Ensimmäinen asia tavallaan liittyykin vahvasti niihin tämän blogin alkuaikoihin. Silloin mä olin käytännössä laiska, mutta sitäkin innokkaampi kirjoittaja. Halusin kirjoittaa elämääni ylös, mutta merkinnät oli todella lyhyitä eikä edes kovin ytimekkäitä. Se meni käytännössä niin, että istuin koneelle, kirjoitin jotain todella nopeasti ja julkaisin sen. Toiveenani lähes ainoastaan, että näitä merkintöjä lukisi joku – mutta eipä muuten pahemmin lukenut. Mä en sen takia sit kai pitkään aikaan innostunut kirjottamaan mitenkään pitkästi, koska jos kukaan ei näitä lue niin miksi minä kirjoittaisin pitkästi?
Se ajatus on muuttunut jossain vaiheessa tässä vuosien myötä. Mä siirryin kirjottamaan tätä pääsääntöisesti itselleni. Jos en muuten jotain muista niin mun on helppo täältä käydä kurkkimassa, että mitähän milloinkin on tapahtunut. No, eihän tämä blogi pidä sisällään kaikkea, mutta aina välillä jotain. Ne on kivoja muistoja itselleni. Rupesin tosiaan kirjoittamaan pitkästi, jotta saisin paljon asiaa yhteen merkintään. Paljon muistoja. Sitten jossain vaiheessa meille syntyi Max ja myöhemmässä jaksossa Miio, joidenka myötä mun ns. luppoaikani on huventunut huomattavasti. Pitkiin blogimerkintöihin mulla menee noin puolitoista tai pari tuntia. Yleensä on hyvin vaikea löytää niin pitkiä taukoja, jolloin jaksaisi vielä kirjoittaakin. Yleensä on helpompaa vaan mennä hetkeksi levähtämään sohvalle.
No, jaarittelut sikseen. Tänä vuonna mä aion palata jossain määrin sinne alkuaikoihin ja ruveta kirjoittamaan myös lyhyitäkin blogimerkintöjä. Mä en aio väkisin odottaa sellaista pitkää väliä, jolloin saisin tämmösen ns. kokopitkän blogimerkinnän ulos. Jos mulla tulee jotain mieleen, jotain minkä haluan heti kirjoittaa, niin en enää aio pelätä kirjoittaa lyhyesti. Vaikka ne merkinnät ei kovin kattavia ole, niin pitkällä tähtäimellä niistä pienistä blogipuroista syntyy iso blogijoki. Eikö? Mä aion siis laskea vähän omia odotuksiani näiden blogimerkintöjen suhteen. Kukaan muu ei minulta mitään vaadi, joten miksi jättäisin kirjottamatta jotain vain siksi, että en ehdi kirjoittaa sitä pitkästi?
Ja koska minä olen minä niin mun piti luoda niillekin merkinnöille omanlaisensa raamit. Niihin ei tule kansikuvaa, niitä ei oikein mitenkään koristella ja otsikoinnissa täytyy näkyä, että kyseessä on lyhyt ja nopea merkintä. Siispä jos näette tuolla Tekstit -sivupalkissa ⇝-merkin niin silloin kyseessä on lyhyt ja toivottavasti ytimekäs tilapäivitystyyppinen ratkaisu. Mikä toi merkki on? En tiedä. Mun mielestä se vaan kuvaa hyvin sitä, että mennään nopeasti eteenpäin.
Tää helpottaa sitä, että jos joskus joku (=minä itse) haluaa lukea vain nopeita tuottamiani pätkiä niin ne löytyy tuolta kädenkäänteessä tuon merkin ansiosta. Ja taas kääntöpuolella on se, että jos jotain ei nimenomaan kiinnosta lukea mitään tynkää niin sitten osaa tuon merkin vuoksi varoa avaamasta niitä. Enkö olekin fiksu?
Tässä kohtaa aion myös tuottaa joillekin mahdollisille lukijoilleni pettymyksen ja sanoa, että tänä vuonna ei tule minkäänlaisia blogiputkia. Ei kesäkuuputkea, eikä myöskään joulukuuputkea. Vaikka mä tämän äskeisen ilmoitukseni myötä voisin kirjoittaa lyhyesti jotain joka päivä niin mun omasta mielestäni se ei vaan toimisi niin. Blogiputkia varten mulla tarvitsisi olla todella paljon ylimääräistä aikaa ja todella paljon enemmän jaksamista tämän arjen pyörityksen keskellä. Mä haluan käyttää aikani ja jaksamiseni fiksummin ja keskittyä paljon tärkeämpiin asioihin – eli perhe-elämään.
Blogiputkien perumisen vuoksi mulla on sitten teille kolmaskin asia. Koska tämä blogi on mulle ikään kuin harrastus, niin mä haluaisin kyetä tekemään tästä jotenkin säännöllisemmän. Olen pyöritellyt mielessäni 1 blogimerkintä/viikko-aikataulua. Mutta sitten aina kuitenkin olen ruvennut empimään, että saanko pidettyä semmoistakaan tahtia? Saisinhan minä, uskoisin. Mun kun on vaan hyvin vaikea rutinoitua mihinkään, niin sitten mä joutuisin stressaamaan sitä, että varmasti muistan kirjoittaa kerran viikkoon.. Vaan eipä mitään! Tässä kohtaa apuun astuukin lyhyet blogimerkinnät! Mä en ehkä stressaa sitä kerran viikkoon kirjoittamista niin paljon, jos en pidä itselläni korkeita odotuksia sen jokaviikkoisen merkinnän suhteen. Toisinaan ne voi olla pitkiä ja toisinaan lyhyitä, mitä sitten?
Neljäs asia on kai se, että tulen varmasti päivittämään tätä blogin ulkoasua myös tänäkin vuonna. Miten paljon? En tiedä. Alotin kuitenkin tänään jo luomalla tänne hienot uudet jälkikirjoitukset, mikäli niitä siis joskus jossain taas tarvitaan. Esittelen sen teille tässä:
Eli tommosia juttuja tulee ilmestymään jatkossa allekirjoituksen alle jos muistan lopuksi jotain mikä ei sovi muuhun sisältöön, tai on muuten jotenkin irrallaan kokonaisuudesta.
Kyllä, minussa on ripaus perfektionistin vikaa, joka tuntuu toisinaan vaan pahenevan.
Hmm, olikohan minulla muuta? Eikai? Tämä merkintä on taas varmaan aika pitkälti sellainen, joka ei lukijoita paljoa kiinnosta, mutta kuitenkin sellainen, jonka halusin teille (=itselleni) kirjoittaa.
Eipäs kun joo! Haluan tässä kohtaa myös viimeisen kerran sanoa, että tulen käyttämään tekoälyä jatkossakin tuon ingressin (=johdatteen) tekemiseen. Lakkaan mainitsemasta sen jokaisessa aloituksessa, mutta tiedätte jatkossa, että tekoälyn kanssa olen tehnyt hyvin suurella todennäköisyydellä yhteistyötä. Se helpottaa varsinkin silloin kun kirjoitan tajunnanvirtaa, enkä välttämättä muista kaikkea mistä olen puhunut. Kopioin koko merkinnän sitten tekoälyn analysoitavaksi ja kysyn siltä, että "mitkä kohdat tässä on ns. kiinnostavimmat" ja tekoäly antaa mulle lähes suoran ingressin.
Ingressin tarkoitus taas on helpottaa lukijaa siinä määrin, että siinä pitäisi lukea kaikki oleellinen sanalla tai parilla, ja jos mikään siinä ei lukijana kiinnosta niin pelkästään se ingressin lukeminen riitti. Kätevää. Mä yritän aina parantaa tätä mun blogini luettavuutta, mutta yleensä se tapahtuu vasta ahaa-elämyksistä kun mietin, että "miten en nyt edes itse ymmärrä tästä mitään.."
Blogivuosi 2024 tulee siis olemaan jotakuinkin tämänmoinen. Tarkoitus siis tehdä tästä blogista itselleni kirjoittajana helpommin lähestyttävä, jotta en aivan etäänny koko touhusta. Ja samalla myös tottakai yrittää keskittyä siihen, että tätä olisi lukijanakin kiva lukea. Aiheet tulee olemaan varmasti tänäkin vuonna ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan, mutta sehän ei ole mitenkään erikoista tämmösessä omaelämäkerta-tyyppisessä blogissa.
Vielä tuli sen verran mieleen, että haluaisin luoda tälle blogille jonkun sloganin. En tiedä miksi, joten älkää kysykö miksi. Tai en tiedä onko slogan oikea sana, mutta siis.. Joskus suunnittelin, että tossa blogin bannerissa lukisi "Jo vuodesta 2009", mutta se on ehkä aika nähty. Nyttemmin olen miettinyt, että siinä olisi kuitenkin kiva olla joku semmonen minua kuvaava tekstinpätkä tai jotain. Jostain kuulin lausahduksen "jos en ole hereillä niin nukun." Se oli kai joku stand up-koomikko kun noin sanoi. Voisinko omia siitä itselleni oikein pätevän slogantyyppisen ratkaisun?
Ja kas, näitä juttuja vaan tulee. Tänä vuonna haluan vaalia myös omanlaistani tapaa kirjoittaa. Mä tykkään kikkailla suomen kielellä ja muodostankin aika usein kaikenlaisia eriskummallisia ratkaisuja, mutta jotka on ihan ymmärrettäviä. Tai siis haluan rikastaa vielä entisestään sanojen käyttöä, enkä vaan aina mennä sillä kaikista selkeimmällä. Esimerkkinä; tuolla käytin sanaa "tämänmoinen", jota ei pahemmin käytetä. Se on tämmöinen tai tämänlainen. Googleenkin kun tuon kirjoittaa niin Google heti ensimmäisenä ehdottaa: "Tarkoititko: tämänlainen". Ei, en tarkoittanut. Tarkoitin tämänmoinen, joka on paljon hauskempi sana ja täysin ymmärrettävä. Eli jos täällä ei kaikki aina ole ihan täydellistä suomea niin se johtuu siitä, että olen kikkaillut taas yli ja ympäri.
No, mutta nyt mun on jatkettava muita juttuja, joten tämä merkintä voisi olla tältä erää tässä. Kiitos, hei!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)