07122018 | Seitsemäskö?

Tänään mulla ei ilmeisesti riitä tunnit tekemään mitään hauskaa sisältöä, joten tänään taas ihan vaan kirjotellaan.

Jos huvittaa, niin voit kommentoida tähän tai vaikka mun blogin Facebook-sivulla, että mitä mieltä ootte ollut tähän mennessä tästä blogiputkesta/joulukalenterista? Onko ollut mitään mielenkiintoista ja/tai mikä on ollut mielenkiintoisin? Vaan siten mä osaan päätellä, että minkälaista sisältöä te haluatte tähän.

Yks polttava puheenaihe mun päässä on Facebookin kaupunkikohtaiset ryhmät. Mä en tiedä olenko mä ne joskus täällä haukkunut maailman syvinpään rakoon, mutta nyt mä ainakin voisin antaa vähän palautetta.

Mä oon liian usein nyt törmännyt sellaseen asiaan, että sanotaan johonkin aloitukseen tyyliin: "Olisit sanonut asiasta paikan päällä, etkä vaan täällä netissä itkisi!" Mua ärsyttää niin paljon.

En osaa sanoa, osaisinko itse toimia jossain epämääräisessä tilanteessa heti parhaalla mahdollisella tavalla.. Ei kaikki ihmiset siihen kykene, joten se ei kaikille välttämättä ole vaihtoehto. Joistain asioista voi kuitenkin tehdä ilmoituksen, jotta:

- Vastaisuuden varalta ihmiset, jotka ajattelemaan ovat kykeneväisiä, osaisi välttää itse tekemästä niitä asioita.
- Ihmiset, jotka ei ole asiaa koskaan vakavissaan miettinyt, saisivat siten tilaisuuden vakavissaan miettiä asiaa, jottei koskaan edes tekisi sitä.

Se, että joku asia on just sulle itsestäänselvyys, ei tarkoita sitä, että se olisi sitä kaikille. Ainakaan minä en kaikkia asioita välttämättä osaa ja saatan joskus tehdä jonkun pienen virheen jossain, ja jos siitä kirjotetaan Facebookissa niin se on ihan ok mulle. Sen voi lukea joku ihminen joka on tehnyt sitä asiaa vaikka kokoajan kiinnittämättä siihen minkäänlaista huomiota, ja tajuaa sen olevan väärin, ja jättää jatkossa tekemättä.

Tälläsiä asioita on nyt viimeaikoina ollut:

1. Frisbeegolf-kiekon lentonopeus, ja kuinka se voi sattua ihmiseen/koiraan/mihin tahansa. Mä en ollut koskaan asiaa miettinyt ja kun luin siitä Riihimäki-ryhmässä, mä tajusin alkaa varomaan asiaa. Jos mä ikinä tulen niitä kiekkoja enää heittämään, niin mä tajuan ottaa huomioon kanssaihmiset paremmin. Jos mä koskaan joudun semmosen radan läpi kävelemään, mä osaan ottaa huomioon sen, että siellä on ihmisiä, jotka niitä kiekkoja heittelee. Mä tiedän jostain asiasta nyt enemmän, mutta toi oli jonkun mielestä "internetissä itkemistä turhasta asiasta".

2. Koiraa ei tule pitää vapaana leikkipuistojen läheisyydessä, tai oikeestaan niitä ei kannata pitää vapaana kaupunkialueella kun vaan siihen tarkoitetuissa paikoissa. Oli tää mulle jo ennestään tuttu, mutta mun mielestä kertaus on hyvästä. Mä olisin voinut vaikka ruveta ajattelemaan, että "Nella on kyllä niin kiltti, että voin päästää sen vapaaksi tässä leikkipuiston luona ja päästää sen morjestamaan lapsia", vain tajutakseni sen, että Nella meni puremaan sinne jokaista lasta. Semmonen pieni ajatuskatko ja asiat on kerennyt jo tapahtumaan. Sain tästä "internetissä itkemisestä" ihan hyvän muistutuksen, joten se ei ollut turhaa.

Joo, mä tiedän.. Internetissä voi sanoa mitä vaan ja osa tekee sitä ihan vaan siksi, että pahoittaa mahdollisimman monen ihmisen mielen. Mä teen sitä toisinaan mun kavereille, koska se alkaa olemaan jo jonkinlainen huumorin väline. Pitäisi siis jo tietää, että kaikkea ei kannata päästää ihon alle. Super tyhmät asiat vaan joskus luikertelee sinne, ja näin mä saan aihetta kirjoittaa.


Todellisuudessa mun oli tarkoitus tänään käydä monia pikkuasioita läpi, mutta mä näköjään sain jo tosta yhdestä aiheesta aika paljon tekstiä irti. Toivottavasti vielä ihan ymmärrettävässä muodossa.. Mä olen meinaan viime aikoina nukkunut tosi oudosti. En oudosti silleen, että nukkuisin oudoissa asennoissa, vaan siten, että mun uni on ollut hyvin satunnaista.

Monena iltana mulle on käynyt niin, että menen aikaisin pehkuun, koska olen jo tosi väsynyt. Pyörin sängyssä harvinaisen lyhyen aikaa ja nukahdan siis yllättävän nopeasti. Seuraavaksi mä herään ja huomaan, että kello on siirtynyt vain noin tunnilla eteenpäin. Mun mieli ja kaikki siis vaan väittää, että mä olen nukkunut hyvin ja pitkään, mutta kello väittää muuta.

Yleensä tän noin tunnin unen jälkeen mä olen siis niin virkeä, että mä olen hereillä seuraavat 5-6 tuntia ja nukahdan vasta aamuyön tunteina uudestaan.

Tää on meinannut aiheuttaa mulle monia myöhästymisiä, mutta oon onneks onnistunut pitämään sen aika minimissä – oon nukkunut pommiin vasta kerran (sekin tosin aika tärkeenä päivänä, joten niin ei olisi missään tapauksessa saanut käydä).

Mulle ehkä vaikein asia maailmassa on nukkuminen. Mun täydellisten yöunien esteenä on aina joku, aina. Koskahan mä olisin viimeksi nukkunut semmosen sopivan 8 tuntia, ilman mitään heräilyjä tai mitään? En osaa kyllä muistaa. Kaikenlaisiin vaikeuksiin kun lisää vielä sen, että mä oon aika herkkä heräilemään, niin voi olla varma, ettei nukuta kunnolla. Saatan herätä ihan siihenkin, että kissa tepastelee sängyn ohi ihan normaalilla kissan tepastelutyylillä.

Joskus nuorisolaisena mulle tuli tutuksi omaan hengitykseen/kuorsaukseen herääminen. Se hetki kun mä nukahdan ja mun suustä pääsee joku "unitilaan siirtymiseen kuuluva äännähdys", mä voin herätä jo siihen. Tai sitten jos nukahdan ja mä alan kuorsaamaan, mä voin herätä siihenkin.

Ongelmia on monia ja ne joskus syö kyllä todella paljon, mutta ehkä näiden kanssa voi elää. Onneksi kaikki uneen liittyvät asiatkin on mulla yleensä hyvin kausiluonteisia, joten ei huonosti nukuttuihin yöuniin ole aina sama ongelma. Se jotenkin raastaa vähemmän kun syy vaihtuu aina välillä.


Eiköhän tätä tässä nyt sitten taas ollut. Mä tästä alan kohtapuoliin hipsimään teatterille, jossa mulla meneekin loppuilta, joten tää on pakko päästää ulos nyt. Mä olisin kyllä halunnut puhua vielä siitä, että miten mulla ei pysy päivämäärät päässä.. Mutta.. No hitto, jos teen sen nopeasti.

Kun puhutaan synttäreistä ja päivämääristä, niin tiedättekös mitä? Mä olen tuomittu. Mä opin jo lapsena vain ja ainoastaan kaksi päivämäärää, ja ne on vieläkin lähes ainoat mitkä muistan sen enempiä miettimättä. Mä muistan mun oman syntymäpäivän (30.6.) ja mä muistan mun pikkuveljen syntymäpäivän (4.6.).

Mitkään muut päivämäärät ei ole mun päässä pysynyt. Okei, joulukuusta mä muistan itsenäisyyspäivän ja itse sen joulun, mutta esimerkiksi muita juhlapyhiä en osaa kalenteriin merkitä. Jos multa nyt kysyttäisiin, että "koska on vappu?" niin mä en osaisi sanoa edes kuukautta. "Koska on pääsiäinen?" niin ei mitään käsitystä.

Mä olen hiljalleen oppinut, että Eiran syntymäpäivät on joulukuun alkupäässä. Tänään, eli 7. päivä. Mä olen yrittänyt sitä päntätä ja päntätä, koska se on päivämäärä jonka haluan kyetä muistamaan. Olisihan se nyt tärkeetä. Mä en haluaisi joutua tekemään siihen mitään muistisääntöä, koska kyllähän tää pitäisi mennä päähän ilmankin.

Mutta uskokaa tai älkää, tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Mä sanoin, että pystyn muistamaan vaan mun ja pikkuveljen synttärit.. Ja ne on ikävä kyllä ainoat syntymäpäivät mitkä muistan ilman, että joudun katsomaan jostain apua.

Mä en tiedä onko se vaan se, kun oon pyrkinyt elämään päivä kerrallaan ja hetkessä. En tykkää ajatella eteen- tai taaksepäin (vaikka mun pää sitä hyvin paljon tekeekin). Mulle ei ehkä sen takia vaan jää päivämäärät mieleen. Mua ei saa vihata sen takia..

Mä olen yrittänyt opetella käyttämään kalenteria. Merkitsen ylös työpäiviä yms. ja siten mä olen vähän alkanut muistamaan jo jotain. Tää "kyky" unohtaa kaikki päivämäärät.. Siis mä en muista tällä hetkellä edes sitä, että koska mä alotin teatterilla. Alkuvuotta se oli, mutta oliko se tammikuussa? Helmikuussa? Ei edes se ole jäänyt mun päähän. Tähän olisi siis hyvä saada muutos ja nyt mä sitä haluan tässä siispä opetella.


Eikä sekään pysynyt lyhyenä. Lopetus vaan äkkiä ja se on sitten sillä selvä.

Hyvää synttäriä Eira vielä tätäkin kautta! Olisko se jo noin kolmas kerta tänään?

Terveisin,
Tekko