Maanantai, eipäs kun tiistai, koska pidin viikon pakollisen vapaapäivän maanantaina henkilökohtaisista syistä. Mutta tiistai tosiaan, hmm, oon jotenkin alkanut laiskistumaan näissä ylös kirjaamisissa ja mulla ei ole mitään hirveän konkreettista.. No, perus huoltoa, siis sitä mitä mä joka päivä tavallaan teen. Ja toisena kohtana on semmonen, että sain täytettyä työaikaseuranta/mitkälie-laput kaikilta edeltäviltä viikoilta. Tavoitehan olisi kuulema ollut täyttää ne viikko kerrallaan, mutta.. Niiden kanssa meni tovi, mutta onneks mulla on kaikki ylhäällä sekä täällä, että myös kalenterissa. Päivän päätteeksi kauppareissu ja vähän roudaamista. Ylitöiksi meni.
Keskiviikko alotettiin etsimällä ja kantamalla asioita. Jatkettiin kantamalla asioita ja.. Ei ihan päätetty kyllä kantamalla asioita, mutta ylitöiksi meni kuitenkin. Oltiin Hyvinkään kirjastolla kasaamassa johonkin näytelmään tekniikkaa. Okei, mä olen vähän käsi niissä hommissa, joten mun päivä koostu aikalailla kädet taskussa seisoskelusta. Harmittaa kyllä, ettei voinut/osannut olla avuksi. Oma päivähän siinä oikeestaan vaan pitkältä tuntui..
Torstaina taas perushommat ja.. Mun uusi ikuinen vastustajani, the kaappi. alotin sen parissa tosiaan viime viikolla, mutta säät ei jotenkin sitten suosinut sen maalaamista, joten hommat jäi seisomaan. Maalasin sitä, mutta yöpakkaset teki sille taas omia taikojaan.. Joka siis selvisi mulle oikeestaan vasta seuraavana maanantaina.. Siitä myöhemmin lisää.
Perjantaina menin suoraan jatkamaan the kaapin maalaamista, mutta lähinnä kaikkia muita osia, enkä katsonut sitä aikaisemmin maalaamaani tapausta, vaikka olisi ehkä kannattanut.. Hyppään tässä kohtaa hieman maanantaihin: menin katsomaan, että joko mä saan lyötyä the kaapin kasaan ja huomasin, että yöpakkaset oli tehny sille jotain. Se oli jotenkin, öö, kerrostunut. Siihen kun koski ja yritti hinkata jäätä pois, niin se vaan vaahtoutui oudosti.. Tiedossa siispä uudelleen maalaus. Takaisin perjantaihin: siivosin toista työmaata hieman "ennakoiden", koska tiedossa oli siis, että jossain vaiheessa pitää siivota tosi isosti. Jos pikkasen alottaa aikasemmin, niin eikö se ole pois sieltä loppupäästä? Ei oikeestaan meillä.
Semmonen viikko ja vähän siellä oli jo tätäkin viikkoa, mutta ei anneta sen haitata. Toivottavasti tän viikon katselmus tulee sitten ajoissa, ettei tuu tavaksi roikottaa näitä. Ja jotenkin kaikkea oli nyt paljon vaikeampi jopa muistaa. Tosiaan kun oon alkanut vähän merkkaamaan noita huonommin, niin sitä unohtaa helposti asioita. Ehkä se oli vaan toi viikko.. Se tuntu jotenkin aika raskaalta.
Mutta ei niin raskaalta kun tämä viikko. Mä vähän kerron tästä päivästä; mulla meinas lahota pää. Mulla on vaan yksinkertaisesti liikaa töitä ja mä yritän kuitenkin ehtiä kaiken tekemään työkokeilusopimuksessa määritetyssä ajassa. Mulla on vaan 20 viikkotuntia tällä hetkellä, ja se.. Se on vähän. Korvaukseen nähden se on ihan ok, mutta työtehtävien määrään se ei todellakaan istu.
Ja kun tahti edelleen jatkuu semmosena, että "Tee tämä, ja priorisoi se tehtävälistan kärkeen", koska kaikki on tällä hetkellä akuuttia. Pari tärkeetä tapahtumaa tulossa, joten kaikki on vähän äärirajoilla.. Mua pyydetään venyttämään mun päiviä, koska tähän viikkoon pitää pistää kaikki mahdolliset työtunnit. Mä en vaan pysty siihen ton sopimuksen kanssa. Ehkä sitten palkkatukitilanteessa asia olisi eri, mutta nyt mulla sotii kyllä sopimus vahvasti tätä kaikkea vastaan.
Ja nyt kun mulla on tärkeä siivousprojekti, niin mun pitäis siinä samalla ehtiä tekemään asiaa, josta en tiedä oikeestaan mitään. Ja se stressaa mua. Mä olen siis saanut siitä infoja kahdesta lähteestä, jotka on ollut hyödyllisiä joo, mutta mulla ei vaan lähe käyntiin samaan aikaan toisen projektin kanssa. Menee tukkoon. Mä en oo ollut tämmösessä tilanteessa elämässäni vissiin vielä kertaakaan, ja tänään vaan tuli semmonen tilanne, että poks.
Ja siis omaa syytänihän tää nyt kuitenkin ilmeisesti on. Liian miellyttämisenhaluinen, sanon kaikkeen "kyllähän minä hoidan". Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Ei pitäis myöntyä mihinkään, koska kyllä noita työtehtäviä mulle myös pamautetaan naamaan, kuten oon jo sanonut.. Tää on mulle vaan jotenkin niin tärkee kokonaisuus, siis tää työpaikka, ja haluan hoitaa tän niin hyvin kun pystyn, mutta.. En näköjään pysty. Ei pysy käsissä.
Mulle ei selvästikään sovi liian monta narua samaan aikaan. Tää kaatuu koko juttu. Sitä mukaan kun uusia naruja tuodaan mun käteen, niin ne ensimmäiset narut lähtee karkuun. Ja sillon unohtuu tehdä ne mun omat työt ja siitä sitten huomautetaan jossain vaiheessa, ja se ei ole kivaa.
Onko mulla nyt hieman iso kuoppa tässä mihin oon itseni kaivanut? Osaan mä tästä täällä mun blogissani kirjottaa, mutta auta armias kun tulisi mahdollisuus avautua tästä livenä.. Meikäläinen sanoo vaan, että "joo joo, kyllä hoidan"..
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)