Heinäkuuko

Heipsut kaikille ihanille, niinku. Siis tänään mä aattelin vähän niinku kirjottaa tänne jotain ihan jutskaa. Vaik siis niinku mul ei oo mitää lopullist ideaa aiheen suhteen tai niinku mitään semmost, mut siis kokeillaan silti niinku.

On täs silleen ollu kaikenlaisia aiheita päässä jo monta päivää. Ajatukset on hautunu ja oon keksiny kaikenlaista ihan asialliastakin kirjotettavaa, mutta nyt kun kirjotin blogin osotteen, kirjauduin sisään, ja painoin "uusi teksti"-painiketta, niin ajatukset katos sillä samalla sekunnilla.

No mut siis, uus asunto. Virallinen yhteenmuutto Eiran kanssa. Vanhasta, ensiasunnosta luopuminen. Mökkireissu.. Et onhan tässä tapahtunu kaikenlaista. Mut toisaalta ku miettii, ni kello on 7:20 aamulla, ja mä oon heränny vahingossa tähän aikaan. Nukkunut mahdollisesti maksimissaan 4 tuntia, ja nyt ei enää väsyttäny niin paljoo, et ois jaksanu jäädä sänkyyn.

Tää koko loma on menny multa aikalailla ohi vääränlaisen unirytmin takia. Parhaimmillaan yö on menny niin, et oon alottanu leffojen kattelun siinä 12 aikaan illalla ja lopettanu sen 6 aikaan aamulla - eli siis suhteellisen mukavankaltaisia öitä on ollut. On tullu katottuu ihan mielenkiintosiakin elokuvia. Yrittäny kattoo mahollisimman paljon semmosia elokuvia, mitä ei ole vielä nähnyt. Joka itseasiassa on ollut virhe. Tiedättehän sen tunteen kun ei malta nukkua jonkin asian takia, niin kyllä, ennennäkemättömän elokuvat on vähän semmonen juttu. "Jos mä laitan tän pyörimään ja yritän nukkua" elokuvasta kuuluu jännä ääni: "Mitä siellä tapahtuu?" ja sen jälkeen tuijottaa taas hetken, kunnes ajatus nukahtamisesta elokuvan aikana tulee taas, aloittaen koko jutun taas alusta.

Oon mä itseasiassa tässä yrittäny kattoo semmosia elokuviakin, mitkä on joskus nähty, mutta ei muista niistä mitään. Yksi hyvä esimerkki on Aladdin-elokuvat. Kyllä, ne on lastenohjelmia, mutta siihenkin sisältyy oma tuntemuksensa: "Tää oli muistaakseni hyvä elokuva, mutta en muista tästä mitään" jolloin se on siis ihan pakko nähdä - enkä itseasiassa ole pettynytkään. Vesa-Matti Loirin äänirooli Henkenä vaan on ihan loistava.

Tulihan siinä vähän juttua jo, hmm. Jos mä yrittäisin muutamalla sanalla kertoa tästä uudesta asunnosta jotain. Mitenhän mä saisin jutun kulkemaan yhtä ripeästi kun äskenkin? Jotenkin hankalampi aihe. Ei siis sillä, että en pitäisi tästä asunnosta, päinvastoin, tää on ihan loistava. Mutta en oikein osaa kertoa tästä mitään, ja silti pitää yrittää. Paljon kodikkaampi ja kaikinpuolin parempi kun vanha. Pieniä vajavaisuuksia on löytynyt, mutta kaikki pikkuviatkin alkaa olla korjattuja jo.

Astianpesukone on oikeesti hemmetin kätevä laite. En mä oo oikeestaan koskaan kiinnittänyt siihen niin suurta huomiota, että olisin koskaan ajatellut hankkivani semmosta.. Mutta nyt kun semmonen sisälty tähän asuntoon ja on tullut se muutaman kerran testattua, niin on kyllä tullut todettua sen helppokäyttöisyys. Ja kyllä muuten, täällä asuessani olen ensimmäistä kertaa elämässäni käyttänyt astianpesukonetta. Porukoilla asuessani, saatoin joskus vahingossa sinne jotain laittaa, mutta kyllä se meni "automaattisesti päälle", eli siis joku muu hoiti aineiden laiton ja koneen tyhjentämisen.

Mielenkiintoista, sain enemmän tekstiä astianpesukoneesta kun asunnosta, hmm.

No, tässä asunnossa on niin paljon semmosia puolia, mitkä voittaa ton Vesitorninkatu-asumisen mennen tullen. Toisaalta, muutama miinuskin löytyy. Täältä on paljon pidempi matka kouluun ja kaikille tutuille. Täältä ei siis ehkä tule niinkään usein poistuttua oven ulkopuolelle muuten, kun sytyttämään tupakka kuistille. No ei sillä, mä viihdyn aika hyvin kotonakin. Toisaalta musta tuntuu, että viihdyn liiankin hyvin kotona. Vaikka pitäisikin liikkua enemmän näkemässä ihmisiä, mutta silti aina kotiolot voittaa lähtemisen.

Pitäs varmaan lopetella tältä erää ja laittaa muutama uusi ajatus hautumaan tonne pääkoppaan. Itseasiassa on mulla idea jo mahdollisesti seuraavaan merkintään, mutta musta tuntuu, että en jaksa kirjottaa niin paljoa aiheesta, että siitä tulisi yhtään mielenkiintoinen. Toisaalta sillä ei oo kyllä minkäänsortin merkitystä, että onko nämä mielenkiintoisia.. Pään purkamistahan tämä vain on. Se on sitten aina plussaa, jos joku näitä jaksaa oikeasti lukea.

Nyt sukellan tästä tohon oven ulkopuolelle sytyttämään sen surullisenkuuluisan tupakin. Joten, heipä hei ja hellät tunteet. Tai joku semmonen.

Terveisin,
Tekko