Nää vierotusoireet jatkuu vaan. Ehkä ärsyttävintä ikinä tää pieni jatkuva huimaus. Jos mä käännän katseeni nopeesti kohteesta A kohteeseen B, ni mulla heilahtaa silmissä pahemmin ku olis tarkotus.
En tiedä liittyykö tää päänsärky tohon huononevaan ilmaan vai tähän lääkkeen lopettamiseen, mutta ei sekään ole kiva.
Valopilkkuja vilkkuu, mutta ei niin pahasti, että luulisin tätä vielä mikreeniksi.
Kuitenkin; tulin tossa eilen pajalta kotiin ja tapani mukaan jumituin olohuoneen sohvalle tuijottelemaan videoita Youtubesta. Kattelin aluks jotain suuria onnistumisia Talent-ohjelmassa ja mulle alko tulemaan niistä semmosia outoja "värähtelyitä". Olin jotenkin superilonen niiden ihmisten puolesta, jotka on onnistunut jossain tosi hyvin.
Olin hämilläni näistä värähtelyistä ja mun oli pakko kokeilla yhtä toista asiaa. Mä kirjotin Youtuben hakukenttään jotain tyyliin "if you cry you lose".
Löysin videon, jossa äiti kadotti tyttärensä keskittyessään muihin asioihin. Se koko video oli vähän semmonen outo tunteiden vuoristorata. Lopuksi, kaikista videolla esitetyistä teorioista huolimatta se äiti sai tyttärensä takasin, ja silloin se tapahtui: kyynel valui mun silmästä poskea pitkin alas.
Mä laskeskelin, että noin 11 vuotta olen syönyt noita paniikkihäriölääkkeitä, enkä kertaakaan niiden aikana ole osannut vuodattaa kyyneltä selvinpäin. Musta on hienoa, että saan mahdollisesti mun tunteiden ääripäät takasin.
Kolme päivää lääkkeiden lopetuksesta.. Yksi kyynel, mutta sillä oli iso merkitys. Mä oon jäänyt niin paljosta paitsi noiden lääkkeiden kanssa, mutta toisaalta ne on antanut mulle rohkeutta.. Nyt oon tarpeeks rohkea ja saan samalla nää tuntemukset takasin. Mahtavaa!
Terveisin,
Tekko
Toi on huikee olo, kun on hetken ollut ilman noita lääkkeitä ja yhtäkkiä huomaa, kuinka tuntee olotiloja, joita ei muistanut olevan olemassakaan! Itsellä ei käytännössä muita sivuvaikutuksia ole, kun toi tunteiden ääripäiden katoaminen. En kuitenkaan usko olevani vieläkään ihan valmis lopettaa niitä itse...
VastaaPoistaMä oon nyt tässä päässy kokemaan näitä "uusia tunteita" ja aina ne säikäyttää. Tänään meinasin joutua paniikkiin ihan vain kokiessani levottomuutta. "Mitä on tämä?" ja hirveet tärinät. Selvisin kumminkin.
VastaaPoistaEnkä mäkään olis ollu valmis vielä, mutta onneks on toi teatteriväki ympärillä. Ne auttaa, huh.
Ja ehkä sullekin joskus vielä koittaa se päivä kun pääset niistä eroon. Se on hieno fiilis kyllä sitten. :)