Ihan alkajaisiksi pakko sanoa, että yllättävän hyvin on mennyt. Siis 16 tuntia syömättä päivässä kuulosti alkuun jotenkin tosi pahalta, koska joskus aikoinaan oli vaikeeta jopa paastota verikokeita varten. Nyt toi 16 tuntia ei tunnu oikeestaan missään, paitsi välillä.
Pahimmilta ehkä tuntuu aikaset aamut. Jos herään 6-8 välillä, niin mulla on vielä 5-7 tuntia ensimmäiseen ruokaan, ja silloin aika kulkee todella hitaasti. Pitäis kyllä lopettaa kellon tuijottelu sillon, koska se hidastaa sitä entisestään. Tuntuu välillä, että vaikka kattoo kelloa noin tunnin välein, niin todellisuudessa ollaan menty vasta 15 minuuttia eteenpäin, jos siis sitäkään.
Mä oon alkanut huomata sen, että toi veden juominen on taas alkanut jäädä multa. Mä en käsitä, että minkä takia sen pitää olla muka niin vaikeeta? Mutta sitä vartenhan tätä muutosta kirjotetaan tänne ylös, että kerkeää ajoissa puuttumaan jos jokin muuttuu. Eli, nyt alkaa taas se, että on pakko välillä vaan pakottaa itteään hakemaan vetta ja juomaan se.
Harmittaa, koska se oli suhteellisen pitkän tovin semmosta automaattista. Mä hain lisää vettä melkein heti kun vanha vaan pääsi loppumaan, mutta nyt saatan juoda hieman aamulla, hieman jossain välissä ja sitten vielä hieman illalla, eikä se riitä.
Parhaiten sen vaikutuksen oon nähnyt nyt vaa'alla. Meiän vaaka kun näyttää (luultavasti suhteellisen suuntaa antavasti) kaikenlaisia prosenttejakin. Pitkän aikaa vesi- ja lihasprosentti tekivät hienoa nousua, samalla tiputtaen siis rasvaprosenttia. Tänään mun vesi- ja lihasprosentti oli jotenkin romahtanut ja se oli kasvattanut rasvaprosenttia, joka on siis ihan väärä suunta.
Ja mitä tohon painon putoomiseen tulee, niin se on mennyt siis hyvin. Sikäli lasketaan pois edellinen tiistai ja thaimaalainen ruoka. Sen päivän jälkeen hieman järkytyin kun astuin vaa'alle; 1 kg lisää.
Sillon kyllä osasin epäillä jo, että se on vaan sen päivän ongelma, mutta ei se täysin ollut. Seuraavana päivänä siitä oli nimittäin pudonnut 0,6 kg pois, mutta tulos oli silti väärässä suunnassa. Mun oli tarkotus tasasesti tiputtaa painoa, eikä ottaa tommosia lisäkiloja yhtään.. Äsken kävin vaa'alla ja huomasin, että olin saanut nyt tuon samaisen kilon pois itseltäni. Ke-to -0,6 kg, to-pe -0,1 kg ja pe-la -0,3 kg.
Siitä sopii sitten miettiä, että mitä jos? Mitä jos en olisi saanut tota kiloa takasin tossa yhtenä päivänä? Toi kilo mikä sen jälkeen on lähtenytkin, olisi pois alkupainosta, eikä vain siitä yhdestä päivästä.
No, tästäkin opitaan toivottavasti jotain.
Sitten voisin koittaa laskea, että paljonko siis ollaan tultu alaspäin alkupainosta. Ja siis alaspäin ollaan tultu 4,2 kg kokonaisuudessaan. Se on sikäli harmi, että viime lauantaina oltiin tultu alas jo 3,7 kg. Nyt siis periaatteessa ollaan tultu viikossa alaspäin 0,5 kg.
Oikeestaan mä oon ihan tyytyväinen tähän tulokseen muuten, mutta en tosiaan voi kieltää, etteikö harmittaisi toi takasin otettu kilo, jonka hävittämiseen meni taas turhaa aikaa. Ja jos ajatellaan, että oon kuitenkin saanut syödä oikeeta ruokaa, niin siksikin tää on ihan hyvä tulos.
Mä uskon, että jos paino tippuu edes 0,1 kg päivässä, niin ollaan menossa ihan oikeeseen suuntaan.
Ehkä sillein isoimpia muutoksia omassa käytöksessäni olen huomannut siinä, että juon kahvin nykyään mustana ja yks päivä kun tehtiin kattilallinen pääkallopataa (jauhelihaa ja makaronia), niin söin siitä samaisesta ruoasta 3 kertaa – ennen se olisi saattanut mennä yhdeltä istumalta. Mun mielestä on aika mainio suoritus, että osaan jakaa annokset hieman fiksummin, enkä aina tähtää ähkyyn.
Kahvin juon mustana lähinnä siksi, että saan juoda sen paaston aikana. Mustana siinä on 1,3-3,2 kcal/100g (=3,9-9,6 kcal/muki), kun taas semmosella maitomäärällä kun mitä mä ennen käytin, niin siinä olisi 46-92 kcal enemmän. Parikin kuppia aamulla vanhaan tyyliin, niin mulla olisi melkein 200 kcal jo siinä. Tollein kun noita ottaa noista pienistäkin asioista pois, niin saa selvää muutosta.
Mun piti myös lisätä tähän viikkoon liikuntaa, no.. Se ei ole mennyt niin vahvasti. Mä asensin puhelimeeni 8.2. semmosen sovelluksen kun Kettlebell, joka siis tavallaan valmentaa kahvakuulatreeniä. Innostuin siitä kyllä, ja teinkin 10 minuutin liikesarjan aamulla ja illalla. Vaan arvatkaapa mikä unohtui? Kyllä, venyttely. Huono valmentaja kun ei siihen patistanut..
Seuraana aamuna mun olkapää oli lähes käyttökelvoton. Ja se ei ole oikeestaan vieläkään toipunut siitä.. Mua kiinnostais toi kahvakuulatreeni, mutta en tosiaan siihen vieläkään pysty. En tiedä onko toi olkapää tulehtunut vai mitä..
Mutta koska en pystynyt treenata kahvakuulalla, niin ajattelin, että lenkit on hyvä. Kävinkin kahtena päivänä kävelylenkillä, ja yhtenä päivänä heitin pari pientä lenkkiä pyörän kanssa. Eilen mun oli taas tarkotus lähteä tekemään jonkinlainen lenkki, mutta mun jalat ei yhtään tahtonut. Ei ne siis niin kipeet ole, mutta en vaan saanut niitä liikkeelle. Niillä oli jotenkin semmonen "ei taas"-fiilis.
Mä tiedän, mä tiedän; paras tulos syntyis kun pakottaisi itsensä vaikka kuinka laiskottaa. Tähänkin siis aion puuttua ja passittaa itteni lenkille hieman herkemmin, koska mä haluan niitä tuloksia. Ja siis kyllä mulla on välipäiviäkin, mutta toi eilinen oli toinen putkeen, joka ei oo se ideaali.
Kahen viikon takaiseen verrattuna mulla menee nyt paljon paremmin. Mä taas tiedostan omat sudenkuoppani ja ymmärrän muutenkin taas hieman paremmin tätä koko hommaa. Tää paketti pysyy kasassa, kunhan ei tuu liian isoja houkutuksia ja kiusauksia; ruoka on mun paras ystävä ja pahin vihollinen. Siit olis kiva joskus saada semmonen neutraali asia, koska monesti tuntuu, että ajattelen ruokaa ihan liikaa. Ehkä joskus, ehkä.
Päätänpäs tämän viikon raportin tähän ja haen heti itselleni vettä. Siihen osa-alueeseen kun taas täytyy tosissaan panostaa, näköjään. Miksi se on joillekin niin helppoa? Ja minulle näin vaikeaa?
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)