Sit tänään mä rupesin miettii semmosta, että oon joskus kuullut sanottavan, että kaikki kissat on vaan samalaisia möllyköitä. Ei ole. Mä olen lähes koko ikäni asunut kissojen kanssa ja voin kyllä ihan hyvillä mielin sanoa, että kaikki kissat omistaa ihan oman luonteen. Ihan niinkuin ihmiset.
 |
| Mirri | s. 4.8.1992 - k. 26.8.2011 |
Meille tuli kissa sillon joskus kun olin, hmm, ehkä 3-4-vuotias? Hän oli Mirri, mahtava otus. Se eli meidän seurana arvostettavat 19-vuotta. Ja kyllä voin sanoa, että se oli enemmän kuin eläin – se oli iso osa meidän perhettä.
Mirri oli semmonen leppoisa otus. Se sai alkuun olla ulkokissa, sitten sisäkissa, sitten taas ulkokissa ja loppupätkän se eli sisäkissana. Aina se vaan ilmesty kotiin, niin kai se kertoo jotain siitä, että sekin tykkäs meistä. Tai sitten se oli ruoka mikä sen kotiin ajoi, mutta joka tapauksessa.
En osaa unia tulkita, mutta Mirri on mun unissa pari kertaa käynyt vielä monen vuoden jälkeenkin. Oli se vaan semmonen karvanen pikkusisko.
 |
| Sara | s. 18.5.2010 |
Mä olin muuttanut pois kotoota jo, kun Mirrin kunto petti. Olin kerennyt hommaamaan jo ensimmäisen oman kissan. Muistan mikä show mulla oli sen nimen keksimisen kanssa. pari asiaa, mitkä siitä teki vaikeaa:
– Mun kissalla pitää olla nimessä S-kirjain.
- Ei liian kissamainen.
Sara. Minun ensimmäisestä kissastani tuli Sara. Mulle sanottiin sillon alkuun, että ei siitä nimestä kannata stressiä ottaa, koska kohta sillä kissalla on tuhat ja yksi lempinimeä, joita mä käytän enemmän kuin sen omaa nimeä. Niinhän siinä sitten kävi. Sarppa, Sarakka, Sarpuli.. Ei ikinä Sara.
Eilen meidän Sarppa täytti jo 8-vuotta, ja siksi mä innostuin niitä vauvakuvia selaamaan.
Luonteeltaan se on välillä hyvinkin ärsyttävä, mutta osaa myös olla ihan hellyyttävä. Ajatelkaa, se on alkanut nukkumaan aina meidän sängyssä, meidän päiden välissä. Aamulla se ei kyllä aina herää samoihin aikoihin meidän kanssa, mutta jos se on heränny ja huomaa sänkyä pedattavan, niin sen pitää mennä pedatulle sängylle pyörimään ja hyörimään. Lähes aina.
Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin sitä vois jotenkin kuvailla sanalla "Krisse". Kaikki tietää mimmonen on Krisse Salminen? Hieman prinsessarooliin takertunut, nykyään jo hieman vanhempi naisihminen. Sarpan kohdalla vaihtakaa vain naisihminen muotoon naaraskissa tai jotain.
Kauhee kun tää karkaa ihan käsistä tää homma. Oon kirjottanut jo suhteellisen paljon ja mulla on vielä yksi kissa käymättä läpi. Tää aihe vie vissiin hyvin mukanaan.
 |
| Masa | s. 3.12.2010 |
Jossain kohtaa mä huomasin, että Sarppa haluaa kaverin. Okei, se olin minä joka halus vaan toisen kissan. Kävi silleen ihan hyvin, että samassa talossa asui kissallisia ihmisiä, joiden kissa oli juuri saamassa poikasia. Sieltä syntyi vaalea poika, jonka mä sain itselleni. Tässä vaiheessa mulla ei ollut nimiongelmaa, olin sen jostain jo keksinyt: Masa.
Masa on usein pelkkä Masa, mutta kyllä lempinimiä löytyy: Masasteri, Tikka Masala, Masa-Vetti.. Okei, nää on niitä vähiten käytettyjä, mutta mun mielestä niin hauskoja. Olenkohan itse keksinyt.. Varsinkin Masa-Vetti, joka on sanaleikki mun omasta nimestäni Vesa-Matti.
Masa on luonteeltaan hyvin kiltti otus. Se tykkää ulkoilla meidän kanssa ilman valjaita, eikä edes yritä karkuun. Tai yrittää se karkuun, jos kellonaika on väärä. Masan kanssa pitää ulkoilla päivällä, silloin se on hyvin kiltti ja rauhallinen. Tulee omatoimisesti yleensä vielä kotiovelle odottamaan sisäänpääsyä.
Masa leipoo mua. Ollaan siitä keksitty sille semmonen juttu, että mä olen sen työmaa. Aina iltasin kun ollaan menossa nukkumaan niin masan pitää päästä iltavuoroonsa, ja se tulee leipomaan mun mahaa. Nyt kun paloin, niin Masa on ollut lomautettuna, mutta yrittää siitäkin huolimatta tulla aina töihin.
Masaan mun on vaikea löytää julkisuuden henkilöä, joka kuvastaisi sitä parhaiten.. Joten joudun ottamaan sarjakuvahahmon, Karvinen.
No huh huh. Ja kissatko muka tylsiä otuksia? Mä sain niistä aika paljon tekstiä aikaan. Eikä tässä edes ollut vielä kaikki, pääpiirteet vasta. Olisin voinut kirjottaa vielä Mirrin pennuista ja Sarpan ja Masan yhteisistä pennuista.. Mainittakoon nyt vielä kuitenkin eräs kissa. Masan ja Sarpan avoliitosta on syntynyt kissa, joka on mun hyvällä ystävällä, Villellä.
 |
| Sanna | s. 29.10.2011 |
Sanna on siis Sarpan ja Masasterin ensimmäisestä poikueesta. Pentuja synty kaksi, mutta vain Sanna selvisi siitä. Sanna on luonteeltaan aika villi vieraita kohtaan, sanottakoon näin.
Jätetään tää nyt äkkiä tähän, ennen kun jatkan!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)