Mutta nyt tosiaan työkokeiluasioiden pariin, koska taas on uusi viikko taputeltu. Tai lähes taputeltu.. Hmm.
Maanantaina tein noita mun perusasioita tuolla. Siivoilin ja järjestelin paikkoja. Kävin toisella työmaalla nostamassa yhen romahtaneen varastoteltan takaisin pystyyn, kantelin siellä hieman maaleja ja yritin päässäni hahmottaa jotain fiksua ratkaisua meidän maalitilanteelle. Ja olin tosiaan mennyt kahdeksaan, koska en ollut tajunnut katsoa mun kalenteria edellisenä iltana.. Meillä oli työpaikkapalaveri ikäänkuin mun työpäivän jälkeen sitten, joten jouduin venyttämään hieman päivää.
Tiistaina mä sain ihan mielenkiintoisen projektin. Harmittaa vaan, että mun pää toimii vähän siten, että jos tulee joku mielenkiintoinen projekti niin unohdan aikalailla kaikki mitä olisi pitänyt tehdä ennen sitä. Piti kunnostaa yksi kaappi, maalata ja katsoa, että se jotakuinkin toimii. Väristä mulle ei kerrottu mitään, joten otin ohjat omiin käsiini. Mun mielestä se uusi maalipinta on mitä mainioin, mutta en osaa kyllä vielä sanoa, että miten se otetaan vastaan muiden toimesta.
Keskiviikkona menin suoraan toiselle työmaalle jatkamaan sen kaapin kunnostusta. Touhusin siellä ihan onneissani, kunnes puhelu keskeytti työntekoni: "Tänään on palaveri, siis niinku nyt." Eikai siinä, tavarat kasaan ja pääkallopaikalle. Palaverin jälkeen vielä takaisin kunnostamaan kaappia.
Eilen, eli torstaina, mä pidin maanantaina kertyneen ylityön pois. Ja lopun siitä työpäivästä suoritin jakamalla esitteitä. Sen takia tämä viikko on vasta lähes taputeltu, koska en saanut käytettyä työajasta kun vain osan. Menin Nellan kanssa sille esitteidenjakolenkille ja se oli, no, mielenkiintoista. Mä jouduin vahtimaan kokoaika, että Nella ei ole autojen tiellä, ja samanaikaisesti laittamaan esitteitä aina mitä erilaisempiin postilaatikoihin. Ja melkein aina kun olin saanut esitteen laitettua laatikkoon, päätti Nellakin, että hänkin haluaisi jättää postilaatikon jaloille oman muistonsa. Piti lopettaa kierros, koska pissaterveiset alkoi mennä yli. Eli siis, tänään tai mahdollisesti viikonlopun aikana pitää hieman vielä jatkaa työntekoa – yksin, tai ainakaan Nella ei lähde mukaan.
Mä en oo kai pitkään aikaan kertonut, että miten mä viihdyn tuolla? No, siis, työyhteisönä toi on vieläkin aivan loistava. Mun perustyötehtävät on mun mielestä mulla jo aika hyvin hanskassa ja näin. Mutta on yksi mutta. Mä edelleenkin inhoan asioiden muuttumista.
Mulla on työtehtävät kirjattuna ylös mun vihkoon, joita toteutan kiireellisyysjärjestyksessä. Kaikelle ei ole edes määritelty kiireellisyyttä, joten teen ne mielekkyysjärjestyksessä. Vaan sitten saattaa yhtäkkiä käydä niin, että joku tehtävä nousee yhtäkkiä sijalle 1, koska joku muu haluaa niin. Ja sitten heti sen perään, joku toinen asia saattaa nousta myös sijalle 1, ja mä en tiedä enää, että mikä nyt oikeesti on se kiireellisin.
Ja kun näitä kiireellisyysmuokkauksia tapahtuu, niin mun päivärytmi hajoaa. Sitten syntyy niitä tilanteita kun asiat saattaa loppua jostain ja jotain. Mulla on selkeesti vielä treenattavaa tässä asioiden ymmärtämisessä.. Miten kaksi asiaa voi olla samaan aikaan kiireellisimpiä, vaikka ne ei ole mitenkään kytköksissä toisiinsa?
No, ehkä mä opin elämään tämänkin kanssa. Pääasia olisi se, ettei nää sotkis mun päivärytmiä. Mä haluan voida tehdä mun perustehtävät ja katsella sitten muita asioita. Mä kumminkin olen työkokeilusopimuksen mukaan talonmies, enkä joka paikkaan ehtivä ihmemies (vaikka mun edeltäjä semmonen olikin).
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)