Loma oli, loma meni..

Tässä sitä taas ollaan.. Neljän päivän loman jälkeen. Tässä odottelen pajalle lähtöä, ja mietiskelen, että millähän sitä tänään sinne menis.. Toisaalta voisin palkita itseni rankasta aherruksesta ja mennä bussilla, mutta toisaalta ei se tuntuisi miltään palkinnolta, koska bussilla mä oon melkein eniten sinne kulkenut. Joten voisi kuvitella, että kävellen palkitsisin itseni parhaiten.

Jos mä vähän kirjottelisin lomasta. Alunalkaen en uskonut, että mulla edes on mitään lomaa, koska paja on aika mielenkiintoinen paikka. Ohjaajalta torstaina kysyin, että "Onko perjantai ihan normaali päivä?" Ja sain suhteellisen sekavan vastauksen: "Perjantai on normaali, mut pitkäperjantaina ei tulla ollenkaan." Toisaalta niin selvä, mutta toisaalta taas niin sekava. Pääasia, että tästä lauseesta päättelin, että neljä päivää vapaata ja piste.

Torstai 5.4.

Torstai meni suhteellisen mukavassa porukassa.. Hetkinen seis.. Ainiin, joo. Rupesin vaan miettimään, että ketähän kaikkia täällä edes torstaina oli. Saattaa nimittäin olla, että torstaina tuli maistettua alkoholia vähän rankemmalla kädellä, koska lavasta ei ollu jäljellä vissiin kun 3. En minä itse niitä kaikkia juonut, ehen, mutta minulla oli siinä kaljan seuralaisena BlackMint-pullo. Kun tutkin kyseisen pullon aamulla, niin tokasin, että ei sitä paljon jäänyt. Lauantaina tuli todettua, että n. 4 shottilasin verran oli jäänyt.

Toisaalta mulla on kyllä semmonen muistikuva, että torstain bileet jäi jotenkin lyhkäseksi tai jotain. Mulla on vähän semmonen taipumus, että jos joku ihminen alkaa näyttämään väsymyksen merkkejä, niin jotenkin oma innostuskin juomisesta katoaa. Toinen on se, että jos joku ihminen lähtee kesken illan, niin fiilis katoaa siinäkin tilanteessa. En tiedä mikä siinä mahtaa olla syynä.

Mutta torstai oli kaikenkaikkiaan kai ihan mukavankaltainen päivä. Tai no päivästä en tiedä, mutta ilta oli ja meni. Ihan tyylikkäästi.

Perjantai 6.4.

Hmm.. Mitähän kävi perjantaina? Aivan, joo! Nälkädarra! Mulla oli oikeesti koko päivän aivan uskomaton nälkä. Mun teki mieli kokoajan syödä jotain. Aivan jatkuvalla syötöllä oisin halunnu tunkea naamaani jotain ruuaksi kelpaavaa. Siis aivan kokoajan oli nälkä. Oli vissiin ensimmäinen tommonen krapula kun olisi tehnyt mieli vaan syödä ja syödä. Vatsassa tuntui olevan reikä.

Illalla lähettiin sitten krapulaisen Mikon kyydillä Forssaan. Se reissu meni sitten muutaman oluen voimalla ja takasintulomatkalla käytiin ABC:ltä hakemassa kerrosateriat. Ne ateriat oli ihan surkeita! Tai no okei, kyl ne muuten ois sijottunu ihan hyvin, mutta ranskalaiset.. Ne oli jotain niin kauheeta. En tiedä kerkeskö ne matkalla kotiin jotenkin mennä pilalle, vai eikö siellä vaan osata tehdä niitä.. Mut ne oli kamalimmat ranskalaiset ikinä.

Lauantai 7.4.

Lauantaina jouduin tuottamaan pettymyksen veljenpojalle, joka olis niin innoissaan halunnut tulla yökyläilemään. Aluksi olin aikeissa ottaa pojan tänne, koska se niin tohkeissaan olisi sitä tahtonut. Mutta siinä vaiheessa kun serkku, jota harvoin näkee, tuli käymään Hyvinkäällä.. Asiat vain yhtäkkiä muuttuivat.

Yhtäkkiä huomasin olevani matkalla Siwaan ja sen jälkeen huomasin olevani matkalla kotiin kahden mäyräkoiran kanssa.

Suhteellisen mielenkiintoinen ilta. Pitkästä aikaa serkun kanssa olutta. Kuunneltiin musiikkia ja heitettiin herjaa. Ajankulku oli jotenkin todella nopeatempoista. En tiedä kulkiko aika sen takai nopeammin, että lähes koko porukka oli eri kun yleensä. Eiralla oli muutama kaveri täällä, jotka harvin täällä käy, tai no.. Harvoin täällä juo. Ja mulla oli sitten serkkupoika. No Ville nyt on vakiokasvo kaikissa pippaloissa, ni ei se nyt häirinny menoa yhtään.

Se oli vaan todella mielenkiintoista, että kun jossain vaiheessa menin vessassa käymään, Ville käveli melkein mun kantapäillä (vitsi vitsi, mutta ihan kintereillä) ja itse pujahdin ennen sitä vessaan. Ei mennyt kovin montaa tovia, kun Ville jo paukutti oven takana, että tahtoo itse asioille. Mitähän mä uskaltaisin sanoa, että miten nopeesti se paukutus alko.. Meniköhän edes puolta minuuttia? Kun en jaksanut vastata mitään, niin Ville meni juhlaväelle toteamaan, että "Vesku on nukahtanut vessaan." Puolessa minuutissa? Oh, come on!

No toisaalta nyt jäi yksi asia tuolta välistä.. Käytiin Lucky Pubissakin - tosin vain yhdillä. Miettikää, kerrankin se jäi siihen yhteen. Ja kuten aina Lucky Pubissa, siellä oli taas aika mielenkiintoinen meininki. Uhittelua ja karaokea, ei mitään muuta.

Sunnuntai 8.4.

Sunnuntaina oltiin sitten lapsenvahtivuorossa. Yhden vahdittavan sijasta vahdittavia olikin kaksi. Tosin, ei se sinäänsä haitannut yhtään. Lapsista oli seuraa toisilleen ja oma työsarka oli näin huomattavasti pienempi. Pelailtiin vaan GTA IV:tä ja muksut touhus välillä kissanpentujen kanssa.

Nuorempi lapsukaisista oli ihan tohkeissaan halunnut pitkän aikaa jo yökylään sedän luokse, ja kun nyt pääsi.. Poika vaan istui sohvalla (valehtelematta koko illan) ja naureskeli välillä kissoille ja välillä omille jutuilleen. Viimeiseksi lauseeksi taisi jäädä: "En mä nuku, mä vaan lepään..."

Toiselle lapsukaiselle laitoin sitten myöhemmin Pasilan ensimmäisen tuotantokauden pyörimään ja menin itse pehkuuni tuijottelemaan telkkaria. Kattosin siinä jonkun leffan ja tulin tarkistamaan tilanteen. Telkkarissa pyöri Pasilan alotusvalikko ja lapsukainen nukkui kissaperhe kainalossaan, aww.

Maanantai 9.4.

Maanantaiaamu sitten olikin suhteellisen mielenkiintoinen. En oikeastaan missään vaiheessa osannut käsitellä päivää maanantaina, mutta maanantai se silti oli. Heräilin aamulla siihen kun toinen lapsukaisista kävi kyselemässä kaikenlaista. "Missä se peli on mitä eilen pelattiin?" vastaus, ja ovi kiinni. Kerkesin nukahtamaan ja ovi aukeaa uudelleen: "Saako tietokoneella pelata?" vastasin ja ovi taas kiinni.

Kun sitten heräsin niin telkkarista alkoikin sopivasti The Simpsons-maratooni. Kattosin siinä varmaan yhen jakson kokonaan ja toista jaksoa puoliväliin, kun en enään jaksanut maata sängyllä. Hyppäsin ylös ja keittiöön kokkailemaan lapsukaisille aamupalaa.

Koska sunnuntaina päätti taas loppua kaikki leivänpääliset, niin ajattelin, että ei tehdäkkään aamupalaa, vaan tehdään nyt sit kunnon ruoka, koska kello tais olla jo päälle yhden. Makaronia ja jauhelihakastiketta.

Omasta mielestäni ruoka oli kyllä oikein hyvää ja kyllä lapsukaisetkin söi. Tosin, nuorempi tokaisi tehneensä virheen kun laittoi mustapippuriketsuppia makaronien sekaan. Ei se kumminkaan pidemmän päälle tuntunut haittaavan, koska ruoka oli kuin olikin kadonnut lautaselta.

Että semmonen loma. Kaikenlaista ja silleen. Pääasia, että ollaan niskan päällä.

Terveisin,
Tekko