Lähes tavallisella ihmisellä,
Lähes tavallisessa kaupungissa.
Vaan kun yö laskeutuu, mitä tapahtuukaan?
Lähes tavallisesta ihmisestä tulee "Mitä sitten?"-mies.
Tämmösellä tekstinpätkällä potkastaan tämä postaus käyntiin. Vähän erilainen lähestymistapa, mutta kaiken uuden kokeilu on alkanut olemaan mun mielestä tosi mahtavaa.
No joo, mutta siis päivän agendaan. Mikä mahtaa olla "Mitä sitten?"-mies? Se olen minä, mutta vain toisinaan.
Eli mulla on semmonen ongelma, että jos joudun menemään yksin nukkumaan niin musta tulee suuri ajattelija, joka aiheuttaa itselleen vaan pahaa mieltä.
Ajatukset menee yleensä muotoon: "Mitä sitten jos/kun?" Eli vaikka ihan hyvänä esimerkkinä yksi ajatus mikä pyörii nykyään usein päässä "Mitä sitten kun teatterityöpaja loppuu?"
Mä yritän löytää ratkaisuja asioihin, joihin en edes vielä halua ratkaisuja. Mä olen siis ihminen joka tykkää elää hetkessä, mutta sitten on myös tämä puoli. Tätäköhän tarkoitetaan asioiden varjopuolilla?
Ongelmallisen tästä tekee se, että loppujen lopuksi päädyn aina siihen viimeiseen kysymykseen: "Mitä sitten kun kuolen?" Mä olen tänne blogiinkin joskus kirjottanut, että mulla on suuri tarve jättää itsestäni tänne jokin merkki siitä, että olin. Mä olen vielä kumminkin aika nuori, kohta 29-vuotias, joten mun ei ehkä vielä kannata siitä ottaa niin suurta stressiä. Mutta otan ilmeisesti silti.
"Mitä sitten kun kuolen?" -ajatus pitää sisällään myös sen tiedottomuuden, että mitä sitten oikeesti tapahtuu? Ei sitä kukaan tiedä. Mä olen pohtinut sitä, että pitäisiköhän mun löytää joku asia mihin uskoa, että voisin hyvillä mielin turvautua ajatukseen "kuoleman jälkeen on jotain". Nyt en osaa ajatella niin.
Yritä elää hetkessä ja samalla miettiä mitä sulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Se on hyvin ristiriitainen yhdistelmä, enkä mä tykkää siitä yhtään.
Se "Mitä sitten"-mies aloittaa aina hyvin pienistä asioista, jatkaen aina niin pitkälle, että mua alkaa ahdistamaan. Jos mä yritän poistaa sitä ajattelua sillä, että kattelisin jotain ohjelmia tai vastaavaa, niin mun pää poimii niistä mahdollisista katsottavista ohjelmista kaiken mihin voi yrittää keksiä kysymyksen "Mitä sitten jos/kun?" Jatkaen siitä aina siihen viimeiseen kysymykseen asti.
Onneksi mä joudun hyvin harvoin nukkumaan yksin ja onneksi se ei kuitenkaan tapahdu edes silloinkaan joka kerta.
Ja mä kirjotan tästä nyt, koska mä herättyäni pyörittelin mielessäni tota alkuhöpinää. En tiedä mistä se tuli, mutta onneksi tuli; sainpahan teille vähän jaettavaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)