Parhaiten siitä ajasta on jäänyt mieleen se, kun istuin mun tietokonetuolillani ja vaan tuijotin näyttöä. Näytöllä ei tapahtunut mitään, mutta mä vaan tuijotin sitä. Jossain kohtaa musta tuntu, että mä en tuijottanut enään sitä näyttöä, vaan tuijotin itseäni vähän niinkuin yläpuoleltani. Ikäänkuin se olisi ollut jonkinlainen kehosta irtaantuminen. Outoa.
Toinen asia mikä siitä jäi mieleen, on se levottomuus. Jos mä en kyennyt istumaan tietokoneella, niin mä kiersin mun asuntoani ympäri. Kiersin, kiersin ja kiersin. Kiersin vielä lisää, kunnes tajusin, että kierrän asuntoani ympäri. Se vaan tapahtui. Tein sitä pahimpaan aikaan useita kertoja viikossa ja joskus jopa useita kertoja päivässä.
Ne oli hyvin hämäriä hetkiä, mutta silti ne on hyvin mielessä. Aloitin lääkkeet uudelleen.
Miksi otan aiheen nyt esille? No siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aikaisemmin täällä kertonut vähentäneeni lääkeannostani ja:
Eilen tapahtui sitten se odotettu lopetus – vahingossa. Ei kuitenkaan seinään – onneksi. Unohdin ottaa lääkkeen aamulla ja illalla pienen huimauksen kanssa mietin, että nyt on jokin pielessä. Muistin siinä kohtaa unohtaneeni ja päätin, että nyt kun on hyvät vierotusoireet päällä, niin mennään tällä sitten.
Tänään jätin ihan tarkoituksenomaisesti lääkkeen ottamatta. Mulla on ollut ihan hyvä fiilis, mutta kyllä nää vierotusoireet vielä jotenkin huomaa.
Mä tahdon uskoa, että mä pystyn tähän nyt.
Tänään olisi teatterilla ollut harjoitus, jossa piti laittaa silmät kiinni ja antaa toisen ohjata.. Jouduin kieltäytymään. Nyt jännitän tässä sitä, että jätinko osallistumatta siksi, että olen lopettanut lääkkeet? Vai siksi, että mua ahdistaa pistää ja pitää silmät kiinni yleisellä paikalla?
Oon mä siihen aikasemmin pystynyt, mutta nyt tuli vaan jotenkin tosi turvaton olo. Olisiko se ne lääkkeet? Vai se, että mulla on vielä näitä vierotusoireita?
Tosin tässä, niinkuin elämässä yleensäkin, aika näyttää. Mä olen tosi hyvillä mielillä siitä, että mä olen jättänyt lääkityksen pois, mutta mä olen hieman peloissani siitä, että toimiiko tämä näin?
Tuolla teatterilla on onneks tosi hyvä porukka, niin mun ei tarvitse ehkä siellä olla niin peloissani tämän "uuden tilanteen" kanssa. Ja ehkä mun oli just nyt hyvä aika lopettaa lääkkeet, koska siellä tosiaan on se hyvä porukka, jonka seurassa mun on hyvä harjoitella lääkkeetöntä elämää.
Tää jättää paljon kysymysmerkkejä, mutta ehkä mä löydän vastauksiakin joskus. Tää on kumminkin pieni askel ihmiskunnalle ja niinpäinpois.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)