Maanantai, ei. Mä ajattelin koko sunnuntain, että mulla on maanantaina ihan normaali työpäivä ja näin, mutta sitten kuulinkin, että maanantai taitaa olla aika yleinen vapaapäivä, eikä töissä olisi ollut mun lisäkseni muita. Ajattelin siispä siirtää sen viikon pakotetun arkivapaan maanantaille ja olla täten siis perjantaina töissä. Eli:
Tiistaina mä alotin ihan mun perushommilla. Menin nappaamaan työpaikalta roskapussit mukaani (laitoin tietenkin uudet tilalle) ja kannoin ne roskahuoneeseen, tai mikä ikinä se onkaan. Siitä sitten menin toiselle työmaalle tutkimaan meidän maalivarastoa, huh.. Mun pitäis järkeistää se jossain vaiheessa.. Mutta sen maalivaraston näkeminen vaan aina aiheuttaa semmosen "ei herranjestas.."-fiiliksen. Jätin sen vielä hautumaan ja siirryin hieman siivoilemaan.
Keskiviikkona alotin taas perushommilla; kävin imuroimassa, tarkistin roska- ja paperitilanteen kaikkialta, jonka jälkeen jatkoin taas toiselle työmaalle. Tästä on alkanut tulla tämmönen tapa. Aikasemmin vietin kaikki päivät melkein tuolla "pääkallopaikalla", mutta nykyään huomaan, että oon enemmän toisella työmaalla tekemässä omia pikku askareitani. Kävin taas vilkasemassa maalivarastoa ja nähtyäni sen, käänsin sille selän – äkkiä muihin hommiin! Olin haistanut aamulla saapuessani, että paikassa haisee terva. Mä en jotenkin kiinnittänyt siihen silleen huomiota, mutta päivän päätteeksi siellä tutkittiin hajun lähdettä. Se löytyi ja "ongelma" oltiin saatu pois päiväjärjestyksestä. Ja vaikka sanoin päivän päätteeksi, niin todellisuudessa päivän päätteeksi kantelin hieman maaleja maalivarastoon.
Torstaina suoraan toiselle työmaalle, koska mulla oli yksi tehtävä siellä, joka siis oli stressannut mua jo pitkään. Se oli annettu mulle, ja mä olin antanut sen eteenpäin, koska se ei lähtenyt mulla itellä käyntiin ja mua muutenkin pyydettiin antamaan työssäoppijalle jotain askaretta. Tässä välissä sitten väärinkäsityksiä, ja homma seisoi vieläkin. Ja koska sitä ei oltu tehty, niin mä tein sen sitten ensitöikseni niin pitkälle kun kykenin. Etsin asioita, kannoin asioita, etsin lisää asioita, kannoin asioita pois, etsin asioita ja kannoin taas.. Se oli ihan mielenkiintoinen show, vaikka siis työtehtävänä se ei ollut ollenkaan semmonen mitä haluan tehdä. Tän shown jälkeen kävin taas kääntymässä maalivaraston ovella ja otin sen nyt kunnolla aivotyökseni – puhelu keskeytti aivotyön. Kävin toisella työmaalla keskustelemassa asioista, ja se aukaisi paljon mun omia lukkoja. Päivän päätteeksi oli sitten vielä yksi palaveri ja siitä sitten kotiin.
Tänään, perjantaina, menin työpaikalle ja tein mun perushuollot siellä taasen. Siitä sitten taas toiselle työmaalle ja kerkesin hetken pohtimaan taas maalivaraston tilaa, kunnes päätin ottaa ylityöt taas pois. Aivotyötä mä voin tehdä kotonakin ja mä koen edelleenkin niin, että ylityöt mahdollisimman nopeasti pois. Viime viikolta jäi tunti vielä ylimääräistä ja tällä viikolla oli kertynyt toinen mokoma. Ja jos mulla nyt viikonlopun aikana iskee jossain vaiheessa hirveä stressi sen maalivaraston suhteen, niin mä järkeistän sen sitten siltä istumalta (tai missä asennossa nyt ikinä olenkin).
Semmonen viikko se sitten oli. Ja taas kerran mä olen oikeestaan hieman häkeltynyt siitä, että kuinka huomioiva työpaikka toi on. Mä oon hehkuttanu sitä aika usein, mutta aina se jotenkin vaan silti yllättää uudestaan ja uudestaan. Työporukka on ehkä maailman parasta.
Mun pitää vaan laittaa se vielä toimimaan mun omalta osaltani; mun pitää oppia puhumaan mun ongelmat ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Se ei vaan jotenkin meinaa onnistua. Siihen nyt onneksi saan apua, joten ehkä tää tästä!
Mun tekis kyllä hirveesti kokoaika puolustella itseäni sillä, että "tää on mun ensimmäinen kunnon työ ja kaikki tää on mulle uutta", mutta oon ollu siellä kumminkin jo 16 viikkoa. Perusasiat multa sujuu mun mielestä jo hyvin, mutta sit kuitenkin melkein jokainen uusi työtehtävä osaa pysäyttää jotenkin. Mut mä uskon kyllä, että tähän kaikkeen tottuu vähän pidemmässä mittakaavassa, joten siis 16 viikkoa ei kerro vielä mitään.
Ja oon jotenkin nyt miettinyt sitäkin, että mun pitäis jotenkin oppia hieman spontaanimmaksi ihmiseksi muutenkin. Jokainen työtehtävään tarttuminen tapahtuu pohdinnan jälkeen. Mä ajattelen kaiken aina etukäteen ja tartun vasta sitten hommiin. Sama se on mulla oikeestaan kaikessa. Hyvä esimerkki on siinä, että jos joku kysyy multa jotain, niin mun pitää kysyä "mitä?" vain, jotta saisin hieman lisää mietintäaikaa.
Elämä on pelkkää oppimista, hmph.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)