Termos. Tiedättekö sen tunteen kun arki tuntuu siltä, että päivä päivältä kaikki tuntuu samalta? Tää on niinku koulun lihakeitto - tylsää lientä ja vahingossa saa (jos saa) sattuman. Ainoot sattumat mun keitossa on ne kun Eira keksii jotain.
Oon jotenkin täysin kyllästyny nyt tohon pajaan. Se voi olla se lähenevä loppu, että enään ei jaksa kiinnostaa tehdä mitään. Tai no onhan mulla vielä 17 päivää jäljellä, mutta silti.. Tai sit se voi olla se, etten saa kun ajatuskykyä vaativia hommia. Mä en jaksa ajatella töissä. Mä haluan homman tyyliin: aivot narikkaan.
Itseasiassa sen takia hain pintakäsittelypuolelle. Se homma tuntuu just siltä aivot narikkaan-hommalta. Ei tarvii ajatella mitään ja jos kauan on maalin käryssä ni ne aivot tosiaan on jossain.
Itseasiassa mä en enään edes tajua mikä mua joskus kiehto puuhommissa.. Kai se oli hienoa saada jotain aikaan käsillään, mutta saman tunteen saa pintakäsittelyssäkin. Töhrynen seinä - maalia pintaan - kuin uusi seinä. Siinä tulee se fiilis, et on tehny jotain ite ja saanu jotain aikaseks. Puuhommat, hmm, liikaa kaikkee muistettavaa.
Toisaalta on huomannu, että jollain tasolla jopa pelkään niitä puuntyöstökoneita. En mä uskalla käyttää sirkkeliä, koska oon kuullu juttuja. En uskalla melkein edes vannesahaa käyttää, koska oon saanu kerran pienen palikan päin näköä.
En tiedä onko mulla sit nyt joku lievä masennus päällä, koska taas tuntuu kokoajan siltä, että mikään ei innosta. Jotain virikettä, parempaa duunia.. Tai edes parempia ilmoja. Nekin vois jeesata fiilistä vähän.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)