on kai näiden uusien heikkouksien kanssa; niihin on hyvä puuttua silloin kun sen huomaa. Ei sitä kai nyt voi tässä suoraan päättää, että nyt ne on ohi ja kaikki hyvin..

Mä en tiedä onko tässä ollut enää hetkeen mitään järkeä ja olenko hirveesti toistellut itseäni tai jotain, koska jotenkin tuntuu, että tietokoneaika tuli tältä päivältä täyteen. Ei riitä keskittyminen taaskaan. Jotenkin kun noita kouluasioita selaa päivät pitkät, niin karsii se jotenkin täysin tätä tekstin luomistakin. Kaikki kirjaimet näyttää samalta, on ne sitten kouluasioissa tai sitten itsetuottamaa. Kaikki alkaa näyttämään tältä: "plää plää plää plää.."

Eli aika laittaa merkintä kiinni ja keskittyä johonkin aivan muuhun.

Terveisin,
Vesa-Matti