Koulujuttu, juttu koulusta, koulusta juttua?

Vaikka olenkin tämän mun blogini kanssa ollut suhteellisen tarkka siitä, että en kirjoittele samana päivänä useampaa tekstiä, niin nyt se sopimus itseni kanssa on pakko purkaa. Nimittäin silloin kun inspiraatio iskee, niin silloin sille ei vaan voi mitään.

Toi äskeinen merkintä kuulu lähinnä tommoseen "Erittäin turha"-kategoriaan. Nyt nimittäin tuli ihan oikea aihekkin esille, kun tarkemmin mietin. Ja koska en tätä aihetta halua hävittää sillä, että siirtäisin sen huomiselle, niin avaudun siitä tänään.

Kävin äsken tupakilla ja siinä mietin edelleen tätä mun blogia. Sitten eksyin ajatuksissani teini-ikään. En siis siten, että olisin ruvennut ajattelemaan kuin teini-iässä, vaan rupesin miettimään sitä aikaa.

Minkä takia ihmiselämässä pitää olla semmonen kausi, ettei mikään kiinnosta? Miksi silloin kaikki mitä muut sanoo, tai yrittää sulle opettaa on sieltä syvältä? Mun mielestä se on aika tyhmää. Kun rupesin miettimään itseäni siinä iässä, niin en ole kyllä paras sanomaan, että miten olen muita kohtaan käyttäytynyt, mutta kai mäkin olen jonkinlainen tuittupää aikoinaan ollut.

Rupesin miettimään, että minkä takia nuorelle yritetään siinä vaiheessa edes opettaa mitään? Ei se näissä pahimmissa tapauksissa jää sinne pääkoppaan millään. Ei oikeasti. Koulu pitäisi keskeyttää siinä vaiheessa ja antaa nuorelle vapaat kädet toteuttaa itseään.. Okei, toisaalta sekin asia on ristiriitainen mun muiden ajatuksien kanssa, koska mä inhoon niitä teini-ikäisiä, jotka riehuu tuolla jossain.

Vaikka se onkin ehkä jonkinlainen "vanhempi ihminen sanoo nuorelle"-juttu, että ihminen vanhetessaan oppii ymmärtämään asioita, niin on se silti totuus. Okei, jotkut ei koskaan kasva siitä teiniangstista eroon, mutta toiset kasvaa ja kehittyy ihmisiksi, jotka osaa ajatella asioita omilla aivoillaan.

Lähinnä mietin kyllä tätä omalle kohdalleni. En mä halunnut yläasteella opiskella. Mulla ois ollu muka niin paljon kaikkea muuta mitä olisin halunnut tehdä. Todellisuudessa ajatus ei silloin vain kulkenut kirkkaasti. No, ei se kulje nykypäivänäkään ihan täydellisesti, mutta se suotakoon minulle anteeksi. Yritän edes. Mä voisin oikeesti palata peruskouluun opiskelemaan tiettyjä asioita, jotka on multa jäänyt sen uhon takia oppimatta.

Yksi on ylitse muiden, englanninkieli. En halunnut sitä silloin oppia, koska en uskonut tarvitsevani sitä koskaan mihinkään. Kyllä sitä olisi kiva osata puhua ja ymmärtää. Opettaja kyllä sanoi, että englanninkieltä tulee tarvitsemään lähes kaikissa ammateissa, koska on paljon ulkomaalaisia, jotka eivät puhu suomea vaikka Suomessa ollaankin. Silloin oma mielipide tosiaan oli sitä luokkaa, että "ei kuule opettaja pidä paikkansa ja haista paska!" Miten kävikään?

Okei, onhan ihmisille tehty mahdolliseksi se, että voi lähteä opiskelemaan aikuisiällä asioita, asioita, jotka on joskus jäänyt vähän varjoon. Tai sitten voi itseoppia. Niinkun mä olen lähinnä tehnyt tämän äidinkielen kanssa. Jos mulle joku on joskus vierasta, niin kyllä mä etin tietoa siitä. Vaikka ala- ja yläasteella äidinkieli ei kiinnostanut, niin nyt se on kyllä suhteellisen lähellä sydäntä. Saan mielihyvää kirjoittamisesta. Ajatusten purkamisesta kirjoittamalla. Jos olisin aikoinaan osannut ajatella kirkkaasti, niin tottakai mä olisin repinyt äidinkielen oppitunneista kaiken irti. Myöhäistä se nyt on.

On tää koulusysteemi siis siinä mielessä aika paha, koska ihmisikään tosiaan kuuluu se tietty vaihe, jossa pitää olla uhmakas. Eihän se tietenkään ehkä kaikille iske niin pahana ja toiset kykeneekin oppimaan, mutta toisille se tuottaa päänvaivaa. Nuorille voisi järjestää jotain hauskaa tekemistä ala-asteen jälkeen ja pyytää niitä takaisin koulunpenkille siinä vaiheessa kun ihminen kykenee oikeasti oppimaan.

Se nyt vaan on yksi ratkaisumalli. Kyllä mä tiedän, että tästä ajatuksesta innostuisi monet ala-asteikäiset ja ehkä vielä suurempi osa yläasteikäisistä. Veikkaan, että siinä vaiheessa kun ihminen täyttää 18 (naiset)-20 (miehet) vuotta, ja alkaa tajuamaan entistä kirkkaammin asioita, niin kyllä siinä vaiheessa kannattaisi alkaa tuputtamaan sitä tietoa.

Toki tämä on vain yksi mielipide muiden joukossa, mutta kun itse tarkemmin ajattelen, niin ainakin omaan korvaan se kuulostaa erittäin hyvältä. Hmm, käytän tuota lausetta jo toista kertaa vissiin.. En tiedä oliko se tässä vai edellisessä merkinnässä.

En mä silloin olisi halunnut tuhlata aikaani koulunpenkillä, mutta nyt se kyllä kiinnostaisi. Vaikka nyt istunkin koulussa, niin se on lähinnä vaan ammatillista, eikä sisällä niin paljoa asiaa kun tahtoisin.

Terveisin,

Tekko