Kyllähän se vaan on taas niin todettava, että alkoholi ja dieetti ei sovi yhteen. Tahtoisinkin taas välttää sen käyttämistä, mutta ole- ja valitettavasti (heh, hauska tämmönen) joudun sitä taas 29.2.-1.3. käyttämään, koska tuli hyvissä ajoin varattua risteilyreissu siihen ajankohtaan. Sen jälkeen mä taas pistän dieetin turhanpäiväisten ryypiskelyreissujen edelle.
Miettikää nyt mun viime viikkoa, alotetaan sen käyminen sitä edeltävän viikon sunnuntaista, koska sitä ei muuten lue missään (ja mä olen muutenkin tehnyt niin aina, että en tiedä miksi tämä piti selittää taas näin..): la-su -0,1 kg, su-ma -0,7 kg, ma-ti +0,1 kg, ti-ke +-0, ke-to -0,7 kg, to-pe -0,5 kg ja pe-la mitattu ilmeisesti vaaka jokseenkin vinossa, joten hylätty tulos (näytti -1,5 kg).
-1,8 kg olisi siis viime viikon tulos. Ja tänään kun äsken kävin vaa'alla, niin siinä sen sitten taas huomasi.. Pe-su välillä tuli sitten 1,2 kg lisää. Ja tiedättekö kuinka paljon tämmönen ärsyttää? Kyllä, todella paljon. Itseaiheutettua toki, ja siksi voi ollakin vihainen vain itselleen.
Muuten niin mainio viikko paaston osalta, mutta yksi päivä voi vetää melkein koko viikon pöntöstä alas. Ei se ole sen arvoista, sanoisin. Mä tosin toivon, tai ainakin haluaisin kovasti uskoa siihen, että tostakin takasin tulleesta häviää huomiseen mennessä ehkä puolet tai jotain, mutta en voi olla siitä varma. Viime takapakki, se thaimaalainen ruoka, ainakin hävisi suhteellisen vikkelästi heti taas kun sai hommat takasin raiteelleen.
Ainiin, kolmen viikon yhteenlaskettu tulos, laskematta tätä päivää vielä mukaan, olisi siis -6 kg. Kolmessa viikossa 6 kiloa pois on mun mielestä hyvä vauhti. Luultavasti ideaalimpaa olisi se, että se tippuisi vieläkin hitaammin ja ilman semmosia takapakki-päiviä.
Mutta kyllä tuohon juomareissuun liittyy myös kuntoilua, voi kyllä.. Lähdettiin taksilla Riihimäki-Hyvinkää-reissulle, mutta multa jäi paluureissulla taksi tai mikään muukaan kyyti ottamatta. Kävelin siispä Hyvinkää-Riihimäki välin, koska se tuntui ilmeisesti silloin hyvältä ajatukselta.
Mä olin siis miettinyt semmosta mahdollisuutta, johonkin tulevaan ajankohtaan, että voisin joku päivä pyytää vaikka Eiralta kyydin porukoille, hengailla siellä ja sitten kävelisin siitä kotiin. Nyt ilmeisesti känni-minä halusi toteuttaa tämän ajatuksen tällä tapaa. Se oli niin hyvin suunniteltu ja mietitty, että ei muuta kun toteuttamaan..
Matkaa kertyi semmonen 18,5 kilometriä. Google Mapsin mukaan lyhyin ja nopein reitti olisi ollut vain 15,1 km, mutta mä otin vähän lisäkilsoja kävelemällä ensin vähän tutummille alueille ja siitä sitten pitkää suoraa radanvarsitietä Riihimäkeen (vai -mäelle?). Oikea neropatti.
Kun mä olin kävellyt Riihimäen päätyyn asti, elämä alkoi hymyilemään ensin hyvin runsaasti, mutta sitten muistin, että mulla on noin 3 km vielä kotiin. Mun jalat oli ihan rikki ja mä en olis todellakaan enää jaksanut kävellä metriäkään. Otin sitten pienen tauon, istuin tien reunaan ja otin kengät hetkeksi pois jalasta. Pidin itselleni kannustuspuheen ja lähdin päättäväisesti jalat rakoilla taittamaan loppumatkaa.
Selvisin kun selvisinkin kotiin.
Ja voitteko kuvitella, että mulla on jalat kipeenä? Ne oli sitä eilen ehkä vielä enemmän kun mitä ne tällä hetkellä on, mutta siis.. Huh huh. En tiedä miksi, mutta kaikkein vaikeinta on istumaan meneminen ja sieltä takaisin ylös pääseminen. Ja eilen kun kävin kaupassa, niin noi meiän kuistille johtavat rappuset oli lähes mahdoton tehtävä, josta selvisin vain irvistellen.
Semmonen reissu se oli sitten. Noin 3 tuntia pelkkää kävelyä, laskuhumalassa.. Tommoseen hommaan en kyllä enää koskaan lähde, sen verran mua nyt jalkoihin sattuu. Ei varmaan oo ikinä sattunut jalkoihin niin paljon kun sattu eilen. Hyi.
No, josko tämä tuleva viikko kuluttaisi noi takasin tulleet pois ja jos itse ottaisin laivalla sitten hieman rauhallisemmin. Kuulostaa ainakin tosi hyvältä ratkaisulta.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)