Mä oon parina päivänä istunut tähän koneelle ja miettinyt, että nyt kirjotan jostain ihan muusta aiheesta kun tästä, mistä nyt tulen kirjottamaan. Saan tän sivun auki ja painettua "uusi teksti"-painiketta, mutta sitten iskee täydellinen tyhjyys. Ilmeisesti mun on ihan turha haaveilla kirjottavani mistään muusta tämän kauden aikana, anteeksi siitä.
Mutta on sitä tässäkin kirjotettavaa! Ja pitäähän mun itseäni inspiroida ottamalla asioita esiin uudestaan ja uudestaan. Ja jos tää mun projekti jotain kiinnostaa, niin samallahan mä saan luettavaa teille.
Ehkä päälimmäisenä mielessä tällä hetkellä se, että mun tekee mieli oikeeta ruokaa. Kuinka paljonko? No siis ihan todella, todella paljon. Mulle on kehittynyt joku ihan uudenlainen kuolanerittämisjuttu, koska siis mun ei tarvii nähdä kun vaikka peruna ja mä alan kuolaamaan.
Mä siis mielessäni kokkaan siitä perunasta kaikki mahdolliset variaatiot ja syön ne. Perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, uuniperunoita ja mitä vielä.. Mä en ees oo uuniperunoita syöny sen jälkeen kun vanhemmilta pois muutin, mutta nyt mun tekee ihan uskomattoman paljon mieli uuniperunoita.
Ja sillon 2016 kun mä laitoin mun ruokailua jotakuinkin kuntoon, niin mä luovuin silloin parista semmosesta todella turhasta ruoasta. kaupan "roiskeläpät", eli einespizzat on niistä yksi, koska niissä on todella paljon kaloreita siihen nähden, että mitä ne täyttää. Siis 200g einespizzassa on melkein 500 kcal! Ja niitä piti syödä aina 2, jotta niistä lähti nälkä = ~1000 kcal yhteensä = puolet päivän ruokailuista. Näin paremmaksi silloin luopua niistä, ja niihin en olekaan sen jälkeen koskaan palannut. Mutta nyt mun on ruvennut tekemään niitäkin mieli. En niitä tule kyllä jatkossakaan ostamaan, mutta tää oli tämmönen hyvä esimerkki siitä, että mitä tämmönen niukkakalorinen dieetti saa aikaan.
Kaikkea tekisi siis mieli. Oon suunnitellut jo ensimmäisen ruoan mitä haluan syödä kun tää kuuri loppuu. Haluan nimittäin syödä kaikkea. Okei, ei, oikeesti haluan parilalla itsevalmistettuja hampurilaisia. Kunnon naudanlihasta valmistettu pihvi sinne väliin.. Pitää pyyhkiä kuolat suunpielistä.. Kannet voisi olla helposti vaikka ruisleipää, koska ruisleipä on kuulema terveellisempää kun monet muut.. Väliin salaattia, kurkkua, sipulia.. Taas pieni pyyhkäisy.. Hampurilaiskastiketta ja joku pieni valkosipulimajoneesisilmä vielä ennen kannen laittamista..
Huh huh, olisipa jo lauantai 15. päivä.
Ettei tää nyt mene ihan pelkäksi kuolaamiseksi, niin pitää varmaan kirjottaa jostain muustakin. Teitä varmaan kiinnostaa jollain tapaa tämä 1.-8.2. väli, että mitä oikein on tapahtunut? Voin kertoa, että suhteellisen hyvin on mennyt. Mä olen pitänyt kirjaa kaikesta mikä liittyy tähän jollain tapaa. Mulla on ylhäällä paino, vaa'an näyttämät muut prosentit, kaikki liikuntasuoritukset ja.. No, joka päivän askeleetkin olen merkannut ylös.
Se mikä varmasti kaikkia eniten kiinnostaa, niin mun paino on pudonnut tämän viikon aikana – rumpujen pärinää – 3,7 kiloa. Mä en ehkä ajatellut silloin kun tämän alotin, että olisin viikon päästä melkein 7 ja ½ voipakettia kevyempi. Tää voipakettijuttu on tarttunut Eiralta, koska se jostain syystä ajattelee kaikki painojutut aina voipaketteina.
Ja siis noi kilot ei ole lähtenyt suoraan lihaksista, mitä mä itse aina pelkään, koska siis mä olen myös harrastanut liikuntaa jossain määrin. Mahdollisuuksien ja säätilojen mukaan. Yläkerrassa voin käydä tekemässä kahvakuula- ja nyrkkeilytreenin vaan jos asteet on lähempänä plussaa kun miinusta. Nollakeli on ihan ok vielä, mutta miinusasteilla tuolla ylhäällä on todella kylmä, ja sinne ei tee yhtään mieli mennä.
Sit oon käynyt reippailla kävelylenkeillä.. Tai siis reippaalla kävelylenkillä, koska siis oonkin käynyt vasta kerran. Sitten kerran myös heitin 10 km fillarilla. Fillari oli pitkään autotallissa, koska siitä oltiin puhkottu takakumi. Nyt sain sen fiksattua ja sillä on kiva liikkua eteenpäin.
Ideaalein tilanne, joka tästä kuurista voisi seurata olisi se, että mulla olisi sen verran kevyempi olo, että jaksaisin hölkätä lenkillä enemmän. Mä edelleenkin, jos siis käyn kävelylenkillä, niin otan sinne niitä spurtteja oman jaksamisen mukaan. Haluaisin jaksaa enemmän ja pidempiä matkoja, ehkä tosiaan joskus koko 5 km lenkin hölkäten.. Tällein kun tätä ylimäärästä painoa on, niin on ollut tosi vaikea jaksaa, mutta olen silti yrittänyt. Eli ei jää ainakaan kiinni yrityksenpuutteesta.
Noi vaa'an näyttämät tulokset ja se, että jaksaa itse enemmän, motivoi kyllä hurjasti. Mä uskoisin, että mun motivaatio muutosta kohtaan on nyt oikeesti ehkä korkeimmillaan mitä se on ikinä ollut. 2016 motivaatio oli ihan ok, mutta siitä oppineena se on nyt huipussaan. Ja sit tämä, että voin jakaa nää tulokset muiden kanssa, se jotenkin antaa jonkinlaisen motivaatiobuustin myös. Joten hyvä tästä tulee!
Seuraavalle viikolle mulla olis kyllä mielenkiintoa parantaa tota lenkkisuoritusta vielä. Eli ehkä useammin lenkille? Rohkeemmin vaan niitä hölkkäspurtteja ja ihan äärirajoille asti. Ja jos säät sallii, niin yläkerrassa olisi kiva käydä vähän treenailemassa. Olis kyl niin mahtavaa jos yläkerta olis lämmin ja siellä olisi laajempi arsenaali kuntoilulaitteita. Oon tässä nimittäin haaveillut omasta juoksumatosta, mutta se tuskin tulee koskaan toteutumaan.. Kalliita laitteita ja jos sitten motivaatio häviääkin, niin jäisi se sitten tarpeettomaksi vintille..
Nyt ei kuitenkaan ajatella mitään motivaation häviämistä, vaan hankitaan sitä lisää! Lisää tuloksia ja ei tätä tosi tiukkaa kuuria ole jäljellä enää tosiaan kun puolet! Tää on helppo!
Muistin just, että mun piti puhua noista pussiruoista vielä vähän. Mä siis alotin tän kuurin niillä Allévon tuotteilla ja mun mielestä ne oli tosi hyviä! Ensimmäisen päivän.. Toisena päivänä mun oli tosi vaikea niellä niitä lämpimiä keittoja, ja kolmantena, eli viimeisenä päivänä, mun olisi tehnyt mieli jo oksentaa niiden takia. Mä ihmettelin pitkään, että miten joku mikä maistuu ensin tosi hyvältä, voi toisessa hetkessä olla oksettavan makuista? No, vaihdoin sitten Nutrilettiin, koska se on hyväksi todettu jo vuonna 2016. Niillä oon mennyt nyt tähän asti ja aika varmasti vien tän niillä loppuunkin.
Eilen yks kaveri pyörähti meillä kahvilla ja jotenkin puheenaiheeksi tuli noi Nutrilettin tuotteet. Se halus kokeilla yhtä semmosta, mutta ei ilmeisesti syttynyt niille.. Siitä keskustelusta kuitenkin syntyi ajatus; mitä jos tekisi Nutrilett-jäätelöä? Niimpä mä sitten teinkin. Sekotin pussillisen jauhoa veteen ja kippasin sen pienempään astiaan pakastamista varten. Illalla Possea katsellessa mulla oli iltapala ja herkku samassa – ja se oli jopa hyvää. Hieman outo aluksi, mutta sitten kun sitä siinä lusikoi aikansa niin siitä alkoi ehkä pitää. Mulla on nyt toinen testierä pakastimessa, koska mä en jotenkin osaa luottaa mun makuaistiin enää. Tänään kokeillaan sitten uudestaan ja tehdään tuomio.
Ja samalla saa ihan kaivattua vaihtelua tohon jokaisen ruoka-annoksen juomiseen.. Nyt se tuntui syömiseltä, joka oli kyllä hyvin iso plussa.
Ja jottei tämä nyt menisi ihan valehteluksi, niin mun on pakko tunnustaa mun syntini. Vaikka mä olen pääsääntöisesti elänyt noilla pussiruoilla, niin mä olen myös syönyt välillä muutakin.. Mä olen sikäli aika heikko ihminen. Mä olen herkutellut kurkkua (100g sisältää 11 kcal), kukkakaalia (100g sisältää 17 kcal) ja eilen jopa ruusukaalia (100g sisältää 24 kcal). Mutta keventääkseni syntini painoa, mä olen pyrkinyt siihen, että näistä herkuista saa tulla maksimissaan 100 kcal lisää. Ruusukaalia herkuttelin eilen 200g, joten ei siitäkään tullut kun 48 kcal lisää, joka ei voi oikeesti olla haitallinen..
Mä saan päivässä 595-600 kcal noista Nutrilett-juomista, joten eikö aikuinen ihminen voi nauttia siihen päälle melkein 100 kcal jotain muuta ja tuntea silti onnistuneensa? Kun kuitenkin painokin on pudonnut, vaikka olen oikein herkutellut välillä.
Älkää täysin tuomitko mua nyt. Mä vaan kaipaan noiden makeiden juomien rinnalle jotain mistä saan vähän suolaa ja mitä voi vähän pureskella. Ja vaikka tuomitsisittekin, niin aion tänään illalla nauttia kukkakaalia. Voin syödä sitä ihan hyvällä omallatunnolla vaikka 500g ja silti se ei ole paha! Ja mä sitäpaitsi tykkään kukkakaalista, se on keitettynä taivaallista.
Nyt on viikko käyty jotakuinkin läpi ja synnitkin tunnustettu. Täähän oli oikein antoisa blogimerkintä siispä! Mä yritän taas tulevalla viikolla kirjottaa jostain muustakin, mutta jos mitään ei vaan tule ulos, niin saatte tämmösen MON-päivityksen taas seuraavana lauantaina. Silloinhan tämä Nutrilett-kuuri loppuukin ja siirrytään siihen 8/16-pätkäpaastoon.. Mielenkiinnolla odotan.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)