Ja mä valehtelen heti alkuun, koska maaliskuun ensimmäinen elokuva on katottu oikeesti helmikuussa. Kirjotin viime kerralla näin:
Oletan, että tässä kuussa ei tule enää elokuvia katseltua, joten voin listata tän kuukauden katselmukset ihan hyvillä mielin jo nyt. Tänään en ainakaan jaksa elokuvia tuijotella ja huomisestakin mulla on omat epäilykseni.
Ja silti piti kuukauden viimeisenä päivänä kuitenkin vielä katsoa yksi elokuva. Ja koska en lähe muokkailemaan tota edellistä silmäily-blogia, niin valehtelen katsoneeni sen maaliskuussa. Helppoa ja kivaa.
Eli maaliskuun ensimmäinen elokuva oli Vuonna 85. Täs leffassa on sitä jotain, mutta en tiedä oikein mitä. Onkohan sen hienous musiikeissa? On siinä ihan jännä juonikin, mutta se jossain kohtaa hieman ärsyttää mua. Ehkä mä sanon kumminkin niin, että tää elokuva perustuu aika vahvasti siihen musiikkiin. Eppu Normaalia ja Juicea ainakin soi taustalla, ja siis mikä voi sillon mennä pieleen? Ihan katsomisen arvonen elokuva, mutta en tiedä jaksaako sitä katsoa toista kertaa vuoden sisällä? Ehkä parin vuoden välein.
Toinen elokuva on Yösyöttö. Me käytiin Eiran kanssa tää leffa aikoinaan katsomassa ihan leffateatterissa ja siis se oli sillon jo ihan hyvä. Uudelleen katsomista mä en jotenkin kyllä odottanut, mutta nyt se tuli tehtyä. Ja siis kyllä se toimi vieläkin. Ehkä myös semmonen elokuva, minkä voi katsoa parin vuoden välein, mutta ei yhtään tiheämmin.
Kolmas elokuva on semmonen mitä mä oikeestaan olin säästellyt aika paljon. Mä en oo moneen vuoteen sitä nähnyt, tai no siis, en tätä versioo ollut nähnyt ollenkaan. Kyseessä on kuitenkin uudempi Tuntematon Sotilas. Ja siis tästä mä tykkäsin! Katottiin tää Ronin kanssa, ja muistan kun Roni kysy jossain vaiheessa multa jotain, et "onks tää liian jännä sulle?" Mä siis jotenkin elin sitä leffaa liian vahvasti. Jännitin kokoajan kaikkien puolesta ja kaikkee. Jaksoin keskittyä koko elokuvan ajan ja se kertoo hyvästä elokuvasta. Ja loistavat näyttelijät, ai että. Huh huh. Tähän mennessä tän vuoden paras näkemäni elokuva.
Neljäs, ja samalla kuukauden viimeinen elokuva olikin sitten Menolippu Mombasaan. Tää oli joskus semmonen elokuva, jota tykkäsin katsoa, katsoa ja katsoa vieläkin. Tän elokuva suola on aika vahvasti juonessa, tapahtumissa ja läpissä. Mut jotenkin se ei tällä kertaa enää ollut niin mielenkiintoinen.. Mä en jaksanut keskittyä sen katsomiseen, paitsi vasta oikeestaan lopussa. Ja tiedättekö mikä on hassua? Mä kyynelehdin elokuvan lopussa. En tiedä mitkä kuut oli taas ja missä, mutta jotenkin se loppu vaan kolahti ja kovaa.
Elokuvat oli tosiaan siinä. Sarjoja mä en ole merkannut mihinkään ylös ja olen jotenkin nyt ihan täysin unohtanut kaiken. Katsoin ehkä Z-Nationin loppuun? Se oli mahtava! Uutta sarjaa en mun mielestä sen tilalle alottanut, koska siis.. Ei vaan löydy mitään mielenkiintoista Netflixistä! Telkkarista tulee katsottua The Walking Dead, koska.. Miksi mä yritän lähteä sitä perustelemaan jotenkin? Muhun se iskee vieläkin, vaikka katsojamäärät olisikin pudonnut.
Yökatselussa meillä on vieläkin Ihmeiden Tekijät. Nyt on soittimessa levy 5, jossa on jaksot 155-193. Oon saattanu nähdä noi jaksot jo moneen kertaan, mutta se johtuu siitä, että Eira nukahtaa aina ennen mua ja mä jään vielä tuijottelemaan. Sit seuraavana iltana alotetaan taas siitä mihin Eira on jäänyt..
Semmoset sieltä. Mitähän tää kuukausi tuo tullessaan? Ainakin nyt oon jo katsonut yhen elokuvan, joten.. Ei se ainakaan tyhjäksi jää.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)