Perjantaina tulee Posse, lauantaina tulee Putous ja kivan viikonlopun päättää sunnuntaisin tuleva Talent Suomi. No siis, kai ne mua jollain tasolla viihdyttää kun niitä joka viikonloppu katson, mutta musta tuntuu, että kaikkien taso on jotenkin ihan pohjalla. Voin vähän avata tätä teille.
Posse: Eniten Possessa nautin suihkuralleista, piilokamerajutuista ja studiossa tapahtuvista haastatteluista ja peleistä. Asia mistä mä taas en juuri tippaakaan nauti, on tämä uusi Posse GP. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella tylsä. Ja tätä Posse GP:tä on siellä joka välissä, melkein puolet ohjelma-ajasta. Miksi? Jos haluaisin katsoa jotain autokisoja, mä katsoisin autokisoja. Kun mä haluan katsoa viihdettä, mä haluaisin ihan mielelläni katsoa Possea.
Tää on ehkä ollut tylsin kausi tähän mennessä, ja se toki harmittaa. Aikoinaan en kyllä tippaakaan nauttinut myöskään niistä stunttijutuista, mutta ajattelin niiden päätyttyä, että ylöspäin mennään – vaan ei. Mä toki ymmärrän, että on varmasti vaikeeta tehdä kaikkia viihdyttävää sisältöä kokonaiseksi tunniksi, mutta voisi sentään edes yrittää. En usko, että toi autoilu oikeesti kiinnostaa hirveen montaa, joten miksi sen tilalla ei voi olla jotain mikä ei jaa mielipiteitä niin paljon? Vaikka lisää piilokameroita, koska ne on aina kiehtonut tv:n suurkuluttajia.
Ykkösellä sisään oli oikein onnistunut lisäys, se on pakko sanoa. Se on tällä hetkellä semmonen mitä odotan aina kun Posse alkaa. Jotain tämmöstä lisää? Tai sitten voitaisiin sitä ohjelma-aikaa ihan suosiolla lyhentää, jotta saadaan pidettyä se viihdyttävyysarvo.
Putous: Tällä alueella mä olen joskus ollut tosi kriittinen – ja olen sitä vieläkin. Mun blogin luetuimpia aiheita on aina olleet noi Putous-merkinnät, joista en enää nykyisin itse hirveän ylpeä ole. Ei siksi, että ne olisi huonosti tehtyjä, vaan siksi, että ne ei jotenkin istu tänne muun sisällön sekaan.
Putous on muuntunut vuosien varrella lähes lastenohjelmaksi, mutta kyllä siellä välillä on koko perheen tai jopa aikuisten vitsejäkin. Ne on vaan tuntunut vähenevän vuosi vuodelta. No, mä katson sitä silti; ehkä osittain sen takia, että olen aina katsonut sitä.
Putouksessa tärkeintä on mulle itselleni aina ollut sketsihahmot. Niiden ensiesiintyminen on aina kova juttu, koska ei tiedä yhtään mitä odottaa. Yleensä jo ensimmäisessä jaksossa löytyy ne parhaimmat, joita yleensä on vain 1 tai 2. Nykyään lähes poikkeuksetta on vaikeaa nostaa kolmas hyvä sieltä jotenkin jalustalle, koska usein semmosta ei siellä ole. Tän vuoden top 3: Kurjakylän Tiltu, Yölintu ja.. No, tässä se taas nähtiin. Mä voin nostaa sieltä kolmanneksi Urmas Viilunkin, mutta ei se mitenkään hirveän säväyttävä ole.
Mikä mua tässä formaatissa nykyään eniten ärsyttää on se, että siellä on suosikkinäyttelijöitä. Ei, ei ne kaikki, vaan joku/jotkut. Ja nämä suosikkinäyttelijät kun tekee sketsihahmon, niin niitä ei äänestetä sen sketsihahmon vaan sen näyttelijän takia jatkoon. Se on niin väärin, mutta mahdotonta kitkeä pois. Viime vuosina siellä on ollut suuressa suosiossa Christoffer Strandberg, joka taas mun mielestä on yks huonoimmista asioista mitä tolle ohjelmalle on tapahtunut.. No, Ernest Lawsonin jälkeen ehkä. Ja koska Strandberg nauttii kansansuosiosta, on hänen hahmonsakin varmasti hyvä, vaikka ei sitä todellisuudessa ole.
Hyvä hahmo on semmonen mikä kehittyy. Yleensä hahmon kehittämisessä hyvä Pilvi Hämäläinen ei tähnyt sitä tänä vuonna riittävän nopeasti, joten se putosi pois. Mä vaan tiedän, että siinä meni hyvin potentiaalinen hahmo pois, mutta ohjelmaan jäi vielä Salon Seija, joka on alusta asti pyörittänyt vaan samoja juttuja. Ei kehity, ei mene eteenpäin, on vain stereotypinen kuvajainen kampaamoalan yksityisyrittäjästä.
Hahmoista vielä lisää: Yölintu taas on hyvä siitä, että se rikkoo sitä lastenohjelma-kaavaa. Lapset nauraa sille, koska se on hauskan näkönen ja aikuisen nauraa sille, koska sillä on alatyylisiä vitsejä. Hahmo iskee muhun juurikin siksi, että se uskaltaa olla semmonen kun se on. Antti Tuomas Heikkinen ei ole mulle ennestään tuttu näyttelijä, mutta olen kovin vaikuttunut.
Ja Hillevi Häntä-Heikkilä oli alkuun jotenkin tosi suppea hahmo, enkä pitänyt jotenkin yhtään. Tää uusi näyttelijä, Linnea Leino, vaan on ilmeisesti aika taitava, koska se on vienyt sitä eteenpäin ja on saanut siitä jopa hauskan. Tai ainakin siedettävän.
Jos mä saisin päättää tällä hetkellä lopullisen järjestyksen, niin olisi se seuraavanlainen: Seuraavaksi putoaa Salon Seija, sen jälkeen putoaa Urmas Viilunk (vaikka nostin sen top 3:een, niin en näe sitä silti jatkossa, koska se ei ole kehittynyt). Sitten meillä on jäljellä Hillevi Häntä-Heikkilä ja Yölintu, joista ainakin tällä hetkellä parempi on Yölintu.
Oho, mun piti arvostella tätä ohjelmaa, mutta tästähän tuli lähes Putous-merkintä.. No, suokaa se minulle anteeksi.
Halusin vielä puhua Sarjapudottajasta, joka ei ole mun omaan mieleeni, mutta nauttii "supersuosittu"-tittelistä. Mä vaihtaisin ihan koska tahansa Sarjapudottaja-osion siihen totuttuun vakioon tulikoe-tuomio-näytönpaikka-osioon, joka nykyään tuntuu olevan lähinnä vaan poikkeus. En ymmärrä minkä takia tota vuodesta toiseen jatkunutta alkua piti vaihtaa? Onhan se hiljalleen ikäänkuin palaamassa, mutta sen olisi aina pitänyt olla niin kun se on aina ollut. Tässä tapauksessa vaihtamalla ei parantunut.
Talent Suomi: Ihan heti alkuun; taso on heikko. Ja mun mielestä tuomarit päästää ihan vääriä esityksiä jatkoon, ja kultaista summeria käytetään ihan väärin.
Siis kultainen summeri esitykselle, jossa miesoletettu soittaa ilmakitaraa? Hei, oikeesti? Mitä sellaista se siis teki, että se olisi mitenkään päin ansainnut suoraa jatkopaikkaa? Se heilutti ja pyöritti käsiä sekopään lailla, ja mä olen aika varma, että kitaraa ei soiteta niin. Ehkä ilmakitaraa, mutta sitä ei ole olemassakaan. Niin miksi? Se kyllä asetti aika hyvin riman koko ohjelmalle, koska en ole sen jälkeen odottanutkaan enää mitään.
Lauluohjelmia on televisio täynnä, mutta silti vuodesta toiseen ihmiset tulee laulamaan Talent-ohjelmaan.. Joo, okei, joillain on talenttia, mutta ei.. Toinen on tanssi, varsinkin ryhmäkoreografiat; lähes automaattisesti jatkoon, vaikka esitys ei solju yhtään yhteen.
Ja usein tuntuu, että Talent-ohjelmissa on se kirous, että ihmisiä päästetään jatkoon persoonan takia. Henkilö tekee siis huonosti sen mitä tekee, mutta on niin sympaattinen ihminen, että jatkoon. Mikä talentti se on? Jos sympaattisuus on talentti, niin miksi pitää siihen alkuun nolata itsensä? Miksei mene vaan sen sympaattisuuden voimalla ja katso mihin se kantaa.
Mä aion jatkossa vielä katsoa kyseistä ohjelmaa, mutta mun mielenkiinto sitä kohtaan on laskenut joka jaksossa. Ehkä enää tän päivän jakson jälkeen en katso, kuka tietää.. En tiedä puuttuuko Suomesta jossain taitavat ihmiset, vai eikö he vain halua tehdä numeroa itsestään? Toivotaan, vaikka nyt on ainakin 2 kultaista summeria mennyt hukkaan, että karsinnoista löytyy vielä hyviäkin esityksiä. Toivon todella, koska tota ohjelmaa hypetettiin todella paljon, ja jos toi taso on oikeesti loppuun asti tota.. Auts.
Semmonen merkintä tänään. Mitäs mieltä tämmösestä? Ei ainakaan ollut MON-merkintä.
Nyt mulla ei ole enää muuta sanottavaa, joten lähdetään kaikki omille tahoillemme jatkamaan mitä olimmekaan tekemässä.. Tai no, voit sä sen kommentin laittaa tähän jos mieli tekee, se olisi ihan kiva.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)