Juttua blogistani

Tänään on ollu vähän tämmönen päivä, että oon keskittyny lähinnä vaan tän blogin asioihin. En tosin vielä kirjoittanut ennen tätä mitään, jos ette sattuneet huomaamaan.

Alter ego - Keesipossu

Väkersin aamulla tänne uuden ton "bannerin" vai mikä lienee tuo tuolla yläosassa. Jotenkin itse tylsistyin siihen vanhaan sarjakuvamaiseen kuvaan. Ei sen possun tarvitse joka paikassa olla. Riittänee, että se on lähinnä vaan semmonen alter ego. Irokeesipäinen possu, se minä olen - ainakin toisinaan.

Sit loin tänään Facebookkiin tosiaan sen oman sivun tälle blogille, koska halusin.. Halusin pitää oman profiilini siistinä ja jakaa merkintöjäni ihmisille, joita se oikeasti kiinnostaa. Ennen kun sen aina julkaisi omassa profiilissa, niin siitä tuli ilmoitus kaikille kavereilleni, vaikka se ei olisi ketään kiinnostanutkaan. Nyt kun ihmiset käy tykkäämässä siitä, niin sitten kun julkaisen siellä jotain, niin tykänneet ihmiset saavat ilmoituksen uudesta merkinnästä. Kätevämpää mielestäni.

Tääkin merkintä tulee nyt kyllä olemaan vaan tämmöstä blogia käsittelevää, että en usko sen ketään oikeastaan kiinnostavankaan. Mutta välillä näinkin. Blogin tulevaisuudestakin voisin tähän muutamalla sanalla kirjoittaa.

Oon miettiny sitä, kun joku joskus aikoinaan sanoi, että kannattaa käyttää enemmän kuvia merkinnöissä. Tottakai se värittäisi tätä blogia, mutta kun olen niin laiska. Mutta! Mutta jos tähän tulisikin nyt sitten se muutos. Kunhan löydän kamerani ja kameran lataustelakan, niin voisin ainakin ensitöikseni ottaa kuvia tästä uudesta kämpästä ja julkaista niitä täällä. Kertoa sitten vähän tarkemmin tästä uudesta asunnosta kun se viimeksi jäi niin lyhyeksi se esittely.

Ja tosiaan voisin yrittää muutenkin nyt aktivisoitua (onko se edes sana -) tämän blogin suhteen (- Jos se ei ole sana, niin tarkoitan ryhtymistä aktiivisemmaksi). 

Useammin ja enemmän tekstiä. Se kuulostaa ainakin omaan korvaan hyvältä. Tosin, en ryhdy pakottamaan itseäni siihen, koska sitten ei tule kyllä yhtään mitään. Ei ainakaan mitään mielenkiintoista.

Ja itseasiassa tääkin merkintä sai alkunsa siitä, kun selasin vanhoja merkintöjäni täällä ja kattelin miten niissä aika usein toistuu sama kaava. Alotan samalla tapaa, jatkan valittamalla lukijoiden uupumisesta, sitten valitan hieman omista oloistani ja lopuksi vielä jotain samaa settiä joka kirjoituksessa. Jospa siis yrittäisi myös uusiutua useammin. Vähemmän vanhan jaarittelua ja näin.

Mutta ei siinä mitään, nyt.. Ei! En voi taas lopettaa sanomalla, että tässä tältä erää kaikki.. Vaikka se on kaikista loogisin tapa, mutta kun lukee tekstejä jälkikäteen, niin se on harvinaisen häiritsevää. Lopetan vain suoraan viimeisen sanan jälkeen. Loogista?

Terveisin,

Tekko

PS. Oon aikaisemminkin kirjottanut, että nyt kyllä lähtee aktiivisuus nousuun ja kirjotan aktiivisemmin.. Mutta harvemmin se on mitään muuttanut. Heh! Toivotaan, että tämä tällä kertaa jotenkin edes pitää.