08052018 | Hyvä fiiliskö?

Mä olinkin jo vähän kaivannut sitä fiilistä, minkä sain pari vuotta sitten siitä tosi paljosta liikunnasta. Nyt mä oon saanut sen parina päivänä ihan vaan siitä, että oon ollut pihalla tekemässä jonkinlaista maisemointia.

Ei oo muuten ihan kevyttä puuhaa, voin sen kertoa. Mä olen lapiolla ensin kaivanut isoja kiviä maasta, nostanut ne syrjään ja asettanut uudelleen paikoilleen pienen putsauksen jälkeen.

Siit tulee se semmonen upee fiilis, että on muka ihan poikki, mutta silti haluais jatkaa. Sama fiilis, minkä sain rullaluistelusta aikanaan. Sit on niin ihanaa käydä suihkussa ja mennä nukkumaan ihan väsyneenä. Se on siistiä.

Rullaluistelu, voi kuinka minulla onkaan ikävä sinua. Riihimäki, kunnosta katusi.


Aiheesta kukkaruukkuun, vai kuinka se sanonta nyt menikään. Kuitenkin, ajatelkaa, mä elän kohta ilman paniikkihäiriölääkitystä.

Mä kävin lääkärillä helmikuussa ja juteltiin siinä mun vointeja. Tuli puheeksi mun lääkkeet, joiden suhteen olin pohtinut jo lopettamista taas kertaalleen. Päätettiin yhteistuumin lähteä pudottamaan lääkeannosta siten, kun musta hyvältä tuntuu.

Tähän päivään mennessä mä olen tullut 30mg:sta 10mg:aan. Vierotusoireet on voitettu jokaisessa etapissa, ja mä olen kohta mahdollisesti kykeneväinen elämään ilman paniikkihäiriölääkkeitä.

Mul on hyvä fiilis siitäkin.


Hmm, mulla on aika hyvä fiilis kaikesta. Oonkin välillä miettinyt, että mikä mua oikein vaivaa, ku oon niin tyytyväinen elämään tällä hetkellä?

On mulla yksi asia mikä mun mieltä välillä painaa, mutta mä olen opetellut elämään sen kanssa siten, että "mä en itse voi sille mitään, joten antaa ajan näyttää".

Synkistely vaan jotenkin tuhlaa aikaa. Ehkä se mun positiivisuushaaste, minkä itselleni loin, on vihdoinkin jotenkin mennyt luihin ja ytimiin.

Vain onko se vain tämä kesä..

Terveisin,
Tekko